Ekoisi: Lasten suuri lelukirja: Myynnissä aseita

Postilaatikosta kolahti tällä viikolla Lasten suuri lelukirja.

Kirja oli postitettu meille minun nimelläni. Osoitelähteenä oli Väestötietojärjestelmä.

Kirjan tavoite on vakuuttaa lapset ja heidän vanhempansa lelujen tarpeellisuudesta ja lisätä joulun alla lelujen myyntiä. Kirjassa on myytävänä yli 120 sivua kummallisia vekottimia.

Herää kuitenkin kysymys: Mitä leluja vähän yli yksivuotias tarvitsee? Eikö tavalliset kodin tavarat riitä virikkeeksi?

Pitääkö tosiaan olla legoja, Annoying Monsterita, Shnookseja, Hugmeezejä, Hugoja, Barbapapoja, My Little Ponyja, Brioja, Angry Birdsejä, Fruit Ninjoja, Junior Drivereita, World of WarCraft- ja Star Wars-leluja, Transformerseja ja monia muita?

Aikaisemmin olen kirjoittanut leluista tänne: Kuinka paljon yksivuotias tarvitsee leluja?

Lasten suuressa lelukirjassa on myynnissä jopa leikkiaseita. Esimerkiksi Nerfin Dart Tag Snapfire 8 on puoliautomaattinen, kädessä pidettävä, salamannopeasti laukaiseva Dart Tag -blaster ase. Pitäisikö tuollainen saada yksivuotiaallemme?

Mielestäni ei. Kodin tavalliset tavarat ja mielikuvitus riittävät tässä vaiheessa vallan hyvin. Meidän tapauksessa lapsi tykkää leikkiä kaikkein eniten pölynimurilla, harjalla ja räteillä. Lisäksi innostusta herättävät hiekkalaatikolla haravat ja lapiot – puhumattakaan luonnon antimista, kuten oksista, hiekasta ja kivistä sekä tippuneista lehdistä.

Ylimääräiset lelut kuluttavat luonnonvaroja, maksavat ja vievät tilaa. Kaiken lisäksi ne herättävät lapsessa turhia tarpeita ja haluja. Puolisoni muisteli, kuinka oli lapsena innoissaan ympyröinyt Lasten suuresta lelukirjasta haluamiaan leluja.

Miksi hyväksymme sen, että lapsillemme yritetään tuputtaa moista roskaa?

Älä osta mitään -päivää vietetään 30.11.2012. Alla kutsu osallistua Kultaisen Ostoskärryn Seurakunnan Pyhiinvaelluksen suunnitteluun.

Sinä olet tuote, ja maailma on alennusmyynti!

Te uskossa vahvat lampaat, liittykää laumaan joka kulutuskriittisen satiirin keinoin vaeltaa Helsingin pyhimpiin ostostemppeleihin ylistämään markkinavoimien näkymätöntä kädenojennusta! Kultaisen Ostoskärryn Seurakunta on enemmän kuin parodia uskonnollisesta hihhuliryhmästä, se säteilee mainonnan voimallisen sanan kirkkautta kuin kuuden metrin led-taulu!

Vanhurskauden paloa himmentää kuitenkin luototon uhka! Älä Osta Mitään -päivä uhkaa kahlita 30.11.2012 uskollisten maksuvälineet paratiisillisten heräteostosten arvonannon ulottumattomiin! Meillä on kuitenkin korkeimman kanta-asiakkuuden voima puolellamme, ja sen velvoittamana teemme jälleen pyhiinvaelluksen osoittamaan kysynnän vanhurskautta tarjonnan yltäkylläisyydelle! Tule mukaan kertomaan ostovoimaiselle Suomelle, kuinka vain antaumuksellisen kulutuksen kautta meille suodaan omanarvontunne sekä yhteiskunnallinen hyväksyntä.

Kultaisen Ostoskärryn Seurakunta kokoontuu ennen pyhiinvaellusta hiljentymään mainoskatalogien ääreen sekä suunnittelemaan tulevaa ÄOM-herätysmarssia Helsingissä, M-Cultin toimistossa (Hämeentie 28) 5.11.2012 klo 17-20. Aiempi tietämys yhteiskunnallisesta katuteatterista ei ole tarpeen, tärkeintä on mielipuolisentulenpalava usko ajamaamme asiaan.

Ostan sen!

”Jos ei sitä nyt osta, tulisiko sitä koskaan ostettua mitään?” -Forum

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

2 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Lasten suuri lelukirja: Myynnissä aseita”

  1. No no… eivät mainostajat sentään tee erikseen lelukirjoja eri ikäisille lapsille. Teille tulee tuo samainen opus vielä kymmenenkin vuoden päästä ja silloin tuskin pölynimuri on enää se suosikkilelu.

    Lelukirja tulee nimelläsi eikä lapsen nimellä, jotta voit heittää sen suoraan paperinkeräykseen. Meillä lelukirjat luetaan puhki. Vaikka paha kapitalisti haluaa kasvattaa myyntiä, niin lapsille lelukirja on ennen kaikkea kuvakirja, jota katsellaan. On aika paljon kiinni aikuisten asenteesta, miten lapset ko. opukseen suhtautuvat.

  2. Heippa taas Leo ja kiitokset hyvästä keskustelunavauksesta! Sehän on päivänselvä juttu, että 1-vuotias ei tarvitse lelukirjojen tuotteita. Meillä astiakaappi on ollut taaperoikäisen paras virike. Siellä kelpaa penkoa, kun vanhempi häärää keittiössä!

    Leluongelma saa kuitenkin uusia sävyjä, kun lapsi saa ikää. Perheeseeni tuli tuo samainen lelukirja, mikä teillekin. 6-vuotias ei avannut koko kirjaa, 4-vuotias osoitti suurta suosiota ja vauva halusi todennäköisesti repiä sen. Minusta olisi hienoa, että lapsistani tulisi jokseenkin immuuneja kaikelle mainonnalle. Olisi upeaa, jos he oppisivat saamaan nautintoa vaativimmista asioista kuin rahan iskemisestä sinne ja tänne. Olen kuitenkin nykyisellään vakuuttunut, että immuuniksi mainonnalle tullaan siten, että lapsi saa kohdata mainosten, lelukirjojen ja krääsän maailman omaehtoisesti, mutta aikuisen lempeällä opastuksella.

    Minusta ei ole mitään pahaa, jos lapsi saa nautintoa kauniiden kuvien katselusta enkä näe siinäkään mitään pahaa, että lapsi ympäröi lelukirjasta tavaroita, joista hän haaveilee. Haaveillaanhan me aikuisetkin milloin mistäkin.

    Mutta miten lapseen onnistuisi istuttamaan jonkunlaisen käsityksen siitä, mikä on tarpeellista? No, se ei ole vielä välttämättä leikki-ikäisen kehitystehtävä. Tietyssä vaiheessa, mikäli lapsi käy jossakin vertaisryhmässä, leikit ja yhteistoiminnot perustuvat tiettyihin leluihin. Jos lapsen sulkee pois ryhmästä siten, että hänelle ei anneta ollenkaan kyseisiä leluja – meillä hittinä ovat Littlest Pet Shopit – hyvä tarkoitus voi kääntyä itseään vastaan. Mutta se on taas eri asia, tarvitaanko kyseisiä leluja kokonaisen sarjan verran vai riittääkö muutama.

    Tällä kokemuksella yritän luottaa kohtuuteen ja kohtuullistamiseen niin tavaran hankkimisessa kuin kulutuksesta puhumisessa. Jos aikuiset antavat lapselle viestin, että kulutus on perkeleestä ja lelukirjasta tehdään suuri numero*, voi homma alkaa saada suorastaan herätysliikemäisiä piirteitä. (Vaihdetaanpa vaikka edelliseen lauseeseen kulutus-sanan paikalle viina tai seksi.) Lopputulosta ei ole vaikeaa ennustaa.

    Iloisin terkuin Hanna

    * En väitä, että Straniuksen perheessä tehdään näin, se oli vain karrikoiva esimerkki. 🙂

Kommentointi on suljettu.

Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon