T&T Energiablogi: Helsingissä kaikki tiet vievät kohti uusiutuvia

Leo-StraniusAloitin tällä viikolla Tekniikka & Talous -lehden Energiablogin kirjoittajana.

Ensimmäinen kirjoitukseni julkaistiin ke 6.2.2013 otsikolla Helsingissä kaikki tiet vievät kohti uusiutuvia.

”Yksi asia on kaikkialla varmaa. 2010-luvulla ei ole varaa suunnitella yhtään energialaitosta, joka tarvitsee toimiakseen fossiilisia polttoaineita tai turvetta.”

Alla kirjoitus kokonaisuudessaan.

Helsingissä kaikki tiet vievät kohti uusiutuvia

Osallistuin hiljattain Helsingin Energian Hanasaaren voimalaitoksessa järjestettävään työpajaan, jossa mietimme kaupungin tulevia energiaratkaisuja. Asiat konkretisoituvat ihan toisella tavalla paikan päällä voimalaitoksessa. Retkestä Hanasaareen voi lukea myös Helsingin Energian Uutta voimaa -blogista. Aiemmin olen ollut tekemässä vastaavaa tulevaisuuspohdintaa myös Vuosaaren voimalaitoksessa.

Helsingin Energia on pyöritellyt suunnitelmissaan alustavasti kahta eri vaihtoehtoa: Rakennetaan Vuosaareen uusi monipolttoainevoimalaitos, joka käyttää noin 80 prosenttia biomassaa tai investoidaan Hanasaaren ja Salmisaaren voimaloihin siten, että laitoksissa voidaan käyttää noin 40 prosenttia biomassaa, käytännössä pellettiä. Asiasta on tarkoitus päättää lopullisesti kaupunginvaltuuston toimesta vuonna 2015.

Hanasaaren voimalaitoksessa pohdimme kolmea tulevaisuuskuvaa. Yksi vaihtoehto oli miettiä tilannetta, jossa kaupunginvaltuusto on päättänyt rakentaa Vuosaaren uuden monipolttoainevoimalaitoksen. Toinen vaihtoehto oli visioida tulevaisuutta, jossa Hanasaari oli päätetty säilyttää. Kolmas vaihtoehto mallinsi kaupunkia, jossa ei päätetty energiaratkaisuista tarkemmin yhtään mitään.

Helsingin Energian tavoitteeksi on asetettu hiilineutraalisuus vuoteen 2050 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisen Vuosaaren uuden monipolttoainevoimalaitoksen tulisi toimia 100 prosenttisesti uusiutuvilla. Tämä on mahdollista, mutta nostaa investointi- ja käyttökuluja. Lisäksi biomassan saatavuus voi olla riskitekijä. Toisaalta Vuosaaren uusi laitos mahdollistaisi Hanasaaren ja mahdollisesti Salmisaaren sulkemisen. Näin kaupungille vapautuisi arvokasta tonttimaata kantakaupungista. Lisäksi työryhmässä ideoitiin, että uudessa voimalaitoksessa voitaisiin käyttää biokaasua.

Päästövähennystarve tulee joka tapauksessa tulevina vuosikymmeninä olemaan niin kova, että 40 prosentin osuus uusiutuvia ei Hanasaaressa ja Salmisaaressa pidemmän päälle riitä. Apuun voisi tulla biohiili. Uusiutuvien osuuden nostaminen Hanasaaressa vaatisi joka tapauksessa investointeja varastointiin ja logistiikkaan. Biohiili olisi kuitenkin siitä hyvä, että se saattaisi soveltua hiilen korvaajaksi sellaisenaan ja varastointikin olisi pellettiä helpompaa. Voi kuitenkin käydä niin, että biohiili jää ikuiseksi tulevaisuuden lupaukseksi. Silloin pitää olla mahdollista käyttää Hanasaaren (ja Salmisaaren) voimalaitoksissa pelkkää pellettiä.

Samaan aikaan energian kulutus on Helsingissä kuitenkin kääntymässä laskuun. Kaukolämmön tarve tulee vähenemään, mikäli rakennusten energiatehokkuus paranee suunnitellusti, talvet lämpenevät ilmastonmuutoksen edetessä ja nollaenergiatalot valtaavat alaa. Näin yhdeksi mahdollisuudeksi tulee, että uusia voimalaitoksia ei tarvita lainkaan ja vanhojakin voidaan sulkea.

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto voisi säilyä Vuosaaren nykyisissä voimalaitoksissa ja Salmisaaressa, jotka kaikki muutettaisiin toimimaan 100 prosenttisesti biomassalle tai biokaasulle. Energiansäästöön ja hukkalämpöpotentiaaleihin investoidaan kunnolla eikä uutta jättivoimalaa rakenneta. Hanasaari pistetään kiinni tai siitä tehdään maailman suurin biohiililaitos. Lisäksi tarvitaan nollaenergiataloja, lämpöpumppuja ja tuulisähköä sekä lämmön ja sähkön uutta hinnoittelua.

Kaikkein paras uutinen on tämä: Helsinki voi tiputtaa päästönsä vuoteen 2050 mennessä nollaan kaikissa eri vaihtoehdoissa. Rakennettiin Vuosaareen uusi monipolttoainevoimalaitos, investoidaan Hanasaareen tai panostetaan energiansäästöön ja päästöjen vähentämiseen. Tärkeintä on kuitenkin valita sellainen vaihtoehto, jossa Helsingin Energia pääsee mahdollisimman nopeasti ja kustannustehokkaasti eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja asettaa vuosittaiset tavoitteet päästövähennyksille.

Sama pohdinta on edessä monilla muillakin energiayhtiöillä ympäri Suomea. Yksi asia on kaikkialla varmaa. 2010-luvulla ei ole varaa suunnitella yhtään energialaitosta, joka tarvitsee toimiakseen fossiilisia polttoaineita tai turvetta. Emme voi myöskään rakentaa energiatulevaisuutta pelkän biomassan varaan. Tarvitsemme siis monipuolisen paletin energiansäästöä, bioenergiaa, tuulivoimaa, maalämpöä ja aurinkoa. Mahdollisuuksia on, jos niihin halutaan tarttua.

Leo Stranius

Leo Stranius on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja ja ympäristöbloggaaja. Hänen ajatuksiaan voi seurata osoitteesta www.leostranius.fi

Yksi kommentti artikkeliin ”T&T Energiablogi: Helsingissä kaikki tiet vievät kohti uusiutuvia”

  1. Älä kuvittelekaan että kaukolämmön tarve vähenee.

    – helsingin taloista huomattava osa on 100 vuotta vanhoja ja niitä Jugend-taloja ei pilata puolen metrin villakerroksella.

    – Sähkön tarve vain lisääntyy ja varsinkin talvella. Mikä on säätövoima, kesällä 7000 MW ja pakkasella 15 000 MW. Ainoa säätövoima on CHP

    – Energiatehokkaita taloja ei tehdä pitkään. kaikki hometaloja (poikkeus VTT:n tutkijan oma talo, muilla ei tieto riitä)

    – 1/3 lämmöstä menee kuumaan veteen. Se ei lämpiä läppärin hukkalämmöllä.

    -Kun kodinkoneiden sähköntarve eli hukkalämpö vähenee, läämitystä taas tarvitaan. Tietokilpailukysymys: Mikä on halvin tapa hankkia passivitalo? Osta mikä talo tahansa, vie sinne 15 plasmatelevisiota ja pidä niitä aina päällä. Täyttää kaikki määritelma vaatimukset.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Seuraa minua Instagramissa