Kaupunginvaltuuston kokouksessa (9.10.2013) käytiin ensimmäinen uusimuotoinen kyselytunti, jossa keskusteltiin mm. kaupungin päivähoitopaikoista, metron automatisoinnista ja kotihoidontuen Helsinki-lisästä.
Lisäksi päätettiin perustaa kaupunginhallituksen johtamisen jaosto ja tietotekniikkajaosto. Johtamisen jaoston puheenjohtajaksi valittiin Lasse Männistö ja tietotekniikkajaoston puheenjohtajaksi Otso Kivekäs. Saimme hyvät tyypit tärkeisiin paikkoihin. Onnea valituille!
Harmillista kuitenkin oli, että pienimmistä valtuustoryhmistä ei millään mahtunut edustusta yhdeksänhenkisiin jaostoihin.
Yhtenä asiana monien asioiden joukossa oli puisto-, vesi- ja katualueiden sekä venesataman asemakaavan hyväksyminen Kruunuvuorenrantaan (Haakoninlahti 2).
Yrjö Hakanen teki kaavaan erinomaisen toivomuponsiesityksen, jossa ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että jatkosuunnittelussa selvitetään mahdollisuus muodostaa tälle Haakoninlahden kaava-alueelle EU:n meludirektiivin tarkoittama ”hiljainen alue taajamassa”.”
Kannatin ponsiesitystä, mutta se sai taakseen vain 37 kannattajaa (5 äänesti ei ja 43 tyhjää). Toivomusponsi hyväksytään vain silloin, jos sitä kannattaa vähintään 43 valtuutettua eli enemmän kuin puolet kaikista valtuutetuista.
Käytin melusta ja hiljaisista alueista alla olevan puheenvuoron.
***
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Kiitos Yrjö Hakaselle hyvästä ponsiesityksestä. Miellyttävä ääniympäristö ja hiljaisuus edistävät monin tavoin ihmisten terveyttä ja hyvinvointia.
Melu on Helsingissä yksi tärkeimmistä ympäristötekijöistä, joka heikentää elinympäristön laatua ja voi aiheuttaa myös terveyshaittoja.
Tie- ja katuliikenteen melualueella asuu Helsingissä 282 060 asukasta. Käytännössä siis lähes puolet kaupunkilaisista.
Ympäristömelun keskeisimmät terveysvaikutukset ovat häiritsevyyden ohella unihäiriöt, vaikutukset kielelliseen viestintään, kognitiiviset häiriöt sekä sydän- ja verisuonitautien riski.
Parhaiten melun aiheuttamia ongelmia vältetään ennaltaehkäisemällä melua esimerkiksi maankäytön ja liikenteen suunnittelussa.
Käytännössä meluhaittoja voidaan vähentää siis
– Yksityisautoilua vähentämällä
– Kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä suosimalla
– Melua vaimentavia päällysteitä käyttämällä
– Nopeusrajoituksia alentamalla
– Nastarenkaiden käyttöä vähentämällä
Melunvähentämisellä on positiivisia vaikutuksia ihmisten terveyden lisäksi myös ilman laatuun, ilmastoon ja liikenneturvallisuuteen.
Hiljainen alue ei ole äänetön. Se mielletään usein alueeksi, jolla ihmisten toiminnan aiheuttaman melun voimakkuus on niin vähäinen, että miellyttäväksi koetut äänet kuten luonnon äänet ovat kuultavissa ja kuulija luokittelee ääniympäristön hiljaiseksi.
Helsingistä on löydettävissä monia melko hiljaisia. Näitä alueita on kymmeniä, esimerkiksi Alppipuistossa, Kivinokassa, Kumpulanlaaksossa, Käpylässä, Lauttasaaressa ja Töölönlahdella.
Helsingin kaupunkimaiset hiljaiset alueet on määritelty asukkailta kerätyn kokemuksellisen tiedon pohjalta. Tarkastelua täydentävät tiedot liikenteen aiheuttamasta melusta ja muista melulähteistä sekä kunkin määritellyn hiljaisen alueen laadullisesta arvioinnista.
Suomessa hiljainen alue väestökeskittymässä määritellään alueeksi, jossa minkään melulähteen aiheuttama melutaso ei ylitä päivällä (kello 07.00–22.00) 50 dB eikä yöllä (kello 22.00–07.00) 45 dB.
Toisaalta alue voidaan kaupunkiympäristössä kokea hiljaiseksi, vaikka melutaso ylittää tietyn raja-arvon.
Kriteereiden valintaan vaikuttaa tietysti myös se, missä ollaan. Kaupunkimaisilta hiljaisilta alueilta odotetaan erilaista hiljaisuutta kuin kaukana taajamarakenteesta sijaitsevilta luontoalueilta.
Kannatan lämpimästi Yrjö Hakasen pontta.
Kiitos paljon!
***