Puhe Avaimen syysjuhlissa: Kalasuhteeni

Avaimen syysjuhlat 31.8.2011
Arvoisa juhlayleisö!

Tämä puhe on kirjoitettu, koska olen puolisoni kanssa synnytyspuuhissa saamassa ensimmäistä lastani.

”Jos saisin puhua kaloista, puhuisin niiden persoonallisuudesta, kyvystä tuntea kipua sekä siitä, kuinka paljon ihminen haittaa kalojen elämää myrkyttämällä vedet mitä moninaisimmin keinoin, patoamalla sekä meluamalla. Ja oikein pitkän puheen kun pitäisin, mainitsisin myös ydinvoimaloiden vaikutukset vesistöihin ja kaloihin.”

Näin kirjoitti ystäväni Satu Kauramäki Facebook-kysymykseen: ”Jos sinun pitäisi pitää puhe kaloista, niin mistä oikein puhuisit?”

Sain kysymykseen neljäkymmentä muutakin kommenttia.

Ihmiset haluaisivat puhua tonnikaloista, kutemisesta, pohjatroolauksesta, kalavesistä, liikakalastuksesta, kalaviljelmistä, haiden pyynnistä niiden evien takia, kalojen kyvyistä ja tunteista, kalojen tuskasta ja kivusta, kauppojen kalatiskeistä ja purkkikalasta, paikallisista kalastajista, jotka ymmärtävät luonnon päälle, fish & chipseistä, roskakaloista, kalaresepteistä sekä siitä, että osa Afrikasta Eurooppaan suuntautuvasta laittomasta siirtolaisuudesta johtuu EU-maiden kalastussopimuksista, jotka mahdollistavat liikakalastuksen ja näin kalastajilta on loppunut tulo.

Heräsi myös monia tärkeitä kysymyksiä. Ystäväni ihmettelivät, miksi Suomen kaupoista ja ravintoloista saa niin harvoin kotimaista kalaa. Miksi toiselta puolelta maapalloa tuotu pakastekala on edullisempaa kuin kotimainen? Miksi koira saa ahventa enemmän empatiaa?

Entä miksi kalat ovat niin härskejä, että tekevät hätänsä siihen veteen, missä toisten pitäisi uida? Miksi uimarannoilla sinilevän joukossa on niin paljon kuolleita pikkukaloja? Miten moottoriveneiden melu vaikuttaa kalojen kuuloaistiin? Miksi niin moni ylikalastettu kala päätyy lopulta kaatopaikalle?

Kalat ovat meille selvästi läheisempi aihe kuin osasin kuvitellakaan. Puhuisin teille kaikista noista aiheista, jos osaisin ja ehtisin. Siihen ei ole kuitenkaan nyt mahdollisuutta. Siksi haluan jakaa kanssanne vain muutaman havainnon.

Tätä puhetta pohtiessani olen oppinut, että kaloja voidaan kasvattaa tehoviljelmien sijaan myös permakulttuurisesti, kuten osassa Aasia tehdään. Ne kasvavat riisinviljelyaltaissa syöden riisiä syövien hyönteisten toukkia ja näin auttaen riisin viljelyä. Samoissa altaissa kasvaa myös ankkoja, joiden ulosteita kalat syövät.

Oma suhteeni kaloihin on muodostunut lapsena kahdella tavalla. Olen syönyt kalaa ja onkinut niitä. Ja olihan minulla myös akvaario.

Mitä jos kalat osaisivat huutaa? Millaiseksi olisi muodostunut nuo lapsuuden onkireissuni? Paljon myöhemmin kuulin ylikalastuksen ongelmista, pohjatroolauksesta ja siitä, että tonnikalojen verkkokalastus aiheuttaa ongelmia delfiineille.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että kalat pystyvät tuntemaan kipua. Ne pystyvät välttelemään kivuliaita tilanteita ja muuttamaan käyttäytymistään sen mukaisesti. Suomessa eläinsuojelulainsäädäntö koskee kaikkia eläimiä. Lainsäädännön näkökulmasta tarpeettoman kivun tuottaminen on kielletty. Loppuivatko kalareissut tähän?

Kalasuhteeni on ristiriitainen. Kala on terveellistä ja suhteellisen vähähiilinen ravinto. Siitä huolimatta sitä tuodaan usein toiselta puolelta maailmaa, jossa ylikalastus on romahduttanut kalakannat. Lähikalaa ei ole saatavilla, ja voidaan kysyä, onko sekään eettistä kalojen tunteiden, kivun ja istutusten myötä.

Jos kuitenkin syöt kalaa, tässä muutama vinkki:
– Suosi kotimaista ja paikallisten kalastajien pyytämää kalaa, esimerkiksi Ahventa, haukea, muikkua, silakkaa ja särkeä.
– Jätä suuret petokalat rauhaan ja syö enemmän pieniä
– Kysy ympäristömerkittyjä kalatuotteita

Ja lisää voi lukea WWF:n mainiosta kalaoppaasta.

Oma valintani on kuitenkin selvä. Kalojen oikeus omaan elämään on suurempi kuin minun oikeus nauttia heidän tappamisestaan ja ruumiistaan. Salla Tuomivaara on ilmaissut asian kauniisti Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä lokakuussa 2010. ”Pidän vartalossani siitä, ettei se tarvitse kuolemaa elääkseen ja voidakseen hyvin”

Annetaanhan myös kalojen voida hyvin. Vesi muistaa meidät. Olkaamme kaikki kalanpelastajia. ja keskittykäämme täällä Wäiskillä onkimiseen. Toivotan erinomaisen hyvää kalastuspäivää kaikille!

Kiitos!

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa