Osallistuin torstaina 17.11. ympäristöministeriön ”Kohti Durbania” -seminaariin, jossa käytiin läpi tulevan ilmastokokouksen odotuksia ja tärkeimpiä neuvottelukysymyksiä.
Ympäristöjärjestöjen keskeiset tavoitteet löytyvät täältä: Durbanin ilmastokokouksen tavoitteet.
Seminaarissa ympäristöministeri Ville Niinistö toi esille selvästi, että Suomi haluaa olla edelläkävijä ilmastokysymyksessä. Niinistön mukaan Suomi on maa, joka ratkaisee ongelmia eikä vain puhu niistä.
Suomen pääneuvottelija Sirkka Haunian mukaan tarvitaan vahva sääntöihin perustuva sopimusjärjestelmä, jossa ovat mukana kaikki suuret taloudet, jotta maapallon keskilämpötilan nousu voidaan pitää alle 2 asteen.
Todellisuudessa lämpeneminen olisi tietysti hyvä pitää alle 1,5 asteen, mutta se tavoite tuntuu tällä hetkellä jo täysin saavuttamattomalta.
Durbanissa on Haunian mukaan mahdollista saavuttaa vain Cancunin päätösten toimeenpanon etenemistä sekä uuden sopimuksen suunnitelmaa koskeva tiekartta ja aikataulu, jos Kioton toinen velvoituskausi hyväksytään välivaiheen ratkaisuna. Sen sijaan päästövähennysten kunnianhimon nostaminen ei ole realistinen tavoite.
Huonolta siis näyttää. Todella huonolta.
Näyttää siltä, että Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen ollaan kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa menty vain taaksepäin. Tiekartoista on jo kertaalleen sovittu Balilla 2007 ja päästövähennystarve on tiedossa IPCC:n neljännen arviointiraportin julkistamisen jälkeen. Nyt maat jatkavat toistensa syyttelyä. On kuitenkin turha soimata pimeyttä, jos ei ole itse valmis sytyttämään ensimmäistä kynttilää.
Seminaarissa SAK:n Pia Björkbacka esitteli oikeudenmukaista siirtymää (just transition). Tätä tarvitaan, jotta palkansaajat ovat aidosti tukemassa siirtymää kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. EK:n Tuuli Mäkelä tyytyi toteamaan, että EU:ssa ei ole edellytyksiä nostaa nykyistä 20 prosentin päästövähennystavoitetta vuodelle 2020.
Sirkka Haunian mukaan Durbanissa on mahdollista edetä seuraavasti:
– Perustetaan läpinäkyvä yhteinen laskentajärjestelmä
– Ohjeistus uusille kahden vuoden väliajoin tehtäville raporteille + LEDS
– Luodaan uusi markkinamekanismi
– Sopeutumiskomitea aloittaa työnsä
– Teknologia: saadaan valmiiksi ilmastoteknologiakeskuksen ja sen verkoston suunnittelu/rahoitus
– Ilmastorahoitus: uusien instituutioiden hallinnoinnissa mahdollista edetä (pysyvä komitea ja vihreä rahoitus)
– REDD+: kehitysmaiden strategioita ja ohjelmia tuetaan, kehitetään viitetasoja ja raportointeja
Laillisesti sitova, oikeudenmukainen ja kunnianhimoinen ilmastosopimus on vielä kaukana. Maailma jatkaa tietään kohti 3-6 asteen lämpenemistä.
Hirveän surullista on, että maailma pystyy toistaiseksi vakavinta kriisiään ratkaisemaan näin ponnettomasti. Oikeasti taitaa olla vain kaksi tapaa, joilla päästöt voidaan selättää kahden asteen tavoitteen saavuttamiseksi. 1) Asteittain nouseva globaali hiilivero (päästöille hinta) (tai maailmanlaajuinen päästökauppa), joka nostetaan asteittain niin korkealla kuin ilmastotiede (IPCC) vaatii jotta kahden asteen lämpeneminen saadaan vältettyä. 2) Kaikkia maita koskevat sitovat päästötavoitteet (hiilibudjetti), jolla kokonaispäästöjen alenema saadaan vaaditulle -2-3 %/a uralle. Länsimailta vaadittaisiin suuria taloudellisia uhrauksia, jotta kehittyvien maiden väistämättä kasvava energiantarve saataisiin katettua puhtaasti ja lisäksi vaadittaisiin Länsimaiden omien päästöjen nopeaa alasajoa (IPCC:n mukaan vähintään -25-40 % 2020 ja -80-95% 2050), jotta globaali päästökehitys oikealle uralle saataisiin.
Maailman KHK-päästöt kasvoivat 6 % 2010
http://www.guardian.co.uk/environment/2011/nov/04/greenhouse-gases-rise-record-levels
IEA:n mukaan kahden asteen portti sulkeutuu ikuisiksi viiden vuoden sisällä ilman radikaalia muutosta http://www.guardian.co.uk/environment/2011/nov/09/fossil-fuel-infrastructure-climate-change
http://ilmastohuijaus.blogspot.com/2011/11/kiinalaiset-tutkijatkaan-eivat.html
Kiinalaiset tutkijatkaan eivät varauksetta usko antropogeeniseen ilmastonmuutokseen
Päästörajoitusten läpimenoon vaikuttaa aivan olennaisesti kaksi asiaa: hiilidioksidittoman energian hinta ja sen saatavuus. Jos päästöttömän energian hinta on korkea tai sen saatavuus heikko, tiukat päästörajoitukset tarkoittavat erittäin kovia taloudellisia uhrauksia. Se taas tarkoittaa todennäköisesti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia saada enemmistöä riittävien leikkausten taakse.
Tällä hetkellä ympäristöjärjestöt tekevät hartiavoimin töitä poistaakseen käytöstä kaikkein merkittävimmän ja teknis-taloudellisesti helpoimmin laajennettavissa olevan yksittäisen hiilidioksidittoman energian lähteen – ydinvoiman. Ulkopuolinen tarkkailija saa väistämättä kuvan, että ydinvoiman vastustaminen on paljon tärkeämpää kuin hiilidioksidipäästöjen alasajo. (Milloin viimeksi oli hiilen tai turpeen vastainen mielenosoitus? Entä Ei Turvevoimalle-kansalaiskampanja?)
Ei siis ole mikään ihme, ettei ilmastonmuutosta oteta kovin vakavasti, kun ympäristöjärjestötkään eivät niin tunnu tekevän.
Uskoisin, että tilanteen vakavuus menisi jakeluun suurimmalle osalle sillä sekunnilla, kun suurimmat ympäristöjärjestöt julistaisivat sietävänsä ydinvoimaa edes siihen saakka, kunnes kovia, empiirisiä näyttöjä päästöjen merkittävästä vähenemisestä muilla keinoin on. Mieluummin tietysti siihen saakka, kunnes päästöt saadaan leikattua turvalliselle tasolle.
Jos tälläistä välirauhaa ei saada aikaan, taitaa olla niin, että 4-6 asteen lämpeneminen on väistämätöntä.