Neljän viikon perheloma on takana ja nyt on aika palata töihin eli hoitovapaalle.
Päätin jatkaa helmikuussa aloittamaani hoitovapaata vuoden 2013 loppuun asti. On hämmentävää, miksi vain muutama prosentti isistä pitää isäkuukautta pidemmän vanhempainvapaan.
Lapsille ja isille tekisi hyvää olla enemmän toistensa kanssa.
Harva kuolinvuoteellaan katuu sitä, että tuli oltua liikaa lastensa kanssa silloin kun he olivat pieniä. Itse asiassa erityisesti isät katuvat kuolinvuoteellaan yleensä sitä, että ovat tehneet liikaa töitä ja olleet liian vähän pienten lastensa kanssa.
Loma perheen kanssa oli mukava. Vietimme viikon ystävien kanssa Bromarvissa ja pari viikkoa sukumökillä Lokalahdessa. Välillä piipahdin myös Kustavissa ja Uudessakaupungissa sekä juhlissa Joensuussa. Viimeisen lomaviikon olimme kotona Helsingissä. Loman lomassa tuli myös pyöräiltyä, juostua ja luettua paljon hyviä kirjoja.
Ehkä inspiroivin lomakirja oli Christopher McDougallin teos Syntynyt juoksemaan (hyvä kirja-arvio täällä). Tarahumarojen tarina muistutti itseänikin siitä, että juokseminen voi olla myös leikittelyä ja kivaa. Ja esimerkiksi pyöräilyssä parasta alamäessä on se, että sitä seuraa yleensä ylämäki.
Hyvässä lomakunnossa pysyminen vaatii rasituksen lisäksi toki myös lepoa, rakkautta, hyvää ravintoa ja leikkiä. Näistä sain neljän viikon aikana nauttia enemmän kuin tarpeeksi. Nyt on hyvä hetki palata arkeen ja nauttia jäljellä olevasta kesästä täysillä.
Kaikki isien lastensa kanssa viettämä aika ei näy tilastoissa. Mieheni hoitaa nuorimmaistamme kotona, mutta virallisesti hän on työtön, ei koti-isä. Erotuksena on muutama sata euroa enemmän kuukaudessa. Laajemmin yhteiskuntaa (ja yksittäisten perheiden valintoja) ajatellen lastenhoidon järjestäminen on outo kummajainen. Eikö ole etuoikeus viettää aikaa läheisimpien ihmistensä kanssa, oli sitten mies tai nainen? Potentiaalisesti lisääntymisikäisenä naisena tietysti toivoisin työelämän muuttuvan siihen suuntaan, ettei minun tarvitsisi vastata jokaisessa työhaastattelussa liutaan lastenhankintaa ja -hoitoa käsitteleviä kysymyksiä (tai välttelemään niitä). Ehkä Leo tekemäsi ratkaisu pitää hoitovapaata omalta osaltaan kallistaa vaakaa siihen suuntaan, että myös mieshakijoilta aletaan vihdoin kysyä vastaavia. Parhaassa tapauksessa kyselyt jätetään historiaan.