Ekoisi: Televisio ja taapero

Lähes kaikki (98-100%) länsimaalaiset lapset elävät perheessä, jossa on televisio (Media ja lasten hyvinvointi, 2011).

Meidän perheessä ei ole televisiota. Sitä ei ole ollut kotitaloudessamme kohta kymmeneen vuoteen.

Televisiosta luopumisen syynä oli oma huomio siitä, että sen edessä tuli illalla ”rentouduttua”, vaikka sieltä ei olisi tullutkaan mitään oikeasti kiinnostavaa ohjelmaa. Kanavasurffailuun jäi helposti kiinni ja esimerkiksi puolison kanssa keskustelut jäivät.

Lapsen myötä televisiolla saattaisi tietysti olla uusi merkitys. Joskus olisi varmasti helppoa laittaa lapsi vain katsomaan ruutua ja hoitaa itse samalla kotitöitä, laittaa ruokaa tai käydä läpi sähköposteja. Toisaalta kyllähän taaperon kanssa ohjelmia voi katsoa kannettavalta tietokoneeltakin, jos niin haluaa. Televisio tuntuu verkkotarjontaan verrattuna vähän vanhanaikaiselta käyttöliittymältä.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan television katselusta on taaperoikäisille haittaa esimerkiksi puheenkehitykseen ja kouluiän keskittymiskykyyn. Voisin kuvitella, että sama koskee myös verkosta katsottavia ohjelmia.

Tästä huolimatta lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim julkaiseman Media ja lasten hyvinvointi -artikkelin mukaan:

”Jopa osa alle kaksivuotiaista lapsista katsoo säännöllisesti televisiota. Alle yksivuotiaista 17 % ja 1 – 2-vuotiaista 48 % katsoi televisiota vähintään tunnin päivässä, viimeksi mainituista viidesosa (22 %) käytti TV:n katselemiseen yli kolme tuntia päivässä (Certain ja Kahn 2002).”

Lasten TV:n katselu taas on yhdistetty käytöshäiriöihin ja käyttäytymisongelmiin, erityisesti aggressiivisuuteen ja antisosiaaliseen käytökseen.

Toisaalta voi television katselulla olla jotain hyötyjäkin. Esimerkiksi hiljattain julkaistun väitöskirjatutkimuksen mukaan vanhemmat kyllä osaavat rajata lasten television katselua ja lapset taas oppivat television myötä ymmärtämään maailmaa paremmin ja saavat virikkeitä omiin leikkeihinsä. Tosin tämä tutkimus koskee vasta 5-6-vuotiaita lapsia.

Lisäksi välillä voi tulla hetkiä, että lapsi ei rauhoitu, ulos ei voi lähteä ja itse tarvitsee hetken aikaa hengähtää. Silloin television tai liikkuvan kuvan katselu on varmasti ihan hyvä vaihtoehto.

Käytännössä televisiovapaasta elämästä lapsiperheessä on kuitenkin ainakin neljä ilmeistä hyötyä:

– Lapsen kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa ja juteltua asioista.
– Omaa mielikuvitusta pitää kehittää enemmän keksiäkseen lapselle virikkeitä ja tekemistä.
– Kun ei ole televisiota, ei ole houkutusta käyttää sitä ja näin tulee vältettyä lapsen television katseluun liittyvät haittatekijät.
– Tarvittaessa ohjelmia voi katsoa vaikka kannettavalta tietokoneelta. Silloin katselu tapahtuu ainakin pienen lapsen kanssa todennäköisemmin yhdessä ja on ehkä rajatumpaa perinteiseen televisioon verrattuna.

Miten paljon ja millä ehdoilla olette antaneet vauvan tai taaperon katsoa televisio-ohjelmia?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

8 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Televisio ja taapero”

  1. Miten lasten tv- ohjelmat eroaa kannettavasta katsotuista ohjelmista? Ei televisiota ole pakko pitää auki, vaikka sellaisen omistaa ja yhtä lailla ohjelmia voi katsoa yhdessä lapsen kanssa tai esim. tehdä kotitöitä ja muita askareita samassa huoneessa, jossa lapsi katsoo ohjelmia.
    Televisiosta on haittaa, jos lapsi katselee aikuisten ohjelmistoa tai televisiota katsotaan paljon. Ihan pieni lapsi ei tietenkään välttämättä tarvitse liikkuvaa kuvaa, mutta isommille lapsille televisiosta voi olla pelkkiä positiivisia vaikutuksia, kunhan vanhemmat viitsivät valita hyviä ohjelmia eikä niitä katsota tuntitolkulla.

    Sama juttu vaikkapa koneen ja netin käytön kanssa. Se voi olla hyödyllistä tai sitten ei. Myös aikuisille. 🙂

  2. Esikoista pidettiin visusti erossa telkkarista ekoisinkin listaamien ilmeisten hyötyjen vuoksi pitkälle yli kolmevuotispäivän. Kuopus alkoi katsoa Pikku Kakkosta esikoisen kanssa heti, kun osasi ja malttoi telkkarin äärelle istua….

  3. Kohtuus kaikessa. Minunkaan mielestäni tv ei ole hyvästä lapsille missään muodossa. Eikä aikuisillekaan; lyöväthän aivot tutkitusti aika nollaa, kun kaikki tarjoillaan valmiiksi pureksittuna.

    Lapselle voi minuta ”täsmänäyttää” joitakin hyvin valittuja ohjelmia, mutta ne eivät saisi koskaan korvata vanhemman läsnäoloa ja lukemista ynnä muita terveitä virikkeitä. Lisäksi katseluhetki ei minusta saisi toistua usein, jotta lapsella säilyisi luontainen kyky keksiä itse virikkeitä luonnollisella tavalla.

    Kummallisen myönteinen on suhtautuminen muutenkin lasten television katselusta. Etenkin kun ottaa huomioon, ettei asiantuntijain mielestä lapsen aivot ole kehitykseltään valmiita ennen KOLMEA (3 v !) ikävuotta. Tätä monen pitäisi miettiä…

  4. Esikoinen taisi olla 3 tai 4 vuotta, kun meille hankittiin takaisin televisio. Sitä ennen hän sai nähdä joitain lastenohjelmia ylen areenalta tai youtubesta.

    Joskus pitää tehdä joitain aikuisten asioita, mihin lapsi ei voi tulla mukaan ja siksi hetkeksi lapselle on hyvä olla muuta tekemistä. Omalla kohdallani näitä asioita ei ole kuin muutama. Parran ajamiseen tarvitsen kaksi kättä ja jauhelihaa paistettaessa lapsen naamalle lentää helposti kuumaa rasvaa. Joskus lapsi viihtyy mukana, kun hän ei saa huomiota – aina ei.

    Tietokoneen etu löytyy mainosten puutteesta. Televisiota katsottuaan lapsi haluaa mainostettuja leluja. Sen lisäksi lapsi tylsistyy. Hän odottaa lempiohjelmaansa ja hengailee tylsän ohjelman läpi, kunnes mielenkiintoinen ohjelma näkyy ruudulla. Netistä katsottaessa katsotaan ne jaksot jotka löytyvät ja sen jälkeen lähdetään reippaasti muihin leikkeihin.

    Netin kautta katsottaessa lapsi ymmärtää, että hän valitsee. Hän päättää. Televisio sen sijaan passivoi, koska katsojalla ei ole mitään valtaa ohjelmatarjonnan suhteen. Siihen tyytyy tai sulkee television. Asiaa ei muuta mitenkään se, että voi valita useammalta kanavalta. DVD-boksi sen sijaan antaa jo hieman valinnan varaa.

    Television ehkä kaikkein raadollisin puoli tulee aamuisin ennen lasten ohjelmia. Musiikkivideoita näkyy parilta kanavalta (kaapelissa) jo ennen lasten ohjelmia. Näiden kautta välittyy hyvin yksipuoleinen ja ohut ihmiskuva. Naiset ovat itsensä hetkuttajia jopa laulaessaan. Miehet sen sijaan liikkuvat rauhallisesti ”halliten tilanteen”. Vahingollisia sukupuolisen minän kehittymisen suhteen.

  5. Kyllähän telkkaristakin voi aktiivisesti päättää tai aikuinen päättää mitä ohjelmia katsotaan ja muuta ei katsota. Tai ohjelmat voi tallentaa ja katsoa myöhemmin eli ei oteta tavaksi katsoa jotain tiettyyn kellonaikaan. YouTubessa minun käsittääkseni ”ohjelma” ei lopu koskaan vaan aina voi klikata uuden videon. Toisaalta moni lapsi kyllä tekee muuta tylsän ohjelman aikana eikä lasta tarvitse koko ajan television edessä istuttaa. Voidaan myös sopia, ettei lapsi saa itse avata televisiota esim. aamulla. Telkkarin haitallisuus on enemmänkin katsojassa kuin itse laitteessa.

    Ja mitä pahaa on tanssivassa naisessa? Musiikkivideoiden ihmiskuva toki on tietynlainen, mutta kyllä hetkuttava nainen voi hallita tilannetta siinä missä ”rauhallisesti” liikkuva. Tanssin ei tarvitse olla rauhallista eikä sitä tarvitse heti nähdä jonakin haitallisena, sukupuoli-identiteettiä häiritsevänä asiana:D

  6. Tietokoneeseen verrattuna television hyvä puoli on, että katsomisaika on helpompi rajata. Jos katsotaan vain Pikku Kakkonen, ei ruutua tule vahingossa tuijotettua muutamaa tuntia.

  7. Televisiota on aivan turha demonisoida. En itse henkilökohtaisesti voi sietää ohjelmien katsomista kannettavan näytöltä.
    Meidän lapsiperheessämme ( 5- ja 3-vuotiaat) on asiassa selkeät säännöt. Televisiota ei avata yksin. Pääsääntöisesti vältämme muiden kuin Ylen kanavien lastenohjelmia, ja niitäkään ei tule katsottua kuin pääasiassa viikonloppuisin.
    Me vanhemmat emme katso televisiota lasten valveillaoloaikana. On tässä muutakin touhuamista. En millään pysty ymmärtäämään näitä koko perheen ”salkkarihetkiä”.
    Sehän on vain sähkölaite, ei päättävä ja toimiva tekijä ainakaan meidän taloudessamme.

  8. Meillä ei ole ollut telkkaria vuosiin. Itse katselen Ylen Areenasta ohjelmia illalla, kun istahdan tekemään käsitöitä, nautin hyvistä tarinoista. Pidän siitä, että netissä valitsen itse, mitä katson. Ennen olin tavallinen kanavasurffaaja, jämähdin telkkarin ääreen vaikkei sieltä tullut mitään mielenkiintoista, ja hups, koko ilta meni.

    2v 4kk lapsemme ei välitä ohjelmista. Aina joskus yritän näyttää Muumeja tai Late Lammasta tietokoneelta, mutta ei hän jää katsomaan, ei vaikka olisi sairas ja väsynyt. Meitä se ei häiritse, mutta olen kyllä kyläpaikoissa miettinyt, kun paljon pienemmät lapset istuvat kuin naulittuna telkkarin ääressä, että mikä tässä oikeasti on taustalla? Onko lapset erilaisia luonnostaan, vai katsoisiko oma lapseni ohjelmia samalla tavalla, jos kotona olisi televisio ja hän näkisi, kuinka vanhemmat tai isot sisarukset katsovat ohjelmia.

Kommentointi on suljettu.

Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.