Luontoväen asiantuntijaryhmä: Avoin kirje Talvivaaran rahoitusta käsittelevälle ministeriryhmälle
Ryhmä luonto- ja ympäristöaktiiveja on seurannut Talvivaaran toimintaa ja tilannetta vuoden 2011 keväästä alkaen. Ryhmä on epävirallinen ja epämuodollinen.
Ryhmä on laatinut arvion Talvivaaran kaivoksen sulkemismahdollisuuksista ja bioliuotuksen ongelmista. Sulkemista koskeva osuus annettiin Leo Straniuksen käyttöön ennen lauantaina 9.11.2013 YLE:n aamutelevisiossa esitettyä keskustelua.
Asiantuntijaryhmän arvio ei ota kantaa Talvivaaran sulkemiseen, se vain esittää, miten se voisi olla toteutettavissa. Vaikka yhtiö jatkaisi toimintaansa, tuotannon jatkuminen ei lainkaan vähennä jälkihoidon tarvetta ja kustannuksia. Toiminnan laajentaminen sellaiseksi, että se olisi taloudellisesti kannattavaa, lisää ympäristön kuormitusta ja riskejä. Bioliuotuksen tehostaminen siinä määrin, että tuotanto voitaisiin kolminkertaistaa, on erittäin hankalaa.
Arviot on tehty julkisten lähteiden perusteella. Talvivaara ei anna riittävästi detaljitietoa, että arvioita voitaisiin tarkentaa. Myöskään Pohjolan johtama ryhmä ei julkaise arvioitaan. Talvivaaran uskottavuuden vuoksi pidämme avoimuutta erittäin tärkeänä.
Alla olevassa kirjeessä luontoväen asiantuntijaryhmän esitys Talvivaaran kaivoksen alasajon teknisistä mahdollisuuksista ja Talvivaaran kannattavuusanalyysi.
1. TALVIVAARAN ALASAJON TEKNISET MAHDOLLISUUDET
Mediassa liikkuvan harhaanjohtavan tiedon mukaan Talvivaaran bioliuotusprosessi olisi “mahdoton pysäyttää”. Tämä perustunee sanojen väärinymmärrykseen. Prosessia ei todellakaan ole mahdollista kääntää yhdellä kertaa pois päältä, vaan turvallinen alasajo voi vaatia jopa parin vuoden työn.
Itse alasajossa ei kuitenkaan ole teknisesti mitään dramaattista, vaan lopettamisprosessi on karkeasti kuvattu jo laitoksen omassa sulkemissuunnitelmassa. Vaikka täsmällinen tekninen toteutus riippuu monesta tekijästä, alasajon olennaisimmat vaiheet ovat seuraavat:
1. Lopetetaan uuden malmin louhiminen
2. Lopetetaan rikkihapon syöttö bioliuotukseen
3. Lopetetaan kasojen ilmastus
4. Jatketaan veden kierrättämistä ja metallien talteenottoa
5. Pysäytetään veden kierrätys lohkoittain ja siirretään lohkon malmi sekundaarikasaan
6. Sekundaarikasaa ei ilmasteta eikä kastella
7. Sekundaarikasa peitetään ja maisemoidaan
Bakteerit jatkavat liuotusta vain niin kauan, kuin niille on edulliset olosuhteet. Ne tarvitsevat happaman ympäristön, happea ja vettä. Kun rikkihapon syöttö lopetetaan, vähenee neutraloinnin tarve ja vesien saastuminen. Samalla bakteerien olosuhteet heikkenevät ja niiden liuotusteho laskee oleellisesti. Kun kasojen ilmastus lopetetaan, metalleja liuottavat bakteerit menettävät lopullisesti muutamassa päivässä kykynsä liuottaa metalleja, sillä tämä reaktio vaatii happea. Ne menettävät myös kykynsä lisääntyä ja muut mikrobit tuhoavat ne vähitellen.
Osa pinnalla tai lähellä pintaa olevista metalleja liuottavista bakteereista jatkaa jonkin aikaa metallien liuottamista ulkoilman hapen turvin, mutta pinnan osuus on hyvin pieni kahdeksan metriä korkeista pitkistä ja leveistä kasoista.
Kasojen sisällä hapettomissa oloissa sulfaattia pelkistävät bakteerit alkavat muuttaa sulfaattia sulfidiksi, joka siis saostaa jo liuonneita metalleja. Myös näitä bakteereja on löydetty Talvivaarasta julkaisun http://www.saimm.co.za/Journal/v112n12p1013.pdf mukaan. Talvivaarasta on ko. julkaisun mukaan eristetty monia eri rikin kiertoon vaikuttavia bakteereita joukossa Desulfotomaculum geotermicum, joka on itiöllinen sulfidia tuottava bakteeri. Se voi uinua pitkiä aikoja epäedullisissa oloissa. Kun happea ei ole läsnä ja olosuhteet ovat muutenkin sopivat, itiöt vapautuvat kasvullisiksi soluksi, jotka voivat äkkiä lisääntyä. Ne pelkistävät sulfaattia sulfidiksi reaktiossa, joka vastaa meidän hengitystämme; kyseessä on hengityksen eräs muoto. Nämä bakteerit vaativat orgaanista ainesta hiilenlähteekseen. Ryhmä on maassa hyvin tärkeä, sillä syntyvä sulfidi muuttaa raskasmetallit ei-toksiseen muotoon. Vesissä tämä bakteeriryhmä voi äkkiä tuottaa sulfidia ja johtaa kala- ym. kuolemia ja viimeaikaisten tietojen mukaan monet tämän ryhmän bakteerit metyloivat elohopeaa metyylielohopeaksi. Kun ilmastus on lopetettu, tämän bakteeriryhmän asema paranee olennaisesti.
Metallien talteenotto on silti tärkeää siksi, että vesiliukoista nikkelisulfaattia tai muita metallisulfaatteja ei pääse myöhemmin vesistöön. Talteenotto siis puhdistaa vettä. Veden kierrätystä pitää jatkaa jonkin aikaa siksi, että jo liuenneet metallit huuhtoutuvat pois kasoista. Samalla veden kierrätys pitää huolen siitä, että kasat jäähtyvät. Uutta lämpöä ei synny, koska bakteeritoiminta heikkenee.
Metallien talteenottolaitoksesta palaava kiertoliemi sisältää rautaa ja mangaania sekä muita liuotusta haittaavia aineita. Nesteen kierrätyksen jatkaminen aiheuttaa bakteereja haittaavien aineiden päätymisen kasoihin, jossa ne myös nopeasti hidastavat liuottavien bakteereiden toimintaa haittaamalla hapen kulkua näille bakteereille.
Kun kasat ovat jäähtyneet ja suurin osa metalleista huuhtoutunut niistä pois, kasat voidaan purkaa ja siirtää sekundaarikasoille. Sekundaarikasat on suunniteltu malmin loppusijoituspaikaksi ja sinne aines joka tapauksessa päätyy.
Kun kaikki primaarikasan lohkot on siirretty sekundaarikasalle, sen loppuhoito tehdään Talvivaaran oman sulkemissuunnitelman mukaisesti.
Suurin varsinainen komplikaatio voi muodostua alueella olevista erilaisista hätäaltaista, joihin on varastoitu kaivoksen vanhoja erilaisia jätevesiä. Näiden turvallinen jälkikäsittely voi vaatia teknisiä erityisratkaisuja, ja todennäköisesti juuri tämä vaihe pidentää alasajon vaatimaa aikaa. Perusprosessi ei kuitenkaan muutu.
———————-
2. TALVIVAARAN KANNATTAVUUSANALYYSI
On erittäin epätodennäköistä, että Talvivaara saisi toimintansa kannattavaksi muutamassa vuodessa. Seuraavassa perustelut arviolle.
Tässä selvityksessä voidaan arvioida vain pintapuolisesti yhtiön olennaisinta ydintä, eli liuotuksen mikrobiologista osuutta. Tästä on olemassa vain hyvin vähän julkista tietoa. Liukenemislukujen perusteella voi kuitenkin jo päätellä, että mikrobiologisen liuotuksen osuus prosessissa ei toimi toivotulla tavalla. Näiden kemiallisten prosessiongelmien päälle tulevat siis vielä mikrobiologiset ongelmat.
Talvivaara korostaa metallien talteenottolaitokselle menevän liuoksen pitoisuutta tuotantomäärien perustana. Pitoisuuden nousun este on nikkelin hidas liukeneminen kasoista. Sitä Talvivaara ei kykene nopeuttamaan. Yhtiö tavoittelee 3 grammaa litrassa pitoisuutta (nikkeli). Vuoden 2013 kolmannen kvartaalin aikana liuos on ollut väkevyydeltään 1 g/l.
Nikkelin talteenotto liuoksesta toimii negatiivisena takaisinkytkentänä ja vähentää liuoksen pitoisuutta. Maksimoitaessa jatkuvasti tuotettua nikkelimäärää liuoksen pitoisuus ei nouse nykyisellä liuotuskasan rakenteella ja nikkelin liukenemisnopeudella yli 2 g/l. Kun liuoksen pitoisuus nousee yhdestä grammasta kahteen grammaan litrassa, nousee myös siitä poistettavan nikkelin määrä kaksinkertaiseksi. Jotta liuoksen pitoisuus pysyisi korkealla, se edellyttäisi vastaavaa liukenemisen tehostumista primaarikasalla. Mikäli liukeneminen pysyy nykyisellä tasolla, nikkelipitoisuus ei nouse edes 2 grammaan litrassa.
Liuoksessa pitoisuus on noussut aina, kun Talvivaaran metallien talteenottolaitos on seissyt. Pisimpiä seisokkeja lienee ollut vuonna 2011 huoltoseisokki ja sen jälkeen rikkivetylaitoksen vioista johtunut seisokki. Yhteensä niiden aikana nikkelin pitoisuus nousi lyhyeksi ajaksi lähes tasolle 3,5 g/l . Nikkelin liuospitoisuus laski normaalille tasolle sen jälkeen, kun metallien talteenotto jälleen aloitettiin. Liukenemisnopeus kasoilla ei ollut yhtä suuri kuin talteenoton nopeus.
Ryhmän arviointien laatimiseen ovat osallistuneet mm
– Helvi Heinonen-Tanski, MMT (mikrobiologia), dosentti, noin 40 vuoden kokemus tutkimusta ja opetusta Helsingin ja Itä-Suomen (Kuopion) yliopistoissa.
– Heli Jutila, FT (ekologia), MBA, ympäristöasiantuntija, 20 v. kokemus ympäristöhallinnosta
– Jakke Mäkelä, FT (fysiikka)
– Jari T Natunen, FT, biokemisti
– Juha Mentu, MMM (mikrobiologia), ympäristöbiologi
– Pertti Sundqvist, majuri evp, tämän dokumentin yhteyshenkilö (sähköposti pertti@dinikon.net puh 050 432 8281)
Ryhmän toimintaan on osallistunut muitakin henkilöitä.
Lähteitä mm:
– http://www.suomenluonto.fi/blogit/talvivaaran-kasaliuotuksen-pysayttaminen-ei-vaikuta-vaikealta/
– http://www.saimm.co.za/Journal/v112n12p1013.pdf
