Olemme harjoitelleet vauvan kanssa puolen vuoden iästä lähtien sormiruokailua, koska sen hyvät puolet ovat niin ilmeisiä.
Valitettavasti homma ei ole onnistunut ihan niin hyvin kuin olisimme toivoneet.
Vauva on kyllä kiinnostunut ruuasta, ottaa sitä käsiinsä ja maistelee. Viime aikoina vauva on jopa oppinut syömään lusikallakin.
Valitettavasti sisään menevät määrät ovat olleet kuitenkin niin pieniä, että olemme päätyneet syöttäneet esimerkiksi aamu- ja iltapuurot sekä välillä soseita.
Vauva on onneksi kasvanut ja lihonut sekä pysynyt kasvukäyrän yläpuolella, joten sen suhteen ei ole tarvinnut olla huolissaan. Kohta 11 kuukauden ikäisen vauvan tärkein ravinto on edelleen kuitenkin rintamaito ja hyvä niin.
Oheisessa videossa vauva sormiruokailee pastaa tofu-tomaattikastikkeen kera.
Kannattaa lukea myös nämä:
– Sormiruokailu kannattaa: Kuvat ensimmäisistä sessioista
– Sormiruokailua: Osa II
Edelliset Ekoisi-kirjoitukset löytyvät täältä.
Meillä Valokki saa osan ruuasta lusikalla ja osan sormin. Kun hän on nälkäinen, ruokaa kyllä uppoaa. Kun massu on täynnä tai hän on kyllästynyt yhteen ruokalajiin, hän paiskoo tofunpaloja lattialle. Silloin vaihdetaan tarjottavaa, annetaan vaikka leivänpala, tai lopetetaan syöminen. Runsas maidonjuonti varmaan tekee sen, ettei ole niin kova nälkä. Me juuri lopettelemme imetystä, kun Valokki lähestyy 1v1kk ikää, ja ruuan menekki on noussut selvästi.
Lusikkaruokailukin on ihan luonnollista, sillä aikaisemmin pikkulapsia oli tapana ruokkia pureskelemalla ruoka suussa ja antamalla se lasta varten pöydänreunalle. Myös suutelu on samaa perua: annetaan ruokaa suusta suuhun. Hammaspöpöt ja sen sellaiset eivät olleet silloin vielä huolenaiheena. Äitini sanoo nähneensä vielä joskus 1950-luvulla pikkulasten ruokintaa aikuisten suun kautta pöydänreunalta.
Paranemisia (ruoan pilkkomis- ja syöttö)kädelle(kin) edelleen!
Mielestäni tuosta lusikalla syöttämisen mukanaolosta ei tarvitse olla sen stressaantuneempi kuin vaippojen käytöstä vvv:n apuna – tai pulloruokinnasta imetyksen tukena…Syöttäminenkin on kommunikaatiota. Tuskin kukaan aikuinenkaan söisi kaikkia ruokalajeja ihan pelkästään jo mukavuuden vuoksi vain sormin, kuten juuri puuroja, marjakeittoja, soseita tai jogurtteja yms.
Ja kuten olette huomanneet, ympäristöään hienosti tarkkaileva lapsi tarttuu oma-aloitteisestikin lusikkaan jo alle vuoden ikäisenä.
Jännä juttu muuten, että vaikka jo kolmevuotias nuorimmaiseni osaa ihan hyvin syödä omin käsin ja lusikalla/haarukalla, tuntuu hänestä välillä silti aikuisen avustama syöminen varsinkin väsyneenä erityiseltä hellyydenosoitukselta, kuin ”imettämiseltä”. Luonto-ohjelmissakin usein kiinnostavinta on se, miten eläimet hankkivat ravintoa poikasilleen tai syöttävät niitä…
Hieman ohi aiheen, mutta uskomatonta, miten pienen lapsen syöttämiseen on keksitty melkoisia turhakkeita, kuten erityiset syöttölusikat, ihmemukit jne.
Aika harva kai sormiruokailua tekee niin ”oikeaoppisesti”, ettei koskaan vauvaa syöttäisi. Mutta se perusajatus: lapsi päättää itse, mitä ja kuinka paljon syö, on silti hyvä. Loppuviimeksi vain lapsi itse tietää, onko hänellä nälkä sekä miltä ruoka maistuu ja tuntuu suussa. Esimerkiksi usein ensimmäinen merkki allergiasta on se, että lapsi kieltäytyy jonkin ruoka-aineen syömisestä.
Kiva nähdä ja lukea toisten kokemuksista kun me ollaan vasta pari-kolme viikkoa kokeiltu sormiruokailua nyt puolivuotiaan vauvamme kanssa, hän on tosi innokas maistelemaan, mutta toistaiseksi tosi pieni määrä menee vatsaan saakka. Miten tuo videossa näkyvä tarjotin pysyy paikallaan, onko se kiinnitetty jotenkin vai onko vauva vaan oppinut olemaan työntämättä sitä?
Kiitos Tove! Tarjotin on kiinni sinitarralla. Lapsi on tosin oppinut irroittamaan senkin..