Ekoisi: Sormiruokailu – osa III (mukana video)

Olemme harjoitelleet vauvan kanssa puolen vuoden iästä lähtien sormiruokailua, koska sen hyvät puolet ovat niin ilmeisiä.

Valitettavasti homma ei ole onnistunut ihan niin hyvin kuin olisimme toivoneet.

Vauva on kyllä kiinnostunut ruuasta, ottaa sitä käsiinsä ja maistelee. Viime aikoina vauva on jopa oppinut syömään lusikallakin.

Valitettavasti sisään menevät määrät ovat olleet kuitenkin niin pieniä, että olemme päätyneet syöttäneet esimerkiksi aamu- ja iltapuurot sekä välillä soseita.

Vauva on onneksi kasvanut ja lihonut sekä pysynyt kasvukäyrän yläpuolella, joten sen suhteen ei ole tarvinnut olla huolissaan. Kohta 11 kuukauden ikäisen vauvan tärkein ravinto on edelleen kuitenkin rintamaito ja hyvä niin.

Oheisessa videossa vauva sormiruokailee pastaa tofu-tomaattikastikkeen kera.

Kannattaa lukea myös nämä:
Sormiruokailu kannattaa: Kuvat ensimmäisistä sessioista
Sormiruokailua: Osa II

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset löytyvät täältä.

5 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Sormiruokailu – osa III (mukana video)”

  1. Meillä Valokki saa osan ruuasta lusikalla ja osan sormin. Kun hän on nälkäinen, ruokaa kyllä uppoaa. Kun massu on täynnä tai hän on kyllästynyt yhteen ruokalajiin, hän paiskoo tofunpaloja lattialle. Silloin vaihdetaan tarjottavaa, annetaan vaikka leivänpala, tai lopetetaan syöminen. Runsas maidonjuonti varmaan tekee sen, ettei ole niin kova nälkä. Me juuri lopettelemme imetystä, kun Valokki lähestyy 1v1kk ikää, ja ruuan menekki on noussut selvästi.

    Lusikkaruokailukin on ihan luonnollista, sillä aikaisemmin pikkulapsia oli tapana ruokkia pureskelemalla ruoka suussa ja antamalla se lasta varten pöydänreunalle. Myös suutelu on samaa perua: annetaan ruokaa suusta suuhun. Hammaspöpöt ja sen sellaiset eivät olleet silloin vielä huolenaiheena. Äitini sanoo nähneensä vielä joskus 1950-luvulla pikkulasten ruokintaa aikuisten suun kautta pöydänreunalta.

  2. Paranemisia (ruoan pilkkomis- ja syöttö)kädelle(kin) edelleen!

    Mielestäni tuosta lusikalla syöttämisen mukanaolosta ei tarvitse olla sen stressaantuneempi kuin vaippojen käytöstä vvv:n apuna – tai pulloruokinnasta imetyksen tukena…Syöttäminenkin on kommunikaatiota. Tuskin kukaan aikuinenkaan söisi kaikkia ruokalajeja ihan pelkästään jo mukavuuden vuoksi vain sormin, kuten juuri puuroja, marjakeittoja, soseita tai jogurtteja yms.

    Ja kuten olette huomanneet, ympäristöään hienosti tarkkaileva lapsi tarttuu oma-aloitteisestikin lusikkaan jo alle vuoden ikäisenä.

    Jännä juttu muuten, että vaikka jo kolmevuotias nuorimmaiseni osaa ihan hyvin syödä omin käsin ja lusikalla/haarukalla, tuntuu hänestä välillä silti aikuisen avustama syöminen varsinkin väsyneenä erityiseltä hellyydenosoitukselta, kuin ”imettämiseltä”. Luonto-ohjelmissakin usein kiinnostavinta on se, miten eläimet hankkivat ravintoa poikasilleen tai syöttävät niitä…

    Hieman ohi aiheen, mutta uskomatonta, miten pienen lapsen syöttämiseen on keksitty melkoisia turhakkeita, kuten erityiset syöttölusikat, ihmemukit jne.

  3. Aika harva kai sormiruokailua tekee niin ”oikeaoppisesti”, ettei koskaan vauvaa syöttäisi. Mutta se perusajatus: lapsi päättää itse, mitä ja kuinka paljon syö, on silti hyvä. Loppuviimeksi vain lapsi itse tietää, onko hänellä nälkä sekä miltä ruoka maistuu ja tuntuu suussa. Esimerkiksi usein ensimmäinen merkki allergiasta on se, että lapsi kieltäytyy jonkin ruoka-aineen syömisestä.

  4. Kiva nähdä ja lukea toisten kokemuksista kun me ollaan vasta pari-kolme viikkoa kokeiltu sormiruokailua nyt puolivuotiaan vauvamme kanssa, hän on tosi innokas maistelemaan, mutta toistaiseksi tosi pieni määrä menee vatsaan saakka. Miten tuo videossa näkyvä tarjotin pysyy paikallaan, onko se kiinnitetty jotenkin vai onko vauva vaan oppinut olemaan työntämättä sitä?

Kommentointi on suljettu.

Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
Viikonlopun mittainen puolimatkan triathlon ja vähän enemmänkin! Perjantaina 3 km uinti, lauantaina 100 km pyöräilyä ja sunnuntaina 21,5 km juoksua. Sen lisäksi joka aamu venyttelyt ja 7 minute workout + perjantaina vielä 1,5 tunnin kuntopiiri.
Miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi ja miten vältetään viherpesu? Hienoa olla puhumassa IMPACT Helsinki -tapahtumassa 29.4. 

IMPACT Helsinki kokoaa yhteen muutoksentekijöitä; markkinoijia, viestijöitä ja somevaikuttajia, arvopohjaisen markkinoinnin ja viestinnän teemojen pariin

Linkki ilmoittautumiseen löytyy täältä: https://lnkd.in/dGrMP4n6

#pinghelsinki #impacthelsinki2025
Olipa taas kiva peruskunto-sunnuntai! Valmentajan tekemässä ohjelmassa oli vapaavalintaista pk-harjoittelua neljä tuntia. 

Käytännössä tämä tarkoitti mulla  seuraavaa: ystävän kanssa tunti kevyttä sulkapalloa, tunnin juoksutreeni, tunnin fysiikkatreeni (kuntosali) ja lopuksi vielä reilun tunnin uintitreeni. Sen lisäksi hiukan pyöräilyä (siirtymät) ja aamulla kehonhuolto + seitsemän minuutin lihaskuntotreeni.

Ouran mukaan aktiivisia kaloreita 2335 ja vastaava kävelymatka 42,1 km (askeleita 24 140). Garminin mukaan virtaa olisi tälle päivälle vielä jäljellä 36/100 eli ”Tämänpäiväinen liikunta edistää kuntoasi ja terveyttäsi. Body Battery -tasosi riittää erinomaisesti loppupäiväksi!”