Ekoisi – osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta

Kirjoittelin heinäkuussa lastenhoidon seitsemästä periaatteesta. Viikonloppuna vauva täytti tasan kuukauden.

Nyt on aika tehdä hiukan ensimmäistä väliarviota, miten kaikki on oikeasti sujunut.

Ohessa jokainen alkuperäinen otsikko uudestaan ja sen jälkeen pohdintaa siitä, miten kaikki on sujunut.

1. Enemmän aikaa – vähemmän roinaa. Aikaa on ollut yllättävän helppo järjestää. Yhteiskunta ja kulttuurinen ilmapiiri tukevat vahvasti sitä, että vanhemmat viettävät paljon aikaa lapsiensa kanssa. Tavaraa ei ole edelleenkään tarvinnut hankkia juuri lainkaan. Esimerkiksi vaatteita olemme saaneet enemmän kuin ehdimme käyttämään. Kolmet lastenvaunut ovat olleet vähän liikaa, koska oikeasti olemme käyttäneet vain yksiä. Perhepeti on toiminut todella hyvin ja pinnasänky on ollut toistaiseksi turha. Leluja ei tässä vaiheessa tietenkään vielä tarvita.

2. Vegaanisuus. Rintaruokinta on alkuhaasteiden jälkeen sujunut hyvin. Näin ollen korvikkeita ei ole tarvinnut käyttää – ja vaikka olisikin, on saatavilla onneksi myös soijapohjaisia vauvanmaitokorvikkeita. Vegaaniruokavaliota noudattava äiti on toipunut synnytyksestä hyvin.

3. Sukupuolisensitiivisyys. Emme ole oma-aloitteisesti tuoneet esille vauvan sukupuolta. Emme ole myöskään vauvalle puhuessa korostaneet hänen sukupuolta, vaan puhutelleet häntä vauvana. Myös vauvan nimi tulee olemaan sellainen, että siitä ei suoraan voi päätellä vauvan sukupuolta. Mikäli joku on välttämättä halunnut tietää, onko kyseessä poika tai tyttö, olemme sen toki kertoneet. Vaatteiden värillä ei ole ollut meille väliä.

4. Vaipattomuus ja tutittomuus. Vessahätäviestintä on toiminut yllättävän hyvin. Arviolta noin puolet pissoista ja kakoista menee tällä hetkellä suoraan lavuaariin. On loppujen lopuksi helppo arvioida tai nähdä, milloin vauva vääntelehtii tai ääntelehtii siten, että pissa tai kakka on tulossa. Kestovaippojen tai harsojen käyttö on ollut helppoa. Ainuttakaan kertakäyttövaippaa ei ole vielä tarvittu. Vuorokaudessa harsoja/kestovaippoja kuluu noin 8-12 kappaletta. Tuttia olemme käyttäneet/kokeilleet satunnaisesti.

5. Uskonnon vapaus. Toistaiseksi vauva on saanut uskoa mihin on halunnut. J Esimerkiksi nimijuhlista tulee uskonnosta vapaat. Tulevaisuudessa hän voi itse valita kirkkonsa ja aatteensa. Toistaiseksi mennään vanhempien ehdoilla.

6. Vierailut epämukavuusalueella. Tähän ei ole tarvinnut erikseen panostaa. J Vauva on joutunut säännöllisesti tilanteisiin, joissa se on joutunut kohtaamaan turhautumista, pettymystä ja torjuntaa. Mikäli maitoa ei ole tarjolla noin kolmessa sekunnissa, eivät asia-argumetit auta, vaan vauvan maailma romahtaa siihen.

7. Joustavuus. Töissä pitää olla tehokkaampi ja kotona nöyrempi. Monet asiat eivät ole todellakaan menneet niin kuin olemme suunnitelleet. Esimerkiksi liinailu ja kantoreppu eivät ole toiminut vielä kovinkaan hyvin, vaan olemme joutuneet käyttämään ulkona liikkuessamme rattaita. Myöskään muusta kuin imetyksen yhteydessä tapahtuvasta ihokontaktista vauva ei ole tuntunut oikein tykkäävän.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa

10 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta”

  1. Luin kiinnostuneena aiemmin bloggauksesi lastenhoidon seitsemästä periaatteesta ja on mukava saada sille jatkoa! Tietenkin periaatteista joutuu joustamaan, tai paremminkin rukkaamaan niitä tarkemmiksi ja käytännönläheisemmiksi. Toisaalta yhden leikki-ikäisen äitinä voin sanoa, että suurin osa periaatteistani on säilynyt samanlaisina vuosien saatossa ja vaikka joskus olemme asioita tehneet liian lepsusti tai tietämättömästi, periaatteet eivät ole kadonneet. Lastenhoitoa oppii lasta hoitamalla ja ehkä toisen lapsen kohdalla osaisimme varautua mahdollisiin ongelmiin tai olla joustamatta niistä periaatteista, joissa se näyttäisi olevan mahdollista. Esimerkiksi näillä kokemuksilla rikastettuna suosittelen nykyään kaikille tuoreille vanhemmille imetystukilistaa kaikissa imetysprobleemeissa ja vapaaehtoisen kantoliina-aktiivin kutsumista kotiin auttamaan erilaisten sitomisten ym. kanssa.

    Hienoa että haluatte kasvattaa lapsenne näitä periaatteita seuraten! Uskon että lapsi vielä joskus huomaa itsekin kasvaneensa kyseenalaistavaksi ja kriittiseksi aikuiseksi 🙂

  2. Kiitos tästä sarjasta – on mielenkiintoista lukea miten teillä toimitaan, kun ihanteet ja käytäntö kohtaavat.

    Itselläni oli ennen esikoisen syntymää Suuria Suunnitelmia juuri kantoliinan suhteen. Vauva vain oli kovaäänisesti eri mieltä. Hän ei viihtynyt sitten yhtään missään vastasyntyneelle sopivassa kehtosidonnassa. Pakkasin liinan kaapin perälle ja luokittelin sen turhakkeeksi. Tilanne muuttui kuitenkin kokonaan, kun pieni oli noin kolme kuukautta vanha ja kiinnostunut katsomaan kaikkea ympärillään. Pystyasennossa kannettuna entinen liinanvihaajavauva alkoikin yhtäkkiä nauttia olostaan. Seuraavat puoli vuotta liina oli suurin piirtein tärkein apuväline lastenhoidossa, ja suunnilleen ainoa paikka, missä suvaittiin olla tyytyväisiä, jos maitoa ei vain ollut mahdollista saada kolmessa sekunnissa. Perheen kuopusta on kuljetettu kantorepussa syntymästä saakka, mutta hänkin alkoi viihtyä siinä huomattavasti aiempaa pidempiä aikoja hereillä siinä kohtaa, kun maailma alkoi olla kiinnostava.

    Niin että ehkä se liinailukin vielä siitä iloksi muuttuu – ja jos ei, niin kaikki pienen lapsen vanhemmat kehittyvät joka tapauksessa muutamassa kuukaudessa mestareiksi asioiden hoitamisessa yhdellä kädellä, ja keksivät juuri omalle vauvalleen sopivia tapoja tarjota sitä lämpöä ja läheisyyttä.

  3. Pitää taas aluksi kiittää ekoisiä kirjoituksista, sillä sarjaa on ollut mielenkiintoista seurata. Joten kiitos!

    Kiva kuulla, että arki on alkanut rullaamaan hyvin. Itse olen omien lastemme kohdalla kovasti murehtinut epäonnistumisia juurikin perhepedissä nukuttamisessa ja kantamisessa, kun niiden tärkeydestä niin paljon puhutaan. Olisinpa silloin osannut ja jaksanut etsiä apuja. Jäi kyllä harmittamaan, kun en vieläkään tiedä, että miksi em. jutut meillä sujuneet. Kai me vaan olemme niin erilaisia jo vauvasta saakka. Molemmat lapset ovat edelleen isompinakin oikein mukavia ja tasapainoisia, joten kai sitä on tullut toimittua oikein sitten kuitenkin. 🙂

    Hyvää jatkoa teidän perheelle!

  4. Hei! Pienet ihmiset tietävät itse parhaiten, mikä miellyttää ja mikä ei. Toisaalta he osaavat myös vaihtaa mielipidettään, kun aika kuluu ja tilanne muuttuu (esimerkiksi juuri kantorepusta halutaan katsella maailmaa). Meillä vauva syntyi kun edelliskesän helteet alkoivat. Sisällä ja ulkona 30 astetta lämmintä, mutta tälle vauvallepa ei kelvannut ilmakylpy tai vaippasillaan olo. Itku alkoi, ja loppui vasta, kun oli täysi setti vaatetta päällä. Ihokontaktista ilman vaatteita välissä meni herne ihan lopullisesti nokkaan. Kyllä sitä ihmeteltiin, mutta mikäs siinä, olkoon vaatteet päällä jos kerran haluaa. Loppukesästä onnistui jo lyhyet hihat ja lahkeet. Tänä kesänä hän juoksentelikin jo ihan sujuvasti nakkena pihalla 🙂

  5. Olen hieman kummastellut tätä sukupuolisensitiivisyytenä esittelemääsi periaatetta jossa lapsen sukupuoleen ei saisi kiinnittää huomiota. Ymmärrän täysin halun pyrkiä välttämään joitain sukupuolirooleihin liittyviä kulttuurillisiin perusrakenteisiin liittyviä olettamuksia ja uskomuksia, mutta tässä asiassa tuntuu menevän usein hieman kulttuuri ja evoluutio sekaisin.

    Ihmisen sukupuoleen liittyvä identiteetti on maailman luonnollisin asia ja maskuliinisuuden/feminiinisyyden piiloittelu sille asteelle, ettei lapsen sukupuolta saisi edes näkyä missään on hieman outoa katsoan sitä lähtökohtaa, että lapselle tarjotaan luonnollinen ja lapsenehtoinen kasvuympäristö. Sukupuolineutraalisuutta on varjeltu paitsi mainitsemillasi menetelmillä, jopa pisteeseen jossa edes vanhempia ei haluta kutsuttavan isäksi ja äidiksi vaan mitä ihmeellisimmillä lempinimillä.

    Olet selkeästi tehnyt kotiläksysi mm. Kaitaniemen ja Pääkkö-Matilaisen kirjallisuuden parissa ja oma 1,5v poikamme on pyritty kasvattamaan hyvin pitkälti samankaltaista filosofista pohjaa toteuttaen. Tämä on kuitenkin asia, jossa kyse on enemmänkin vanhemman itseään tiedostavasta käyttäytymisestä kuin mistään muusta.

    On hyvä tiedostaa kulttuurillinen ympäristömme, sen luoma arvomaailma ja moraalikenttä. Edelleen tärkeämpää on ymmärtää sen täydellinen subjektiivisuus ja kyvyttömyys koskettaa itseään jos näin ei halua. Tämä asia tulee teillä varmasti vastaan esimerkiksi siinä kohtaa kun 6kk imetyskatto tulee vastaan ja joudutte alkaa perustelemaan WHO:n 2v suosituksia neuvolan tädille joka patistaa teitä pois rintaruokinnasta. Ja vielä suurempi paine on muualla sosiaalisessa kanssakäymisessä, jossa taaperon imettäminen on vähintäänkin kummallista, kokemuksen mukaan usein paheksuttavaa. Puhumattakaan rinnoista ja niiden näkymiseen liittyviin kysymyksiin.

    Aiheeseen palatakseni – Lapsen omaa arvomaailmaa vastaavan sukupuoliroolien ja itseään arvostavan seksuaalisen identiteetin omaksuminen on lopulta arvomaailmaan ja kulttuurilliseen kasvatukseen liittyvä asia. Poika voi olla rohkeasti poika autoineen ja rokkitukkineen ja tyttö vaaleanpunainen nukkeineen. Kaunista luontoa ei ole syytä pelätä. Eihän se tietenkään pitkään ole mahdollistakaan, mutta en ymmärrä asian arvoa periaattetasollakaan. Itsetietoisuutemme on se työkalu jonka pohjalta luodaan sitten se terve itsetunto, moraali ja arvopohja tulevalle ekoihmiselle.

    Kuulisin mielelläni mille pohjaat sukupuolineutraalisuuden tärkeyden?

    -Vesa-

  6. Linkkisi hyvästä kirjoituksesta huolimatta termi sukupuolineutraali tuntuu jotenkin harhaanjohtavalta ja paljon virhekäyttäytymisen mahdollisuutta synnyttävältä tavalta tarkastella asiaa. Kyse on sosiokulttuurisesta viitekehyksestä kuten Hukkajukkakin kirjoittaa. Miksi tällainen mustavalkoista kahtiajakoa jossa luodaan maskuliininen stereotyyppi ja feminiininen herkkä stereotyyppi ja sitten lähteä sotimaan napoja vastaan? Sen sijaan voisimme vain puhua empatian tärkeydestä ja kannustaa inhimilliseen kokemiseen.

    Lainaus kirjoituksesta: ”Toinen hyvä käytännön tavoite on se, että kaikki lapset voisivat leikkiä keskenään, olla potentiaalisia leikkikavereita. Kärjistys: jos tytöille sallitaan nukkeleikit ja pojille autot ja hirmuliskot, miten he leikkivät yhdessä?”

    Onhan tämä kärjistys, mutta juuri tämä kärjistys kuvaa sitä mihin tämä lähtökohtainen periaate sukupuoli-identiteetin neutralisoinnista pahimmillaan menee. Ei uskalleta kutsua äitejä äideiksi, pyritään tukahtumaan lapsen luontaista käyttäytymistä koska kuvittelemme, että ne dinosaurusleikit ovat nyt jotain joka johtaa vääränlaisen maskuliinisen sukupuoliroolin syntymiseen.

    Biologia ei määrittele kaikkea, kuten ei kulttuuri voi peittää alleen vaistoja kokonaisuudessaan. Voisimme keskittyä vain rakastamaan toisiamme, maskuliinisesti ja feminiinisesti. Lapsen kanssa voi kyllä hyvin nuorelta iältä lähteä tematisoimaan näiden käsitteiden kanssa.

    Tässä haisee jotenkin samankaltainen luontaisen substanssin demonisointi kuin seksuaalisuuden suhteen. Vaikea sanoa miksi käsite on vaikea pureskella. Periaatteessa hyvä asia tiedostaa, mutta vääränvärisessä paketissa minulle 🙂

Kommentointi on suljettu.

Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Seuraa minua Instagramissa