Oheinen kirjoitukseni julkaistiin Maaseudun Tulevaisuudessa maanantaina 6.2.2012. Otan mielelläni vastaan kirjoitukseen liittyviä kommentteja tai palautetta!
Turkistarhaus ei ole ympäristöystävällistä
Maaseudun Tulevaisuuden (Turkisala elää nousukautta, MT 30.1.2012) pääkirjoituksen mukaan turkistarhauksessa on kyse ympäristöystävällisestä ja luonnonmukaisesta elinkeinosta. Valitettavasti tällä väitteellä ei ole pohjaa.
Keväällä 2011 MTT julkaisi (pdf) Suomen Turkiseläin Kasvattajain Liiton ja Turkistuottajat Oy:n tilaaman raportin ”Suomessa tuotetun minkin- ja ketunnahan elinkaariarviointi”. Tutkimustuloksissa vertailtiin minkki- ja kettuturkkien ympäristövaikutuksia keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin.
Tutkimuksessa laskettiin Suomen turkiseläintuotannon ilmastonmuutokseen, happamoitumiseen ja rehevöitymiseen vaikuttavia päästöjä sekä arvioitiin ympäristölle myrkyllisten päästöjen laatua.
Hiilidioksidipäästöjen kohdalla tulokset laskettiin vaatteiden arvioitu käyttöikä huomioiden. Turkiksen käyttöikä arvioitiin kymmenkertaiseksi keinomateriaaliin verrattuna. Suhteutus huomioonottaenkin keinomateriaalit tuottivat huomattavasti vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin turkikset, erityisesti minkkiturkin osalta.
Happamoittavien päästöjen osalta turkikset osoittautuivat tutkimuksessa keinomateriaaleja huomattavasti enemmän ympäristöä kuormittaviksi.
Rehevöittävien päästöjen osalta turkikset katsottiin tutkimuksessa ympäristöä vähemmän kuormittaviksi kuin keinomateriaalit. Turkisten rehevöittävä vaikutus oli katsottu negatiiviseksi, sillä turkiseläinten rehuun käytetään Itämerestä pyydystettyä kalaa. Tutkimuksessa ei huomioitu sitä, että kalan voisi käyttää myös muulla tavoin, esimerkiksi biopolttoaineen tuotantoon. Toisaalta rehevöittävä vaikutus ei voi koskaan poistua täysin, sillä turkiseläinten lannan mukana typpi- ja fosforipäästöjä tulee aina niille alueille, joilla turkistarhat sijaitsevat. Vaikka kokonaissaldo on tällä tavalla laskien negatiivinen, on turkistarhauksella silti aina paikallisesti vesistöjä rehevöittäviä vaikutuksia.
Lisäksi turkistuotannossa käytetyistä kemikaaleista noin kolme prosenttia luokitellaan haitallisiksi ja yhdeksän prosenttia luokitellaan myrkylliseksi tai haitalliseksi vesieliöille.
Yhteenvetona voi todeta, että turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna. Samoin turkikset aiheuttavat huomattavasti suuremmat happamoittavat päästöt kuin keinomateriaalitakit. Rehevöittävien päästöjen osalta turkikset kuormittavat vähemmän ympäristöä kuin keinomateriaalitakit, mutta tässä ei otettu huomioon turkiseläinten rehuna käytetyn Itämerestä kalastetun kalan muita käyttömahdollisuuksia. Toisaalta keinomateriaalien rehevöittävät päästöt olivat hyvin pieniä.
Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa linjataan turkistarhauksesta seuraavaa: ”Hallitus selvittää turkistarhauksesta muuhun elinkeinoon vapaaehtoisen siirtymisen kannustamisen mahdollisuuksia.”
Tämän valossa lienee selvää, että niin maaseudun kuin turkistuottajienkin kannattaa valmistautua siihen, että turkistarhaus loppuu Suomesta ennemmin tai myöhemmin. Ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta on toivottavaa, että muutos tapahtuu nopeasti.
Leo Stranius
pääsihteeri, Luonto-Liitto
Niin ja kuka sanoo että edes tarvitaan keinoturkiksia? Voisi myös lisätä turkisten ja jonkun vieläkin ympäristöystävällisemmän lämpimän vaihtoehdon vertailua kuin vain verrata tekoturkis vs. aito.
On paljon keinoja pysyä lämpimänä ilman että tarvitsee riistää keneltäkään henkeä.