Kymmenen ajatusta kesälle: Richard Wiseman – Minuutissa muutokseen

Luin Richard Wisemanin kirjan ”Minuutissa muutokseen – Mieti hieman, muuta paljon” uudestaan. Olen lukenut kirjan aiemmin pari vuotta sitten.

Kirjasta olen kirjoittanut joitakin havaintoja myös Hyvä johtaminen -kirjoitussarjaan ja erityisesti sen viimeiseen osaan: Hyvä johtaminen – Osa 15: Seitsemän tekniikkaa hyvään johtamiseen

Koska hyvästä teoksesta voi ammentaa paljon, ohessa vielä 10 mielestäni mielenkiintoista ja hyödyllistä poimintaa itselleni muistutuksena tälle kesälle:

1. Lahjoittaminen. Ne, jotka käyttävät suuremman osan tuloistaan muiden hyväksi, ovat onnellisempia kuin ne, jotka käyttävät rahaa itseensä. Ja mikäli sinulla ei ole rahaa, myös ystävälliset teot lisäävät onnellisuutta. Note to self: Muista lahjoittaa rahaa ja aikaa hyväntekeväisyyteen.

2. Spottivaloefekti. Monet pelkäävät, että omat töppäykset herättävät paljon enemmän huomiota kuin mitä ne todellisuudessa tekevät. Vaikka mokaat, älä ylireagoi. Todennäköisesti muut eivät edes huomaa sitä. Note to self: Jos sanoit tai teit jotain hassua, älä jää turhaan vatvomaan sitä.

3. Franklin-efekti. Ihmiset pitävät sinusta enemmän, jos he voivat tehdä sinulle palveluksia. ”Me emme rakasta ihmisiä niinkään siksi, että he ovat tehneet meille palveluksia, vaan siksi, että olemme itse tehneet niitä heille” -Leo Tolstoi. Note to self: Pyydä pieniä palveluksia niiltä henkilöiltä, joiden kanssa on vaikea toimia tai tehdä yhteistyötä.

4. Möhläysefekti. Satunnainen kömmähdys voi lisätä sympaattisuutta. Inhimillisyys on lämmintä ja satunnainen mokailu voi olla hyväksi sosiaaliselle elämälle. Note to self: Älä yritä olla liian täydellinen. Inhimillisyys ja tunteiden näyttäminen on sallittua.

5. Tahaton ominaisuuksien siirto. Mistä tahansa moititkin muita, pilkka sattuu todennäköisesti omaan nilkkaan. Kun haukut muita, liitetään kyseiset ominaisuudet helposti osaksi omaa persoonallisuuttasi. Note to self: Puhu muista selän takana hyvää.

6. Sivustakatsojaefekti. Ihmiset auttavat todennäköisemmin silloin, kun ympärillä ei ole muita. Halu auttaa vähenee sitä mukaan, mitä enemmän ihmisiä on koolla, koska mallia katsotaan muista ja oletetaan, että muiden kuuluu toimia. Hätätilanteessa kannattaa estää vastuun hajautuminen esimerkiksi valitsemalla ympärillä olevasta joukosta yksittäinen ihminen, jolle kerrot selvästi, mitä on tapahtunut, ja mitä apua tarvitaan. Note to self: Kun näet jonkun tarvitsevan apua, toimi riippumatta siitä, onko ympärillä muita.

7. Vastavuoroisuuden periaate. Ihminen auttaa niitä, joilta on itse saanut apua. Palvelusten teho on voimakkain silloin, kun niitä tekevät toisilleen ihmiset, jotka eivät tunne toisiaan kovin hyvin, ja kun palvelukset ovat pieniä mutta huomaavaisia. Note to self: Tee muille hyviä tekoja ja edistä palvelukulttuuria.

8. Zeigarnik-efekti. Vitkastelutaipumuksen tehtävien aloittamiseksi voi selättää ”vain muutaman minuutin” -säännöllä. Kannattaa suostutella itsensä työskentelemään jonkun tehtävän parissa aluksi vain muutama minuutti. Kun kerran on saanut jotain alkuun, on asian tekemistä vaikea keskeyttää. Tämä auttaa saamaan päätökseen hyvin vaivalloisiakin asioita. Note to self: Pilko haastavat ja isot tehtävät pieniin osiin ja aloita vaikka et tietäisi, miten saat homman valmiiksi.

9. Palaute. Hyvässä ihmissuhteessa positiivisen ja negatiivisen kommenttien suhde on noin viiden suhde yhteen. Jokaisen kriittisen huomautuksen aikaansaama vahinko vaatii vastapainokseen viisi yksimielisyyden ja tuen ilmaisua. Note to self: Osoita ympärillä oleville ihmisille selvästi enemmän kiitosta kuin kritiikkiä.

10. Kehuminen ja kiittäminen. Lasta ei kannata kehua älykkyydestä tai lahjakkuudesta, koska se rohkaisee häntä välttämään vaativia tilanteita, antamaan helposti periksi ja menettämään motivaationsa vaatimustason noustessa. Sen sijaan vaivannäöstä kehuminen rohkaisee ihmisiä venymään, paiskimaan kovasti töitä ja pitämään pintansa kohdatessaan vaikeuksia. Note to self: Kannusta itseäsi ja muita yrittämään ilman epäonnistumisen pelkoa ja onnistumisen pakkoa.

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Kymmenen ajatusta kesälle: Richard Wiseman – Minuutissa muutokseen”

Kommentointi on suljettu.

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa