Minusta tavallinen omaan ruokapöytään kalastaminen ja ravustaminen on täysin hyväksyttävää, koska se ei horjuta lajien kantoja ja on itse asiassa hyvin luonnonmukaista ravinnonhankintaa. Luonnossahan jokaisen ruumis on toisen ravintoa, joten miksi ihmisen pitäisi pyristellä tästä kiertokulusta ulos? Tehotuotettu liha/kala on asia erikseen, mutta muutaman mökkiravun vapauttaminen taas…lillukanvarsia. 😀
Lihansyönti vähenisi huomattavasti, jos sitä käyttävien olisi osallistuttava eläimen tappamiseen sen sijaan, että ostavat lihansa kaupasta harmittoman näköisinä köntteinä.
En puolusta kommentillani ravustusta. Se on turhaakin turhempaa, koska saatu ruokamäärä on mitätön verrattuna tapettujen eläinten lukumäärään.
Voisin väittää, että monilla, jotka oikeasti liikkuvat paljon luonnossa ja hyötyvät siitä(marjat, sienet, kalat…) on vahvempi luontosuhde ja luontotuntemus kuin itseään ekologisina jne pitämillään kaupunkilaisilla ja halu pitää esim. oma mökkijärvi ja – metsä sellaisessa tilassa, että marjastus ja kalastus on mahdollista myös tulevaisuudessa. Itse aion opettaa lapsilleni luonnossa liikkumisen lisäksi myös tapoja hyötyä luonnosta; samalla lapset oppivat mistä ruoka tulee ja miten luonto toimii.
Esim. yksityisessä ravustamisessa ei ole kyse vain saadusta lihamäärästä, sillä jokaiseen mertaan ei ensi kerrasta napsahda 10 suurta rapua kuten kaupan pakastealtaassa. Pienet ravut päästetään takaisin pitämään järven rapukanta elinvoimaisena ja mertoja varten pitää myös hankkia pyydyskalat eikä niitäkään haeta kaupasta. Aika opettavaista lapsille.
Itse olen syönyt pääasiassa kasvisruokaa vuodesta 1993, mutta vaihdan ilomielin tuontisoijan ym itsepyytämiini järven antimiin…
Itseäni ärsyttää esim. Citymarketissa käydessämme kuinka akvaarioon laitettuja rapuja ei tunnuta ruokkivan lainkaan.
Se, että ovat itse ruoaksi menossa ei kuitenkaan tarkoita etteikö niitä voisi silti ruokkia. Toisaalta, jos nälkiintyneet ja laihtuneet ravut kelpaavat joillekin siitä huolimatta niin mikäs siinä.
Fakta kuitenkin on, että jos ei ruokaansa kunnioita niin olisi parempi jättää syömättäkin. Tuolla periaatteella kun ihmisiä sen enempää kuin muitakaan luomakunnan eläviä on turha alkaa synnyttyään ruokkia, sillä kuolevathan ne kuitenkin.
Tänään hyvää ja kevyttä pyörätreeniä vajaa pari tuntia. Eilen tunti hyötypyöräilyä, 1,5 tunnin kuntopiiri ja 1,5 tunnin uintitreeni. Aamuisin tietty venyttelyä ja seitsemän minuutin lihaskuntotreeni. Huomenna sitten juoksua!
Tänään Sari Valton vieraana upean Elli Aaltosen kanssa keskustelemassa Yle Radio 1:n ohjelmassa Keskusteluja ihmisyydestä. Pääsimme pohtimaan 101 onnen päivää kirjani pohjalta elämän tarkoitusta, arvoja ja ajankäyttöä.
”Jos tietäisit kuolevasi kolmen kuukauden päästä, miten käyttäisit viimeiset elonpäiväsi? Tekisitkö muutoksia ajankäyttöösi? Miten erottaa olennainen epäolennaisesta?”
Jippii! Tänään ilmestyi vihdoin mun uusi kirja 1,5 astetta parempi arki. Teos löytyy ääni- ja ekirjapalveluista sekä toki myös perinteisenä painettuna versiona kirjakaupoista tai kustantajan verkkokaupasta.
Kirja kuvaa niitä valintoja, joita meidän on ilmastokriisin aikakaudella Suomen kaltaisissa yhteiskunnissa tehtävä. Iloinen uutinen on, että ilmastoystävällinen arki tekee planeetan ohella ennen kaikkea hyvää myös meille itsellemme!
Mennyt vuosi onkin ollut aikamoinen. Teimme Third Rockissa noin sadalle yritykselle tai organisaatiolle noin 180 projektia. Palkkasimme seitsemän uutta asiantuntijaa ja liikevaihto kasvoi noin 50 % edellisestä vuodesta.
Omassa elämässä vuosi 2024 oli kaikkien aikojen paras liikuntavuosi. Kesäloman aluksi tein omatoimisen triathlonin täysmatkan, jota varten oli harjoiteltu koko alkuvuosi. Loppukesästä tein vielä pari puolimatkaa ja syksyllä 50-vuotissynttäripäivönä 50 km juoksun. Lisäksi vuoden aikana juoksin 12 puolimaratonia. Kuntoilua kertyi yhteensä 840 tuntia, keskimäärin noin 16 tuntia viikossa.
Alkuvuonna ilmestyi 101 onnen päivää kirja ja joulun alla posti toi kotiin uuden kirjani 1,5 astetta parempi arki, joka ilmestyy heti tammikuun alussa 2025. Uusi ilmastoteos on viides kirjani.
50-vuotissyntymäpäiväjuhlien järjestämisen sijaan päätin, että käyn seuraavan vuoden ajan joka viikko lounaalla ystävieni kanssa keskustelemaan elämän tarkoituksesta.
Kuntapolitiikan luottamustehtäviä varavaltuutetun lisäksi on ollut HSY:n ja Uudenmaan liiton hallituksissa sekä Uudenmaan liiton maakunnan yhteistyöryhmässä. Lisäksi olen saanut tehdä hiukan vapaaehtoistyötä eläinten oikeuksien puolesta Animalian hallituksessa. Kirsi Vuorisen kanssa olemme tehneet vuoden aikana yhteensä 21 jaksoa kestävyysmuutos-podcastia.
Kaiken kaikkiaan vuoden aikana kertyi 929 kokousta ja 67 kotimaan matkapäivää. Ei yhtään laiva- tai lentomatkaa. Yhteensä 208 luettua tai kuunneltua kirjaa. Lisäksi lahjoitimme puolison kanssa vuoden aikana 9065 euroa eli noin kahdeksan prosenttia nettotuloistamme hyväntekeväisyyteen. Päivittäiset Duolingo-harjoitukset ruotsin ja espanjan osalta vaihtuivat nuottien harjoittelemiseen. Duolingo-harjoituksen tein jokapäivä ja putki on jatkunut nyt 1688 päivää.
Kaiken kaikkiaan tämä on ollut henkilökohtaisesti erinomainen vuosi kun ei ole ollut kiire mihinkään ja on saanut tehdä juuri niitä asioita, joita on halunnutkin tehdä. Vuoden vaihteen saan olla Kolilla perheen ja ystävien kanssa.
Tietokirjailija ja vaikuttaja Leo Straniuksen 1,5 astetta parempi arki – Miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnelliseksi(Gummerus) on konkreettinen opaskirja, joka auttaa valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin. Kirjassaan Stranius havainnollistaa esimerkein, miksi tiivis asuminen, minimalistinen kuluttaminen, vegaaninen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta ja kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme.
Mitä hyötyä on siitä, että omistaa vain vähän tavaraa? Miten tehdä ilmastoystävällinen pikalounas etätyöpäivän keskellä? Miten arvioida oman toiminnan päästöjä ja vaikuttavuutta? Leo Stranius antaa uutuuskirjassaan 1,5 astetta parempi arki välineitä oman hiilijalanjäljen pienentämiseen avaamalla konkreettisia hiililaskelmia arjen eri valinnoista.
”1,5 asteen kanssa linjassa oleva arki on monella tavalla hyvää. Kun elää omien arvojensa mukaan ja tekee itseään suurempia ja planeetan kannalta merkityksellisiä asioita, kasvattaa henkistä hyvinvointiaan ja vahvistaa omaa mielenterveyttään. Näin ei tarvitse elää jatkuvassa ristiriidassa sen kanssa mitä tietää ja mitä tekee”, Stranius kirjoittaa kirjassaan.
Straniuksen mukaan päästötavoitteiden mukainen arki tuo elämään levollisuutta ja onnellisuutta. Myös henkilökohtainen varallisuus kasvaa, kun kuluttaa vähemmän.
”Monet asiat ovat paljon yksinkertaisempia ja helpompia, kun turhat asiat rajautuvat arjesta kokonaan pois häiritsemästä. Ravintolassa ja kaupassa valinnat ovat selkeitä. Lomamatkat ja siirtyminen paikasta toiseen tapahtuvat selkeiden periaatteiden mukaan. Yksinkertaisuus, tehokkuus ja taloudellisuus sekä terveellisyys yhdistyvät kauniilla tavalla hyväksi kokonaisuudeksi”, Stranius kirjoittaa.
”Voisiko 1,5 asteen ilmastoystävällinen arki näyttää yhä useammalle houkuttelevammalta, jos se kehystettäisiin hyveellisyyden ja pyyteettömyyden sijaan oman edun tavoittelulla? Itsekkyydellä. Siitähän tässä kaikessa lopulta on kysymys: siitä, että meillä kaikilla olisi paljon nykyistä parempi elämä.”
Olemattoman kokeneet. Millaista oli opiskella entisessä Neuvostoliitossa 1970-1990-luvuilla?
Olen kyllä todella ylpeä isästäni, joka on ryhtynyt eläkepäivinään varsin tuotteliaaksi kirjailijaksi. Tämä taitaa olla jo hänen seitsemäs kirja. Tällä kertaa kiinnostavaa elämäkertakuvausta siitä millaista oli opiskelijaelämä mm. Leningradissa, Moskovassa, Kiovassa ja Minskissä. Mistä lähtökohdista opiskelemaan lähdettiin ja mitä sitten tapahtui.
Tietysti tämä on kiinnostavaa siitäkin näkökulmasta, että itse kävin tuolloin isäni mukana syntymässä ja kokemassa tämän olemattoman.
Mistä voimaa vastuullisuustyöhön multikriisien aikakaudella? Tietysti työskentelystä planeetan puolesta! Aika hieno loikka ollaan tehty Third Rockissa viimeisen reilun neljän vuoden aikana.
”Third Rock on muuttunut neljässä vuodessa kolmen ihmisen pienestä ja intohimoisesta vastuullisuuspalveluita tarjoavasta yrityksestä jo 17 asiantuntijan vaikuttavaksi yhteisöksi. Vuoden 2024 aikana olemme palvelleet peräti 96 yritystä tai organisaatiota 156 projektin muodossa.”
Miten viettäisit elämäsi viimeiset päiväsi? Nyt olisi mahdollisuus saada 20% alennus Innon verkkokaupassa mun kirjasta 101 onnen päivää koodilla ”101 onnen päivää”
Minä keitin oman saaliini. Hyvältä maistuivat.
^Ja mikäs ylpeilyn aihe se on Reijo? http://elaintenhyvinvointikeskus.edublogs.org/2009/03/31/tutkimus-ravut-tuntevat-kipua-ja-muistavat-sen/
Ravut ovat herkullisia. Ja todellista luomua. Kaikki tuntevat kuollessaan kipua. Ja kaikki kuolevat. Ihmisetkin.
Minusta tavallinen omaan ruokapöytään kalastaminen ja ravustaminen on täysin hyväksyttävää, koska se ei horjuta lajien kantoja ja on itse asiassa hyvin luonnonmukaista ravinnonhankintaa. Luonnossahan jokaisen ruumis on toisen ravintoa, joten miksi ihmisen pitäisi pyristellä tästä kiertokulusta ulos? Tehotuotettu liha/kala on asia erikseen, mutta muutaman mökkiravun vapauttaminen taas…lillukanvarsia. 😀
Kaikki toimet ovat jostain näkökulmasta katsottuna lillukanvarsia. 🙂 Kyse olikin pikemminkin symbolisesta eleestä.
Lihansyönti vähenisi huomattavasti, jos sitä käyttävien olisi osallistuttava eläimen tappamiseen sen sijaan, että ostavat lihansa kaupasta harmittoman näköisinä köntteinä.
En puolusta kommentillani ravustusta. Se on turhaakin turhempaa, koska saatu ruokamäärä on mitätön verrattuna tapettujen eläinten lukumäärään.
Voisin väittää, että monilla, jotka oikeasti liikkuvat paljon luonnossa ja hyötyvät siitä(marjat, sienet, kalat…) on vahvempi luontosuhde ja luontotuntemus kuin itseään ekologisina jne pitämillään kaupunkilaisilla ja halu pitää esim. oma mökkijärvi ja – metsä sellaisessa tilassa, että marjastus ja kalastus on mahdollista myös tulevaisuudessa. Itse aion opettaa lapsilleni luonnossa liikkumisen lisäksi myös tapoja hyötyä luonnosta; samalla lapset oppivat mistä ruoka tulee ja miten luonto toimii.
Esim. yksityisessä ravustamisessa ei ole kyse vain saadusta lihamäärästä, sillä jokaiseen mertaan ei ensi kerrasta napsahda 10 suurta rapua kuten kaupan pakastealtaassa. Pienet ravut päästetään takaisin pitämään järven rapukanta elinvoimaisena ja mertoja varten pitää myös hankkia pyydyskalat eikä niitäkään haeta kaupasta. Aika opettavaista lapsille.
Itse olen syönyt pääasiassa kasvisruokaa vuodesta 1993, mutta vaihdan ilomielin tuontisoijan ym itsepyytämiini järven antimiin…
Itseäni ärsyttää esim. Citymarketissa käydessämme kuinka akvaarioon laitettuja rapuja ei tunnuta ruokkivan lainkaan.
Se, että ovat itse ruoaksi menossa ei kuitenkaan tarkoita etteikö niitä voisi silti ruokkia. Toisaalta, jos nälkiintyneet ja laihtuneet ravut kelpaavat joillekin siitä huolimatta niin mikäs siinä.
Fakta kuitenkin on, että jos ei ruokaansa kunnioita niin olisi parempi jättää syömättäkin. Tuolla periaatteella kun ihmisiä sen enempää kuin muitakaan luomakunnan eläviä on turha alkaa synnyttyään ruokkia, sillä kuolevathan ne kuitenkin.