Eläinten oikeus omaan elämään (ml. ravut) on mielestäni suurempi kuin oma oikeuteni nauttia heidän ruumiistaan.
Pyynnöstäni ystäväni päästivät rapupyydykseen joutuneita rapuja takaisin vapauteen.
Ohessa video rapujen matkasta vapauteen.
Eläinten oikeus omaan elämään (ml. ravut) on mielestäni suurempi kuin oma oikeuteni nauttia heidän ruumiistaan.
Pyynnöstäni ystäväni päästivät rapupyydykseen joutuneita rapuja takaisin vapauteen.
Ohessa video rapujen matkasta vapauteen.
Minä keitin oman saaliini. Hyvältä maistuivat.
^Ja mikäs ylpeilyn aihe se on Reijo? http://elaintenhyvinvointikeskus.edublogs.org/2009/03/31/tutkimus-ravut-tuntevat-kipua-ja-muistavat-sen/
Ravut ovat herkullisia. Ja todellista luomua. Kaikki tuntevat kuollessaan kipua. Ja kaikki kuolevat. Ihmisetkin.
Minusta tavallinen omaan ruokapöytään kalastaminen ja ravustaminen on täysin hyväksyttävää, koska se ei horjuta lajien kantoja ja on itse asiassa hyvin luonnonmukaista ravinnonhankintaa. Luonnossahan jokaisen ruumis on toisen ravintoa, joten miksi ihmisen pitäisi pyristellä tästä kiertokulusta ulos? Tehotuotettu liha/kala on asia erikseen, mutta muutaman mökkiravun vapauttaminen taas…lillukanvarsia. 😀
Kaikki toimet ovat jostain näkökulmasta katsottuna lillukanvarsia. 🙂 Kyse olikin pikemminkin symbolisesta eleestä.
Lihansyönti vähenisi huomattavasti, jos sitä käyttävien olisi osallistuttava eläimen tappamiseen sen sijaan, että ostavat lihansa kaupasta harmittoman näköisinä köntteinä.
En puolusta kommentillani ravustusta. Se on turhaakin turhempaa, koska saatu ruokamäärä on mitätön verrattuna tapettujen eläinten lukumäärään.
Voisin väittää, että monilla, jotka oikeasti liikkuvat paljon luonnossa ja hyötyvät siitä(marjat, sienet, kalat…) on vahvempi luontosuhde ja luontotuntemus kuin itseään ekologisina jne pitämillään kaupunkilaisilla ja halu pitää esim. oma mökkijärvi ja – metsä sellaisessa tilassa, että marjastus ja kalastus on mahdollista myös tulevaisuudessa. Itse aion opettaa lapsilleni luonnossa liikkumisen lisäksi myös tapoja hyötyä luonnosta; samalla lapset oppivat mistä ruoka tulee ja miten luonto toimii.
Esim. yksityisessä ravustamisessa ei ole kyse vain saadusta lihamäärästä, sillä jokaiseen mertaan ei ensi kerrasta napsahda 10 suurta rapua kuten kaupan pakastealtaassa. Pienet ravut päästetään takaisin pitämään järven rapukanta elinvoimaisena ja mertoja varten pitää myös hankkia pyydyskalat eikä niitäkään haeta kaupasta. Aika opettavaista lapsille.
Itse olen syönyt pääasiassa kasvisruokaa vuodesta 1993, mutta vaihdan ilomielin tuontisoijan ym itsepyytämiini järven antimiin…
Itseäni ärsyttää esim. Citymarketissa käydessämme kuinka akvaarioon laitettuja rapuja ei tunnuta ruokkivan lainkaan.
Se, että ovat itse ruoaksi menossa ei kuitenkaan tarkoita etteikö niitä voisi silti ruokkia. Toisaalta, jos nälkiintyneet ja laihtuneet ravut kelpaavat joillekin siitä huolimatta niin mikäs siinä.
Fakta kuitenkin on, että jos ei ruokaansa kunnioita niin olisi parempi jättää syömättäkin. Tuolla periaatteella kun ihmisiä sen enempää kuin muitakaan luomakunnan eläviä on turha alkaa synnyttyään ruokkia, sillä kuolevathan ne kuitenkin.