Puolustusvoimauudistus: Voisiko asevelvollisuuden lakkauttaa?

Hallitusohjelman mukaisen 200 miljoonan euron säästötavoitteen ja puolustusvoimauudistuksen myötä sodanajan vahvuutta pienennetään ja henkilöstön määrää supistetaan merkittävästi.

Puolustusvoimien organisaatiorakenne muutetaan kolmiportaiseksi lakkauttamalla sotilasläänit. Joukko-osastoja, laitoksia ja toimipaikkoja lakkautetaan ja yhdistetään. Puolustusvoimista lakkautetaan kuusi yksikköä.

Itse menisin uudistuksessa ja säästöissä vielä paljon pidemmälle. Ihan ensimmäisenä lakkauttaisin miesten asevelvollisuuden. Näin saataisiin samalla pidennettyä työuria niiden alkupäästä. Lisäksi täytyy muistaa, että myös siviilipalvelusaika kaipaa lyhentämistä – aivan kuten Sadankomitea ehti jo tiedottaa: Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä myös siviilipalvelusta lyhennettävä.

On vaikea ymmärtää, miksi nykyisessä maailmantilanteessa pitää ylläpitää vanhan maailman väkivalta- ja pakkokoneistoa. Armeijan kaltainen pakkotyö ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan vaikka täytyy myöntää, että onhan meillä toki oppivelvollisuus. Nykyiset turvallisuusuhat tuntuvat kuitenkin olevan jotain muita kuin sotilaallisia. Uskon, että demokratia ja kansainvälinen yhteistyö sekä huolehtiminen ympäristöstä ovat parhaita takeita rauhalle.

Euroopasta asevelvollisuus on lähes kadonnut. Suomen lisäksi vain Kreikassa, Tanskassa, Norjassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Kyproksella on laaja, kaikkia miehiä koskeva asevelvollisuus. Onneksi Suomessakin yleisen asevelvollisuuden kannatus on hiipumassa. Helsingin Sanomat 2.2.2012: Yleisen asevelvollisuuden kannatus vähenee.

Mitä mieltä itse olet? Voitaisiinko asevelvollisuudesta luopua ja mitä mahdollisia seurauksia sillä olisi?

3 kommenttia artikkeliin ”Puolustusvoimauudistus: Voisiko asevelvollisuuden lakkauttaa?”

  1. Mauno Koivisto on lausunut mielestäni hyvin, ettei vain sotahullujen pidä käyttää asetta. Entisenä Amnesty-vankina lyhentäisin, mutten lopettaisi, yleistä asevelvollisuutta. Vapaaehtois- tai palkka-armeija olisi nykyistä raaempi. Ja olisiko se edes halvempi? Demokratia, kansainvälinen yhteistyö ja ympäristöstä huolehtiminen ovat tärkeitä asioita, joihin minäkin luotin, kun olin yhtä nuori ja hupsu kuin sinä olet nyt. Pelkällä siviilivastarinnalla emme kuitenkaan pärjää, koska ihminen on mitä on. Olosuhteet ovat välillä leppeämmät, ja saavat meidät luulemaan liikoja itsestämme.

    Asevelvollisuuden purkamisen sijasta tekisin sotilasvalasta sellaisen, että yhä useammat nuoret miehet ja naiset voisivat sen hyvällä omallatunnolla vannoa. Menneiden aikojen jäänteenä se vaatii edelleen sokeaa tottelua niin sodan kuin RAUHANKIN aikana, mikä on huonosti linjassa sen vaatimuksen kanssa, että yksilö vastaa teoistaan.

    Vanhaan huonoon aikaan asevelvollisten tutkintalautakunta halusi tietää, mitä tekisimme, jos isämme tai äitimme kimppuun hyökättäisiin pimeällä kadulla. ”Mitä itse tekisit, jos saisit laillisen käskyn ampua lapsesi esimerkiksi mielenosoituksen yhteydessä”, kuuluu vastakysymys tänäkin päivänä. Esivalta säätää lait. Sekopäinenkin esivalta on aina laillinen.

  2. Kuinka sinä voit pitää itseäsi jonkinmoisena toisinajattelijana tai edes radikaalina, kun selvästi ajatusmaailmasi on sama kuin hallituksemme ja koko establismentin ajatusmaailma. Olet osa systeemiä. Sitä systeemiä, joka meitä riistää.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa