Oheinen kirjoitukseni on julkaistu Lens Politica – Yhteiskunnallisen elokuvan & taiteen festivaalin sivuilla 15.11.2013.
Suosittelen lämpimästi 19.-24.11.2013 pidettäviä festareita ja erityisesti dokumenttielokuvaa Ecopolis!
15 vuoden kuluessa miljardi kiinalaista elää kaupungeissa
Ecopolis on Annakarin Grönroosin ohjaama dokumentti Eero Paloheimon ekokaupunkiprojektista Kiinassa. Samalla se on tarina ympäristöherätyksen saaneesta jättiläisestä, jossa punainen kommunismi on kääntymässä vihreäksi demokratiaksi. Ainakin melkein.
Tosin Paloheimo ei luota demokratiaan. Elämme keskellä ympäristökriisiä ja Paloheimon mukaan ”kriiseissä demokratia on liian hidas”. Siinä missä Euroopassa ekokaupunkihankkeet ovat tyssänneet byrokratiaan, ovat Kiinassa monet projektit lähteneet käyntiin kuukaudessa, Paloheimo hehkuttaa. Aika nopeasti hänelle käy selväksi, että kyllä Kiinassakin hommat saattavat edetä tuskastuttavan hitaasti, jos lainkaan.
Paloheimon projektin ohella dokumentti kuljettaa mukanaan Sky City -hanketta. Rakennus, joka olisi valmistuessaan maailman korkein ja nopeimmin rakennettu pilvenpiirtäjä, jossa myös ympäristöasiat on huomioitu uudella tavalla. Valitettavasti tämäkin megahanke kohtaa omat ongelmansa.
Oikeita ekokaupunkeja ei ole vielä oikein missään. Samalla olemme kuitenkin tilanteessa, jossa kenenkään ei enää pitäisi asua ja elää muuten kuin ekologisesti kestävästi.
Millainen oikea ekokaupunki sitten olisi? Oikeassa ekokaupungissa energia pitäisi tuottaa itse, eikä sen tulisi kuluttaa luonnonvaroja tai saastuttaa. Tämän käsittely jää dokumentissa lopulta valitettavan pinnalliseksi.
Ohessa on kolme kriteeriä ekologisesti kestävälle kaupunginosalle tai kaupungille:
1. Energiaomavaraisuus uusiutuvilla. Lämmitys ja jäähdytys voidaan ottaa esimerkiksi merestä. Myös maalämpöä voi hyödyntää. Sähköä voidaan tuottaa pientuulivoimaloilla ja aurinkopaneeleilla. Biojätteistä voidaan tuottaa biokaasua paikan päällä.
2. Liikenne perustuu kävelyyn, pyöräilyyn ja kiskoihin. Kaupunginosien ja kokonaisten kaupunkien tulisi olla lähes kokonaan autottomia. Autoille varattuja parkkipaikkoja tulisi olla korkeintaan muutamia. Pyöräkaistat tulisi olla jokaisen kadun molemmin puolin. Pyöräilijöille tulisi varata tarpeeksi pysäköinti- ja säilytystilaa katutasossa. Liikkumistarvetta vähennetään sillä, että tarvittavat palvelut ovat lähellä.
3. Rakennukset ovat ekotehokkaita. Lähtökohtana tulisi olla nolla- ja plusenergiatalojen rakentaminen. Rakennusten seiniin ja katoille tulisi asentaa aurinkopaneelit ja pientuulivoimaa. Myös puurakentaminen, viherkattojen hyödyntäminen sekä paikallinen ruuantuotanto voisi olla paljon nykyistä laajempaa.
Ja kyllä täytyy myöntää, että katsojaa ainakin vähän ärsyttää Paloheimon lentomatkailu, autoilu, hienot ravintolat ja kongressisalit, joissa hän projektia pyrkii edistämään.
Toisaalta sinnikkyyden puutteesta Paloheimoa ei voi syyttää. Se, joka ei yritä ja välillä epäonnistu, ei voi koskaan saavuttaa yhtään mitään. Maailman on kuitenkin vääjäämättä menossa siihen suuntaan josta Eero Paloheimo on puhunut jo vuosikymmenet. Toivottavasti tämä ymmärretään pian myös Helsingissä ja Suomessa.
Leo Stranius
Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja (hoitovapaalla) ja Helsingin kaupunginvaltuutettu
Tämä demokratian hitaus on ihan totta, mutta ne päätökset kuitenkin tehdään sen suojissa ja viranomaiset pistävät ne päätökset käytäntöön, vaikka niistä olisi eri mieltä. Tämän takia ihmettelen miksi demokratian hitauteen turhautuneilla on välttämätön pakko käyttää omaa asemaansa siihen, että yrittävät viedä kannatuksen niiltä, jotka koittavat kuitenkin sen kaiken hitauden keskellä viedä asioita eteenpäin. Tarkoitan nyt nimenomaan Paloheimon kaltaisia henkilöitä, joilla on sitä asemaa ja joita kuunnellaan enemmän kuin montaa muuta. Ja jotka varmasti tietävät, ettei ilman kannatusta siinä demokratiassa nopeuteta yhtään mitään. Hidaskin muutos tulee pitää käynnissä ja miettiä sitten tapoja nopeuttaa sitä, eikä torpata koko hommaa. Kritiikki on sitten eri homma perusteltuna, ja siinä voisi itse kukin tietysti yrittää pysyä riman päällä.
Jos vaikka ajattelee kuinka paljon hehtaareja on suojeltu Haaviston ja Niinistön ministerikausina, niin ei se hidaskaan demokratia ole aivan turhaa ollut. Väittäisin, että jos vihreät eivät olisi hallituksessa tavallaan persujen tilalla, niin suojelualueita ei tämä hallitus synnyttäisi. Nyt vielä saimaannieriäkin sai suojelun viimeisillä hetkillä. Näissä ympäristöasioissa on se uniikki luonne, että kun jokin alue tuhotaan tai laji katoaa, niin niitä ei tuoda takaisin sillä, että väännetään joku sopimusteksti uusiksi. Eläkeikää voi veivata teoriassa poliittisten muutosten mukana, mutta sukupuuttoon kadonnutta lajia ei voi paperille sopimalla enää palauttaa tai ostaa kaupasta. Juuri tämän takia olisi ihan kiva, jos se vihreiden gallup-kannatus näkyisi myös vaaleissa. Jopa Suomessa lajit ovat sukupuuton partaalla, mutta sitten ei jakseta edes piirtää numeroa lappuun. Hyödyttäisi monen lajin aktivistejakin, jos poliittinen päätöksenteko tukisi toimintaa.
On myös totta, että oma esimerkki nostaa viestin uskottavuutta hurjasti ja ainakin poliitikon on turha vaatia sellaista, mihin itse ei ole valmis menemään. Suurperheellisen on hivenen vaikeaa kritisoida uskottavasti väestöräjähdystä, tai lentolomailijan ilmastonmuutokseen kohdistuvia toimia. Koskelaa peliin!
Mitä kaupungin elämään tulee, niin miten olisi, jos kasvissyöjät unohtaisivat ne soijat sun muut proteiinin lähteenä ja menisivät vaikka onkimaan mustapäätokkoja pois Kolera-altaasta, ja käyttäisivät perkeet kompostin vahvikkeena, jolla taas sitten kasvattaisi kasviksia. Tällä yritän havainnoida sitä, että minusta on parempi verottaa kestävää tai vieraslajin kantaa toimivasta ekosysteemistä, kuin tuhota kokonaista monipuolista ja kirjavaa ekosysteemiä vain viljellääkseen yhtä ainoaa kasvia. Kumpi on suurempi murha – viedä elintila ja tappaa sitä kautta epäsuorasti, vai verottaa muutama syödäkseen, mutta jättää ekosysteemi toimivaksi ja laji jatkamaan? Ennen sitä peltoa siinä on kuitenkin ollut se luonnon tila. Väestöä tulee lisää maailmaan pyytämättäkin, ja ei olisi varaa kaikille kaataa sitä metsää pelloksi.
Kaupungin periaatteet tuossa varmaan tulikin kattavasti. Tämä tila ongelma tuosta tulee taas mieleen, kun en vain pääse ajatuksesta, että jos luonnolta vie tilan, niin on aika turha puhua ekosta. Jos taas pitää mahdollisimman paljon alueita luonnontilaisena, niin luonnon luulisi kiittävän. Itse koitan nähdä jalanjäljen kaikessa ja taitaa olla niin, että saastunut luonto vielä nähdään, mutta rakentamisen alle kadonnutta ei.
Toivottavasti miljoona kiinalaista ei tule elämään nykyisenkaltaisissa kaupungeissa, muusta biosfääristä ”eristetyissä” kivierämaissa, vain ihmisen häkittämiseen tarkoitetuissa.. Olisi korkea aika tajuta antaa ihmisen tärvelemättömän luonnon elää jokaisessa mahdollisessa raossa: katujen keskellä, talojen välissä, seinillä ja katoilla. Julkisen liikenteen väylät (yksityisautot saavat ihan kohta mennä – Kiinassakin!) voisivat kiertää ulkopuolelta usean korttelin rykelmiä, joiden sisällä hoivattaisiin yrttimaita, omenapuita ja marjapensaita. Onko jokin järjellinen syy peittää asfaltin alle joka neliösentti taajamien maa-alasta, nekin, joita ei tarvita autojen lepuutusalustoiksi?