Vietimme juhannuksen Lieksassa. Matka taittui kätevästi ja ekologisesti junalla Pasilasta Joensuuhun ja sieltä edelleen yhden vaihdon myötä Lieksaan.
Junamatkustamisen kätevyys loppui kuitenkin siihen, että halusin ottaa mukaan polkupyörän.
Polkupyöräpaikkaa piti lähteä tiedustelemaan erikseen aseman lipunmyynnistä. Pyöräilin siis Käpylästä Pasilaan hakemaan junalippuja. Valitettavasti pari päivää ennen matkaa junan kolme pyöräpaikkaa olivat jo varattu, joten näytti siltä, etten saa polkupyörää mukaan.
Ratkaisu löytyi kuitenkin sosiaalisesta mediasta eli Facebookista, jossa harmittelin asiaa. Ystäväni Ville Tuominen ilmoitti, että häneltä liikenisi lainaan polkupyörän kuljetuspussi.
Polkupyörien kuljetus kaukojunissa on tehty Suomessa käsittämättömän hankalaksi.
– Pyöriä voi kuljettaa vain IC-junissa (ei esimerkiksi Pendolinossa)
– Pyöräpaikkoja on vain kolme junaa kohden
– Pyörän kuljetus maksaa 9 euroa riippumatta tehdyn matkan pituudesta
– Pyöräpaikka on ostettava aina etukäteen VR asemien lipunmyynnistä
– IC-junien pyörätelineet, jossa pyörä pitää nostaa pystyyn, ovat epäkäytännöllisiä ja ahtaita
Pyöränkuljetuspussi kuitenkin ratkaisi ongelmat. Käytännössä homma toimi siten, että pyörän renkaat irrotetaan sekä runko ja renkaat pujotetaan isohkoon kuljetuspussiin, jota voi kantaa olalla. Pyörän pakkaaminen kesti asiaa pihalla testatessani noin kolme minuuttia. Lisäksi jouduin irrottamaan lokasuojat. Ruuvit olivat jumissa, mutta onneksi naapurin Kim huomasi touhuni ja lainasi kunnon holkkiavainta, jolla sain myös lokasuojat irti.
Sitten vain matkaan. Pyörän ja omien tavaroiden lisäksi mukana oli lastenistuin, lastenvaunut, vauva ja puoliso sekä pussillinen kestovaippoja ja vauvan vaatteita.
Käytännössä pyöräilin Käpylästä Pasilan asemalle ja suoraan laiturille, laitoin polkupyörän pyöräpussiin, nostin sen junaan vaunujen viereen ja nautin matkasta. Joensuussa vaihdoimme junaa ja Lieksan asemalla sitten vain polkupyörä ulos pussista, renkaat paikalleen ja pyörä oli valmis ajettavaksi. Samalla säästyi pyöränkuljetusmaksukin. Konduktöörit eivät kiinnittäneet polkupyöränkuljetuspussiini ja siellä olevaan pyörään mitään huomiota meno- tai paluumatkalla.
Tässä vielä muutama idea VR:lle polkupyörien kuljettamisen kehittämistä varten:
– Pyöränkuljetus junassa tulisi olla maksutonta siinä, missä vauvan ja lastenvaunujen kuljetuskin on. Hassua, että vauvamme sai kyllä maksuttoman ylimääräisen istuinpaikan, mutta pyörälle tuollaista paikkaa ei löydy.
– Jokaisessa junassa tulisi olla pyörävaunu, jossa on taittopenkit, ja joihin saa ottaa pyörän mukaan.
– Muutaman pyöräpaikan voisi varata etukäteen, mutta suurin osa paikoista tulisi olla vapaita eli pyörän voisi tuoda suoraan junaan ilman etukäteisvarauksia aivan kuten lastenvaunujen osaltakin toimitaan.
Ohessa vinkiksi VR:lle vielä pari kuvaa – toinen kuva on Tanskasta ja toinen Saksasta, jossa myös ystävämme Michaelin taakkapyörä mahtui junaan kätevästi.
Joskus 2000- luvun alussa pyörän sai nakata konduktöörien vaunuun, jossa kulki muukin iso tavara (ainakin vanhoissa pikajunissa). Nykyinen systeemi on todella huono ja VR vielä kehtaa viherpestä itseään milloin milläkin iskulauseilla!
Saksassakin pyörän saa vain tiettyihin juniin ilman varausta. IC-juniin varaus pitää tehdä ja usein paikat ovatkin niin täynnä, että vaunujen kanssa ei sekaan meinaa mahtua. Lastenvaunuillekin paras paikka on tuo polkupyöräosasto. Mutta siis IC-junissa on tuo yksi vaunun puolikas varattu pyörille, mutta ICE-junissa (vastaava kuin Pendolino) ei vastaavaa tilaa ole.
Valitettavasti monissa maissa (kokemusta Italia, Puola, Portugali, Espanja) on jopa lastenvaunuilla vaikea mahtua junaan ilman kokoontaittamista.
Sveitsissä pyörän saa ottaa lähes kaikkiin juniin ja osaan postibusseistakin. Pyörälle pitää ostaa joko matka-, päivä- tai vuosilippu, pyörälaukkuun pakattuna se kulkee ilmaiseksi matkatavarana. Vilkkaina ulkoilupäivinä ainakin Zürichistä lähtevien ja sinne tulevien junien pyöräpaikat ovat aika täysiä mutta en vajaan vuoden aikana nähnyt kenenkään jäävän ajokkinsa kansa laiturille.