Ekoisi: Luontokerho: Vauvojen vai vanhempien harrastus?

Sain yläkerran naapurilta kutsun Metsänuppuskerhoon. Kerho on suunnattu 0-3-vuotiaille ja siinä lähdetään torstaisin metsäretkelle säällä kuin säällä syksyllä, talvella ja keväällä. Mukaan tarvitaan sään mukaiset varusteet ja eväät.

Kerhon kautta olisi mahdollisuus tutustuttaa lapsi ”luonnossa kotonaan” -pedagogiikkaan, johon tutustuin jo vieraillessani päiväkoti Mörrintuvassa. Aihe on tärkeä, sillä olenhan muutenkin pohtinut vanhemmuuden luontohaasteita.

Lasten toiminta luonnon keskellä vaikuttaa erinomaisen kivalta. Parhaimmillaan siitä saa myös paljon uusia ideoita, mikä auttaa vanhempia jaksamaan lasten kanssa ja keksimään heidän kanssaan mielekästä tekemistä. Onhan luonnolla myös terapeuttinen vaikutus.

Toisaalta vauvan kanssa olen huomannut, että luontosuhdetta voi rakentaa tässä vaiheessa myös omalla pihalla. Ainakin meidän tapauksessa vauva on aivan innoissaan pihan nurmikosta, vaahteralehdistä, oksista ja hiekasta – puhumattakaan puista ja kukista.

Tätä vasten tuntuu oikeastaan hiukan stressaavalta lähteä viikoittain vauvan kanssa erikseen metsäretkelle, kun luontokokemuksia voi hankkia omalla pihallakin. Näin tulee samalla edistettyä ehkä ripauksen verran myös hidasta vanhemmuutta.

Edelliset ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täällä.

 

6 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Luontokerho: Vauvojen vai vanhempien harrastus?”

  1. Luulenpa, että nämä vauvojen harrastukset ovat enemmänkin aikuisia kuin vauvoja varten. Musiikin, värikylvyt, vesipetona hyörimiset, luontokokemukset, liikunnan, loruilun voi aivan hyvin kokea kotona ja lähipiirissä. Mutta joskus meille aikuisille on helpompi laittaa musiikkituokio, taidetuokio, uimahallireissu, luontoreissu etc kalenteriin ja jopa maksaa siitä etukäteen jotain, niin tulee tehtyä ja lähdettyä. Kolikon toisella puolella on sitten tosiaan stressi ja suorittamisen maku. Ainakin riskinä.

  2. Samoilla linjoilla kuin Karla – vauva-aikana kytkeytyminen toisiin samanikäisten vanhempiin on tärkeää. Tärkeämpää kuin uskoisi, kaikkien tulevien vuosien kannalta. Ja luontoretki kerran viikossa kuulostaa aika hienolta harrastukselta myös vanhempien hyvinvointia ajatellen. Voihan sitä ajatella että joo, luontoretkeilen sitten itse perheen kanssa, mutta olemme yhteisöllisiä – kuinka monella tulee lähdettyä? Ja montaako vanhempaa tukee ulos lähtemisessä, jos huonolla säällä retkelle on lähdössä muitakin – sellaisia joiden tapaamista odottaa jo itsekin?
    Harrastimme itse vauvauintia, ja samoja kysymyksiä pyöri silloin mielessä. Aika työlästähän se oli, puolen tunnin ”uinnin” takia. Mutta sinnikkään vauvauinnin seurauksena meille on uinnista syntynyt yhteinen harrastus josta kaikki lapset nauttivat isompinakin, ja tämä kannattelee vuodesta toiseen. Jos on vaikea aika, aina on olemassa juttu jota voimme tehdä yhdessä ja löytää sen kautta taas yhteyden toisiimme. Ja ystäväperheiden kanssa uidaan usein myös.

  3. Vauvojen harrastukset ovat nimenomaa vanhempien harrastuksia, mutta ei siinä ole mitään pahaa. Itse olen raahannut lapsia mukana omissa harrastuksissani, mutta jos niitä ei olisi ollut, niin jollain ne perhevapaitten päivät olisi täytynyt täyttää. Kotona kököttäessä hajoaa pää.

    Sitä paitsi esimerkiksi vauvauinti alkaa vanhempien harrastuksena, mutta jossain vaiheessa muuttuu lapsen harrastukseksi, vanhemman rooli muuttuu pikkuhiljaa avustajasta huoltajaksi, sitten kuskiksi ja lopulta on aika ostaa mopoauto – ei kun siis polkupyörä.

  4. Ehdottomasti samaa mieltä. Omien pikkulasten kanssa tuli tehtyä ratkihauskoja eväsretkiä 100-500 m päähän. Pääasia oli lähteminen, uusi näkökulma kotinurkkiin, mehu ja voileipien lisäksi muutama pipari:) Joskus jopa notskilla paistettu makkara tai varhaissipuli.

  5. Spontaaneilla ja oman perheen kesken toteutetuilla luontoretkillä on mahdollisuus edetä lapsentahtisesti. Oravanpoikien kiipeilyä saa seurata joko minuutin tai kymmenen moodista riippuen eikä tarvitse kiriä kiinni muuta ryhmää.

    Omat tyttäreni (4 ja 5) saavat vieläkin parhaat luontoelämykset piskuisella pihamaallamme, jossa he saavat paitsi puuhastella nurmikon, lehtien ja oksien kimpussa, myös seurata etanoiden, koppakuoriaisten ja muiden mönkiäisten elämää. Vasta nyt olen alkanut miettimään, pitäisikö lapset oikeasti viedä kesälomalla jonnekin muuallekin kuin mummoloihin tai leikkipuistoon. (Lomailusta olisi mukavaa keskustella enemmänkin.)

    Olin aikanaan innokas harrastelija, ja varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla koin palavaa tarvetta lähteä ”sosialisoimaan”. Nyt kolmannen lapsen syntymän jälkeen minua ei saisi kirveelläkään ulos tästä kodista vauvakarkeloihin. Varsinkin, jos isommat lapset sattuvat olemaan päiväkerhossa tai kylässä. Hiljaisuus ja oma rauha on noussut arvoon arvaamattomaan! Isompien lasten perhekerhoaikana luodut verkostot eivät kuitenkaan ole hävinneet minnekään.

  6. Ohops. Kirveellä ulos kodista kuulostaa aika makaaberilta kielikuvalta juuri tämän hetken perheväkivaltatilastoihin viitaten. Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä! Tuo kirvesjuttu on vain niin vakiintunut kieleemme, ettei sitä tule ajatelleeksi ennen kuin sen lukee mustana valkoiselta.

Kommentointi on suljettu.

Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.