Löysin eilen (8.2.2012) jääkaapistani vanhan jälkiuunileivän (kuvassa). Kauhukseni parasta ennen päivä oli ollut jo aikaa sitten – tarkemmin ottaen 20.1.2012.
Kuvittelin, että roskiin meni, vaan eipä mennytkään. Leipä oli oikein hyvässä kunnossa ja syömäkelpoista.
Ei voi kuin ihmetellä miten eri tavoin eri elintarvikkeet säilyvät. Monet vaaleat leivät menevät pilalle tai homehtuvat moneen kertaan muutamassa viikossa. Tämä jälkiuunileipä oli kuitenkin kuin uutta, vaikka parasta ennen päiväys oli 19 päivän takaa.
Ruokajäte kuormittaa ympäristöä melkoisesti. Eniten ruokahävikkiä syntyy MTT:n tekemän selvityksen mukaan (pdf) kotitalouksissa. Arviot hävikiksi päätyvän ruoan osuudesta vaihtelevat 10-20 prosentin välillä kotitalouksien ruokaostoista siinä missä päivittäistavarakaupassa roskiin päätyy vain muutama prosentti ruoasta.
Maailmanlaajuisesti tilanne on paljon hurjempi. Maailman tila 2011 -kirjan mukaan:
”ruoan matkatessa maatiloilta ruokapöytiin 45 prosenttia sen energiasisällöstä menetetään jo tiloilla. Lisää hävikkiä syntyy elintarvikkeiden käsittelyssä ja jakelussa sekä ruoanvalmistuksessa. Kaikkien hävikkien jälkeen maailman väestöllä on käytössä henkeä kohti vain 2000 kilokaloria päivässä.”
Samaan aikaan koko syöntikelpoinen sato maailmassa on kuitenkin 4600 kcal/asukas/vrk.
Miten ihmeessä voitaisiin valmistaa enemmän pidempään säilyvää ruokaa?
Kannattaisiko esimerkiksi vaalean leivän sijaan suosia paremmin säilyvää jälkiuunileipää ja lätkäistä vaikka joku ylimääräinen jäte- tai hävikkivero huonommin säilyville elintarvikkeille, kuten vehnäleivälle?