Ekoisi: Luontokerho: Vauvojen vai vanhempien harrastus?

Sain yläkerran naapurilta kutsun Metsänuppuskerhoon. Kerho on suunnattu 0-3-vuotiaille ja siinä lähdetään torstaisin metsäretkelle säällä kuin säällä syksyllä, talvella ja keväällä. Mukaan tarvitaan sään mukaiset varusteet ja eväät.

Kerhon kautta olisi mahdollisuus tutustuttaa lapsi ”luonnossa kotonaan” -pedagogiikkaan, johon tutustuin jo vieraillessani päiväkoti Mörrintuvassa. Aihe on tärkeä, sillä olenhan muutenkin pohtinut vanhemmuuden luontohaasteita.

Lasten toiminta luonnon keskellä vaikuttaa erinomaisen kivalta. Parhaimmillaan siitä saa myös paljon uusia ideoita, mikä auttaa vanhempia jaksamaan lasten kanssa ja keksimään heidän kanssaan mielekästä tekemistä. Onhan luonnolla myös terapeuttinen vaikutus.

Toisaalta vauvan kanssa olen huomannut, että luontosuhdetta voi rakentaa tässä vaiheessa myös omalla pihalla. Ainakin meidän tapauksessa vauva on aivan innoissaan pihan nurmikosta, vaahteralehdistä, oksista ja hiekasta – puhumattakaan puista ja kukista.

Tätä vasten tuntuu oikeastaan hiukan stressaavalta lähteä viikoittain vauvan kanssa erikseen metsäretkelle, kun luontokokemuksia voi hankkia omalla pihallakin. Näin tulee samalla edistettyä ehkä ripauksen verran myös hidasta vanhemmuutta.

Edelliset ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täällä.

 

6 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Luontokerho: Vauvojen vai vanhempien harrastus?”

  1. Luulenpa, että nämä vauvojen harrastukset ovat enemmänkin aikuisia kuin vauvoja varten. Musiikin, värikylvyt, vesipetona hyörimiset, luontokokemukset, liikunnan, loruilun voi aivan hyvin kokea kotona ja lähipiirissä. Mutta joskus meille aikuisille on helpompi laittaa musiikkituokio, taidetuokio, uimahallireissu, luontoreissu etc kalenteriin ja jopa maksaa siitä etukäteen jotain, niin tulee tehtyä ja lähdettyä. Kolikon toisella puolella on sitten tosiaan stressi ja suorittamisen maku. Ainakin riskinä.

  2. Samoilla linjoilla kuin Karla – vauva-aikana kytkeytyminen toisiin samanikäisten vanhempiin on tärkeää. Tärkeämpää kuin uskoisi, kaikkien tulevien vuosien kannalta. Ja luontoretki kerran viikossa kuulostaa aika hienolta harrastukselta myös vanhempien hyvinvointia ajatellen. Voihan sitä ajatella että joo, luontoretkeilen sitten itse perheen kanssa, mutta olemme yhteisöllisiä – kuinka monella tulee lähdettyä? Ja montaako vanhempaa tukee ulos lähtemisessä, jos huonolla säällä retkelle on lähdössä muitakin – sellaisia joiden tapaamista odottaa jo itsekin?
    Harrastimme itse vauvauintia, ja samoja kysymyksiä pyöri silloin mielessä. Aika työlästähän se oli, puolen tunnin ”uinnin” takia. Mutta sinnikkään vauvauinnin seurauksena meille on uinnista syntynyt yhteinen harrastus josta kaikki lapset nauttivat isompinakin, ja tämä kannattelee vuodesta toiseen. Jos on vaikea aika, aina on olemassa juttu jota voimme tehdä yhdessä ja löytää sen kautta taas yhteyden toisiimme. Ja ystäväperheiden kanssa uidaan usein myös.

  3. Vauvojen harrastukset ovat nimenomaa vanhempien harrastuksia, mutta ei siinä ole mitään pahaa. Itse olen raahannut lapsia mukana omissa harrastuksissani, mutta jos niitä ei olisi ollut, niin jollain ne perhevapaitten päivät olisi täytynyt täyttää. Kotona kököttäessä hajoaa pää.

    Sitä paitsi esimerkiksi vauvauinti alkaa vanhempien harrastuksena, mutta jossain vaiheessa muuttuu lapsen harrastukseksi, vanhemman rooli muuttuu pikkuhiljaa avustajasta huoltajaksi, sitten kuskiksi ja lopulta on aika ostaa mopoauto – ei kun siis polkupyörä.

  4. Ehdottomasti samaa mieltä. Omien pikkulasten kanssa tuli tehtyä ratkihauskoja eväsretkiä 100-500 m päähän. Pääasia oli lähteminen, uusi näkökulma kotinurkkiin, mehu ja voileipien lisäksi muutama pipari:) Joskus jopa notskilla paistettu makkara tai varhaissipuli.

  5. Spontaaneilla ja oman perheen kesken toteutetuilla luontoretkillä on mahdollisuus edetä lapsentahtisesti. Oravanpoikien kiipeilyä saa seurata joko minuutin tai kymmenen moodista riippuen eikä tarvitse kiriä kiinni muuta ryhmää.

    Omat tyttäreni (4 ja 5) saavat vieläkin parhaat luontoelämykset piskuisella pihamaallamme, jossa he saavat paitsi puuhastella nurmikon, lehtien ja oksien kimpussa, myös seurata etanoiden, koppakuoriaisten ja muiden mönkiäisten elämää. Vasta nyt olen alkanut miettimään, pitäisikö lapset oikeasti viedä kesälomalla jonnekin muuallekin kuin mummoloihin tai leikkipuistoon. (Lomailusta olisi mukavaa keskustella enemmänkin.)

    Olin aikanaan innokas harrastelija, ja varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla koin palavaa tarvetta lähteä ”sosialisoimaan”. Nyt kolmannen lapsen syntymän jälkeen minua ei saisi kirveelläkään ulos tästä kodista vauvakarkeloihin. Varsinkin, jos isommat lapset sattuvat olemaan päiväkerhossa tai kylässä. Hiljaisuus ja oma rauha on noussut arvoon arvaamattomaan! Isompien lasten perhekerhoaikana luodut verkostot eivät kuitenkaan ole hävinneet minnekään.

  6. Ohops. Kirveellä ulos kodista kuulostaa aika makaaberilta kielikuvalta juuri tämän hetken perheväkivaltatilastoihin viitaten. Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä! Tuo kirvesjuttu on vain niin vakiintunut kieleemme, ettei sitä tule ajatelleeksi ennen kuin sen lukee mustana valkoiselta.

Kommentointi on suljettu.

Vuoden aluksi on hyvä laskea hiilijalanjälki. Tässä tulokset Sitran Elämäntapatestillä tehtynä. Miten iso hiilijalanjälki sulla on?
10 asiaa vuodesta 2025

Third Rockin toimitusjohtaja viides kokonainen vuosi. Yritysvastuuregulaation lässähdyksestä huolimatta varsin kelvollista ja toivottavasti vaikuttavaa tekemistä noin 100 eri yrityksen tai organisaation kanssa. Lyhennetty työviikko täydellä palkalla sai mukavasti huomiota ja herätti paljon kiinnostusta.

Liikuntaa kertyi vuoden aikana yhteensä 862 tuntia. Uintia 281 km, pyöräilyä 8085 km ja juoksua 1302 km. Joka aamu kevyt venyttely ja 7 minute workout. 

Kesäloman aluksi tein omatoimisen triathlonin täysmatkan. Lisäksi kertyi kaksi puolimatkaa, maraton/ultrajuoksu (51 km) ja 16 puolimaratonia.

Kirjallisuutta. Vuoden alussa ilmestyi kirjani 1,5 astetta parempi arki. Yhteensä luin tai kuuntelin vuoden aikana 250 kirjaa.

Kävin 50 lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Tästä aiheesta on tavoitteena kirjoittaa seuraavaksi kirja. Omaksi yllätyksekseni sain kirjan tekemistä varten jopa apurahan Suomen tietokirjailijoilta. 

Luottamustehtäviä. Olen saanut olla Animalian hallituksessa edistämässä eläinten oikeuksia ja toimia Myrskyvaroitus-yhdistyksen hallituksen neuvonantajana edistämässä ilmastoasioita.

Matkustelua ja kokouksia. Yhteensä 70 matkapäivää. Suurin osa kotimaassa. Kesällä maata pitkin Kilpisjärven kautta Pohjois-Norjaan Tromssaan ja Lofooteille. Tänäkään vuonna ei ainuttakaan lento- tai laivamatkaa. Lisäksi vuoden aikana yhteensä 837 kokousta. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Tästä yhteistyöstä julkaistiin toukokuussa ensimmäinen räp-kappale. Biisin nimi on ”Poljen poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen.

Sijoituksia. Lahjoitimme 10,13 % kotitalouden nettotuloista (9740,50 e) hyväntekeväisyyteen. Uskon, että kaikkein vastuullisinta ja tuottoisinta sijoittamista pidemmällä tähtäimellä on rahan lahjoittaminen niille tahoille, jotka edistävät kestävää maailmaa.

Unta kertyi vuoden aikana keskimäärin 6 tuntia ja 2 minuuttia yössä. Keskimäärin 7 minuuttia vähemmän yössä kuin edellisen vuonna.

Hyvää ja rauhaisaa vuotta 2026 kaikille!
Saa olla kiitollinen ja onnellinen, että tänä vuonna on pysynyt terveenä ja hyvässä kunnossa sekä voinut tehdä niin paljon sitä mistä tykkää eli käytännössä mm. harrastaa triathlonia. 

Mitä tuli tehtyä eli vuoden 2025 liikunta numeroina…

-Uinti: 125,5 h, 281 km
-Pyörä: 391 h, 8085 km
-Juoksu: 142,5 h, 1302 km
-Fysiikka: 175 h
-Muuta: 28 h
 
(Suuri osa tunneista/kilometreistä on arkiliikuntaa tai höntsäilyä eikä tavoitteellista treenaamista) 

Tämä pitää sisällään myös yhden omatoimisen täydenmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-/ultrajuoksun (51 km) ja 16 puolimaratonia sekä päivittäiset 7 minute workout -treenit. 

Liikuntaa yhteensä 862 h. Keskimäärin 16,5 tuntia viikossa tai 2 h 22 min päivittäin.
Jihuu! Tänään omatoiminen puolitriathlon. Uinti 1,9 km, pyörä 90 km ja juoksu 21,1 km. Nyt voi rauhoittua loman viettoon.
Vuoden 16. puolimaraton. Joka kuukausi vähintään yksi.
Euroopan suurin turkisten tuottajamaa Puola kieltää turkistarhauksen

Päätöksen myötä Euroopassa harjoitetaan turkistarhausta enää vain Suomessa ja Kreikassa sekä pienimuotoisesti muutamassa muussa maassa

https://animalia.fi/2025/12/02/euroopan-suurin-turkisten-tuottajamaa-puola-kieltaa-turkistarhauksen/
Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria? 

Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.

Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.

https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Seuraa minua Instagramissa