Aika usein sanotaan, että lapsen saaminen muuttaa koko elämän.
Tähän liittyen sain palautetta maanantaina julkaisemaani kirjoitukseen vauvan vapaapäivästä.
Palautteessa muistutettiin, että vanhemmuus ei ole perhelomailua. Todettiin, että vauva muuttaa lähestulkoon kaiken pienen lapsen hoidon ollessa ympärivuorokautista työtä vähintään kahdelle ihmiselle.
Vaikka elämä vauvan myötä muuttuukin, niin väitän, että muutos ei ole niin dramaattinen kuin usein annetaan ymmärtää. Tietysti suuri vastuu on imetyksen myötä tällä hetkellä puolisollani Annukalla. Olemme kuitenkin pyrkineet tasoittamaan tehtäviä siten, että itse hoidan vastaavasti kaikki kotityöt ja pyykit sekä vietän vauvan kanssa aikaa aamuisin ja iltaisin.
Ainakin omalta osaltani voin edelleen tehdä itselleni monia tärkeitä asioita:
– Hoidan edelleen Luonto-Liiton pääsihteerin työtehtävät.
– Hoidan edelleen Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin puheenjohtajan tehtävät.
– Käyn edelleen puhumassa eri tilaisuuksissa kansalaistoiminnasta.
– Käyn edelleen juoksemassa ja kirjoittelen blogia.
– Vietämme edelleen yhteisiä iltahetkiä.
Toki vauva-arki on tuonut mukanaan myös uusia asioita:
– Näen poikkeuksellisen paljon ystäviä esimerkiksi kyläilyjen myötä.
– Olen vauvan myötä ollut jatkuvasti positiivisen huomion kohteena.
– Olen katsonut ennätysmäärän dokumentteja ja elokuvia.
– Olen tottunut ja tutustunut yöheräilyyn, vessahätäviestintään ja iltakävelyihin.
– Menot pitää sopia entistä tarkemmin.
– Kotitöitä (siivous ja pyykki) on aiempaa enemmän.
Tämä kaikki todettakoon nyt siis kahden kuukauden ikäisen vauvan kokemuksella. Jatkossa jää nähtäväksi, miten arki hahmottuu ja elämä sen myötä muuttuu.
Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
– Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
– Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
– Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
– Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
– Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, ettei lapsen saaminen koko elämää muuta. Toki se on paljon itsestä kiinni, miten elämänsä lapsen kanssa järjestää. Minusta tässäkin toimii parhaiten kulunut viisaus kultaisesta keskitiestä. Esim. meillä otetaan lapsi ja hänen tarpeensa huomioon, mutta niin, ettei meidän vanhempien ole tarvinnut luopua koko entisestä elämästään sen vuoksi. Aika on toki kortilla ja paljon vähemmän asioita ehtii tekemään kuin aiemmin. Mutta sopimalla ja aikatauluttamalla pääsee aika pitkälle.
Kohta vuoden ikäisen naperon kokemuksella voin vinkata, että edessä on jatkuvaa muutosta ja varsinkin kun lapsen hereilläoloaika lisääntyy, ”oma aika” vähenee radikaalisti. Muistan kun itse harmittelin sitä, ettei parikuisen vauvan kanssa oikein voinut tehdä vielä mitään. Nyt taas ”tuskailen” kun en enää muuta ehdi tehdäkään kuin peuhaamaan lapsen kanssa. Summa summarum: joka hetkessä on hyvät ja huonot puolensa, joista kannattaa nauttia.
Kiitos Arkipäivän aktivisti! Meillä vauva nukkuu tällä hetkellä vain noin 10 tuntia vuorokaudessa, joten toivottavasti heräilleolo aika ei tästä enää kovin paljon lisäänny. 🙂
No siinä tapauksessa, toivottavasti uniaika lisääntyy eikä toisin päin. Voimia vauva-arkeen!
Lapsen hoito vaatii (ja antaa) paljon. Mutta silti on paljon naisia, jotka ihan omalla päätöksellään hankkivat yhden tai jopa useamman lapsen yksin – ja selviävät arjesta oikein hyvin. Eli ei liene mikään ihme, jos teillä kaksi aikuista pärjää helposti yhden lapsen kanssa. 🙂