Eläinten oikeus omaan elämään (ml. ravut) on mielestäni suurempi kuin oma oikeuteni nauttia heidän ruumiistaan.
Pyynnöstäni ystäväni päästivät rapupyydykseen joutuneita rapuja takaisin vapauteen.
Ohessa video rapujen matkasta vapauteen.
Kommentointi on suljettu.
Vietimme tänään @annukka.berg kanssa 18. hääpäivää. Tavoitteena oli tehdä vähintään 18 km kävely Tuusulanjärven ympäri sekä keskustella elämästä ja nauttia kulttuurimatkailusta. Lopulta kävelymatkaa kertyi 26,66 km.
Kiitos kaikista näistä vuosista ja kilometreista rakas Annukka! ❤️❤️❤️
Taustaksi:
Aloitimme 15. hääpäivänä perinteen, jossa kävelemme hääpäivän kunniaksi sen verran kilometreja kuin olemme olleet vuosia naimisissa. Ensimmäisen kerran kävelimme 15 km Karjaalta Fiskarsiin. Pari vuotta sitten kävelimme Porvoon ympäri 16 km ja viime vuonna kävelimme Vanhankaupunginlahden ympäri 17 km. Nyt vuorossa oli Tuusulanjärvi.
Todella tärkeä ja ajassa kiinni oleva kirjoitus Risto Sulkavalla Suomen Kuvalehdessä!
Esimerkiksi soiden ennallistaminen olisi parasta mahdollista rauhanturvaamista ja puolustuspolitiikkaa. Märät ja vaikeakulkuiset suot kun hidastaisivat mahdollisen hyökkääjän etenemistä samalla kun ilmasto ja vesistöt hyötyvät. Lisäksi purkamalla rajan pinnassa olevat metsäautotiet, voitaisiin vaikeuttaa lisää mahdollisen hyökkääjän liikkumista.
Luonnonsuojelu ja ennallistaminen on siis edullinen ja monivaikutteinen tapa vahvistaa kansallista turvallisuutta.
https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/soiden-ennallistaminen-parantaisi-maanpuolustusta-kirjoittaa-risto-sulkava/
Kiitos @ristosulkava3
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni
Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
12 vuotta kuntapolitiikassa!
Minut valittiin ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginvaltuustoon syksyllä 2012. Ensimmäinen valtuuston kokous kaupunginvaltuutettuna oli 16.1.2013. Tuossa kokouksessa tein valtuustoaloitteen Helsingin vuosittaisista päästövähennyksistä ilmastolain avulla.
Yhteensä ehdin olla kaupunginvaltuutettuna tai varavaltuutettuna melkein 12,5 vuotta. Kausi päättyy nyt toukokuun 2025 lopussa.
Näiden vuosien aikana Helsinki on esimerkiksi asettanut hiilineutraaliustavoitteen ja tiukentanut sitä, luopunut kivihiilestä, perustanut ison joukon uusia luonnonsuojelualueita, rakentanut paljon uusia ratikkalinjoja ja pyöräteitä sekä alkanut tarjota vegaaniruokaa päiväkodeissa ja kokeillut osallistavaa budjetointia. Hyvin paljon muutakin on tapahtunut, mutta mikään näistä ei tietenkään ole ollut omaa ansiotani. Olen vain saanut olla osaltani mukana vauhdittamassa vääjäämätöntä muutosta.
Noin 12,5 vuoden aikana olen saanut vaikuttaa kaupungin politiikkaan kaupunginvaltuuston lisäksi mm ympäristölautakunnassa, Helsingin Energian johtokunnassa, HKL:n johtokunnassa, ympäristö- ja lupajaostossa, Uudenmaan virkistysalueyhdistyksessä, HSY:n hallituksessa ja Uudenmaan liiton hallituksessa.
Paljon on jäänyt myös tekemättä. Helsinki investoi edelleen kohtuuttoman paljon yksityisautoilun edistämiseen, liian vähän pyöräilyyn ja rakentamisellaan nakertaa liian usein arvokkaita lähiluontokohteita. Kasvisruokailun edistäminen, joukkoliikenteen (hinnoittelun) tukeminen sekä suora demokratia ja asukkaiden äänten kuuleminen ovat olleet liian vähissä. Ruuhkamaksut antavat edelleen odottaa itseään ja biomassaa käytetään liikaa energiantuotannossa.
Uusi valtuusto ja luottamushenkilöt aloittavat työnsä kesäkuun alussa. Itse siirryn seuraamaan ja kannustamaan kuntapolitiikkaa katsomoon ja jatkan yhteiskunnallista vaikuttamista ja työtä planeetan puolesta välillä muilla areenoilla.
Kiitos kaikille mahtaville valtuusto- ja luottamushenkilökollegoille. Olen oppinut teiltä paljon. Paljon onnea ja tsemppiä tietysti myös uusille luottamushenkilöille!
Ohessa pari vaalikuvaa syksyn 2012 kuntavaaleista.
Seuraavaksi tarvitaan ja tullaan näkemään terästeollisuuden irtautuminen hiilestä. Tähän tarvitaan julkisten hankintojen, yksityisen kysynnän ja institutionaalisen rahoituksen muutosta.
Kiitos inspiroivasta illasta @justshiftfi @minnasumelius @ninni_kahkonen @idakkila @anttiautioyhtye @jennielinakauppila ja monet paikalla olleet vaikuttajat ja ystävät.
Viikonlopun mittainen puolimatkan triathlon ja vähän enemmänkin! Perjantaina 3 km uinti, lauantaina 100 km pyöräilyä ja sunnuntaina 21,5 km juoksua. Sen lisäksi joka aamu venyttelyt ja 7 minute workout + perjantaina vielä 1,5 tunnin kuntopiiri.
Miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi ja miten vältetään viherpesu? Hienoa olla puhumassa IMPACT Helsinki -tapahtumassa 29.4.
IMPACT Helsinki kokoaa yhteen muutoksentekijöitä; markkinoijia, viestijöitä ja somevaikuttajia, arvopohjaisen markkinoinnin ja viestinnän teemojen pariin
Linkki ilmoittautumiseen löytyy täältä: https://lnkd.in/dGrMP4n6
#pinghelsinki #impacthelsinki2025
Seitsemän minuuttia ei ole päivässä paljon mutta vuosien saatossa minuutteja alkaa kertyä aika lailla.
Aloitin vuoden 2020 alusta tekemään joka aamu 7 minute workout -lihaskuntotreenin. Tätä jatkui 1022 päivää 19 lokakuuta 2022 asti, jolloin olin kuumeessa ja treeni jäi yhden päivän osalta tekemättä. Tämän jälkeen lihaskuntotreeni on jatkunut uudestaan keskeytyksettä toisteiseksi nyt 913 päivää.
Käytännössä seitsemän minuutin minitreenejä on takana tällä vuosikymmenellä yhteensä 1935 kertaa eli 225 tuntia ja 45 minuuttia.
Mietin joka päivä miten mielettömän onnekas olen, kun en ole tässä välissä tällä vuosikymmenellä sairastellut tai loukannut itseäni pahemmin tämän enempää.
Olipa taas kiva peruskunto-sunnuntai! Valmentajan tekemässä ohjelmassa oli vapaavalintaista pk-harjoittelua neljä tuntia.
Käytännössä tämä tarkoitti mulla seuraavaa: ystävän kanssa tunti kevyttä sulkapalloa, tunnin juoksutreeni, tunnin fysiikkatreeni (kuntosali) ja lopuksi vielä reilun tunnin uintitreeni. Sen lisäksi hiukan pyöräilyä (siirtymät) ja aamulla kehonhuolto + seitsemän minuutin lihaskuntotreeni.
Ouran mukaan aktiivisia kaloreita 2335 ja vastaava kävelymatka 42,1 km (askeleita 24 140). Garminin mukaan virtaa olisi tälle päivälle vielä jäljellä 36/100 eli ”Tämänpäiväinen liikunta edistää kuntoasi ja terveyttäsi. Body Battery -tasosi riittää erinomaisesti loppupäiväksi!”
Minä keitin oman saaliini. Hyvältä maistuivat.
^Ja mikäs ylpeilyn aihe se on Reijo? http://elaintenhyvinvointikeskus.edublogs.org/2009/03/31/tutkimus-ravut-tuntevat-kipua-ja-muistavat-sen/
Ravut ovat herkullisia. Ja todellista luomua. Kaikki tuntevat kuollessaan kipua. Ja kaikki kuolevat. Ihmisetkin.
Minusta tavallinen omaan ruokapöytään kalastaminen ja ravustaminen on täysin hyväksyttävää, koska se ei horjuta lajien kantoja ja on itse asiassa hyvin luonnonmukaista ravinnonhankintaa. Luonnossahan jokaisen ruumis on toisen ravintoa, joten miksi ihmisen pitäisi pyristellä tästä kiertokulusta ulos? Tehotuotettu liha/kala on asia erikseen, mutta muutaman mökkiravun vapauttaminen taas…lillukanvarsia. 😀
Kaikki toimet ovat jostain näkökulmasta katsottuna lillukanvarsia. 🙂 Kyse olikin pikemminkin symbolisesta eleestä.
Lihansyönti vähenisi huomattavasti, jos sitä käyttävien olisi osallistuttava eläimen tappamiseen sen sijaan, että ostavat lihansa kaupasta harmittoman näköisinä köntteinä.
En puolusta kommentillani ravustusta. Se on turhaakin turhempaa, koska saatu ruokamäärä on mitätön verrattuna tapettujen eläinten lukumäärään.
Voisin väittää, että monilla, jotka oikeasti liikkuvat paljon luonnossa ja hyötyvät siitä(marjat, sienet, kalat…) on vahvempi luontosuhde ja luontotuntemus kuin itseään ekologisina jne pitämillään kaupunkilaisilla ja halu pitää esim. oma mökkijärvi ja – metsä sellaisessa tilassa, että marjastus ja kalastus on mahdollista myös tulevaisuudessa. Itse aion opettaa lapsilleni luonnossa liikkumisen lisäksi myös tapoja hyötyä luonnosta; samalla lapset oppivat mistä ruoka tulee ja miten luonto toimii.
Esim. yksityisessä ravustamisessa ei ole kyse vain saadusta lihamäärästä, sillä jokaiseen mertaan ei ensi kerrasta napsahda 10 suurta rapua kuten kaupan pakastealtaassa. Pienet ravut päästetään takaisin pitämään järven rapukanta elinvoimaisena ja mertoja varten pitää myös hankkia pyydyskalat eikä niitäkään haeta kaupasta. Aika opettavaista lapsille.
Itse olen syönyt pääasiassa kasvisruokaa vuodesta 1993, mutta vaihdan ilomielin tuontisoijan ym itsepyytämiini järven antimiin…
Itseäni ärsyttää esim. Citymarketissa käydessämme kuinka akvaarioon laitettuja rapuja ei tunnuta ruokkivan lainkaan.
Se, että ovat itse ruoaksi menossa ei kuitenkaan tarkoita etteikö niitä voisi silti ruokkia. Toisaalta, jos nälkiintyneet ja laihtuneet ravut kelpaavat joillekin siitä huolimatta niin mikäs siinä.
Fakta kuitenkin on, että jos ei ruokaansa kunnioita niin olisi parempi jättää syömättäkin. Tuolla periaatteella kun ihmisiä sen enempää kuin muitakaan luomakunnan eläviä on turha alkaa synnyttyään ruokkia, sillä kuolevathan ne kuitenkin.