Seison perjantaina 20.4. klo 14.08 Helsingin yliopiston päärakennuksen luentosali XII:n nurkassa ja keskustelen YLE Radio Suomen Ajantasa -ohjelman suorassa lähetyksessä hitaasta vanhemmuudesta.
Vain muutama minuutti aiemmin puolisoni väitös on loppunut ja olen ohjeistanut ihmiset väitöskahveille alakerrassa olevaan Flyygelisaliin.
Aamulla on tehty väitökseen liittyviä valmisteluita, tiedotettu karppauksen ympäristöhaitoista ja tehty muita hommia. Väitöksen aikana sukkuloin luentosalin ja yliopistokäytävien välimaastossa lohduttamassa ystävillä hoidossa olevaa ja tilanteesta hermostunutta vauvaamme.
Olo ei ole hidas. Pikemminkin tuntuu siltä, että menossa on jälleen yksi upshifting-vaihe. Miten suorituksia korostava yhteiskunta vaikuttaa vanhemmuuteen? Onko lapsiperhearjessa mahdollista tai järkevää vaihtaa hitaammalle vaihteelle?
Vaikka oma arkeni onkin usein sukkulointia paikasta toiseen, ja myös kotona vauvan hoidon ohella tulee tehtyä usein muita hommia, on hidas vanhemmuus hyvä lähtökohta vauva-arkeen.
Hidas vanhemmuus on osa laajempaa slow-liikettä. Käytännössä kyse on siis läsnä olevasta vuorovaikutusta lapsen kanssa ilman ylimääräisiä aktiviteetteja.
Meidän ekoarjessa yritämme toteuttaa hidasta vanhemmuutta esimerkiksi seuraavaasti:
– Tavaroiden sijaan annamme vauvalle aikaa
– Kaikkiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin ei ole pakko mennä (esim. vauvauinnit, muskarit)
– Tuemme vauvaa siinä, mitä hän haluaa tehdä eli tekeminen tapahtuu lapsentahtisesti
– Lomailemme kotona tai harrastamme rauhallista lähimatkailua
Yhteiskunta voi tukea hidasta vanhemmuutta esimerkiksi seuraavasti:
– Suosia palkankorotusten sijaan työajan lyhentämistä
– Ottamalla käyttöön perustulon
– Kehittää vanhempainvapaita
Carl Honoré kirjoittaa kirjasssa Slow – Elä hitaammin! osuvasti:
”Slow-liikkeellä on eräs hedonistiseen aikaamme sopiva ässä hihassaan: sen kauppatavarana on nautinto. […] meidän pitää tehdä asiat ajan kanssa ja perinpohjaisesti, jolloin myös nautimme niistä enemmän. Vaikuttipa Slow-filosofia miten tahansa talouteen, se joka tapauksessa tarjoaa meille asioita, jotka todella tekevät meidät onnellisiksi: terveyttä, hyvinvoivan luonnon, vahvoja yhteisöjä ja ihmissuhteita ja vapautuksen loputtomasta kiireestä.”
Lue lisää myös täältä:
– Askelia tyytyväiseen elämään: Vapaudu kiireestä
– Wikipedia: Slow parenting
– Pauliina Seppälän kirjoitus tässä blogissa: Lapset ja vanhemmat läsnäolokouluun
Edelliset ekoisi-kirjoitukset löytyvät täältä.