Kävimme tiistaina 19.7. synnytysvalmennuksessa Kätilöopiston Haikaranpesässä.
Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten hyvin yhteiskunta ottaa haltuun odottavat vanhemmat sekä tarjoaa kaiken tarvittavan tiedon ja tuen.
Oli todella ilahduttavaa, miten aito pyrkimys Haikaranpesässä on tarjota tietoa vaihtoehtoisista synnytystavoista ja suhtautua kriittisesti ylimääräiseen lääkitsemiseen.
Ohessa on kolme kriittistä huomiota sinänsä erinomaisesta valmennuksesta.
1. Isillä oli statistin rooli. Synnytysvalmennuksen aluksi käytiin nimenhuuto ja lyhyt esittelykierros sekä kysyttiin toiveita tulevan valmennuksen suhteen. Yllätykseni oli suuri kun huomasin, että tämä koski ainoastaan odottavia äitejä. Isille ei annettu tässä kohtaa mahdollisuutta esittäytyä tai esittää toiveita valmennuksen suhteen.
2. Ekologiseen ja turvalliseen liikkumiseen ei kannustettu. Oletusarvona tuntui olevan se, että kaikki saapuvat paikalle autolla. Kun muutama oli myöhässä, arvioi kouluttava kätilö, että ovat varmaan etsimässä autopaikkaa. Hämmästykseni oli myös suuri kun alkuun kuulimme sen, että vauvaa ei päästetä kotiin, ellei sille ole autoon laitettavaa kaukaloa.
Siis häh. Kyllä kai vauvan voi kotiin viedä muutenkin kuin autolla. Autohan on kaikkein vaarallisin liikkumisväline enkä todellakaan haluaisi pistää lastani moiseen kulkuvälineeseen kun löytyy turvallisempia ja ekologisempiakin tapoja liikkua vauvan kanssa.
3. Ekologisuus ei näkynyt pienissä käytännöissä. Tauolla joimme teetä tai kahvia kertakäyttömukeista. Valot jäävät päälle tyhjiin huoneisiin.
Kaiken kaikkiaan synnytysvalmennus oli toki aivan erinomaisen hyödyllinen ja kiinnostava. Kätilö osasi hommansa todella hyvin. Pääsimme katsomaan synnytyshuoneita ja vempeleitä. Meille kerrottiin kattavasti vaihtoehtoisista kivunlievitysmenetelmistä ja näytettiin video allassynnytyksestä.
Hyvinvointiyhteiskunta rules!
Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Ja täältä pesee taas: suosittelen Haikaranpesän (äideille suunnatuista) valmennuksista erityisesti synnytyslaulua.
Tuolla sentään pääsee käymään ja on jotain valmennusta. Täällä Etelä-Pohjanmaalla se on siirretty nettiin eli virtuaalinen kierros ja joku tietopaketti. En ole sitä vielä tarkemmin lukenut. Toki säästyy yksi automatka maakunnan keskukseen, mutta kyllä silti tuntuisi mukavammalta mennä, kun olisi kerran nähnyt paikat. Ja epäilen, ettei noihin vaihtoehtoisiin kivunlievitysmenetelmiin ole paljoakaan satsattu. Sitä varten itse asiassa tullaan Helsinkiin asti luonnonmukaisen synnytyksen kurssille, josko siitä saisi eväitä synnyttää ilman epiduraalia. Tsemppiä!
tuosta kulkemisesta, olisko joku talviajan jäänne kun kesälläkin autolla haluaisivat vietävän? Meillä ainakin auto oli hyvin tarpeen kotiutuessa, vaikka ei muuten käytetä. Oli -23 astetta pakkasta ja äitikään ei olisi sairaalasta julkisilla kotiin päässyt (autossakin matkustus oli melko kivuliasta). Taksiin muuten saa yleensä kaukalon lainaan vaikka omaa ei olisikaan, kun viimeistään edellispäivänä sen taksin varaa.
Tuo isien sivurooliin jättäminen on todella tyypillistä kautta linjan alkaen äitiysneuvolasta synnytysvalmennukseen, itse synnytykseen ja lapsivuodeaikaan saakka. Kaikki tuttavani kertovat samaa tarinaa. Terveydenhoitojärjestelmämme osaa kyllä puhua kauniisti perheistä ja isien läsnäolosta, muttei itse toimi lainkaan sen suuntaisesti. Pikemminkin tule paikoitellen sellainen olo, että olen likainen sika, jolla ei ole asiaa tänne Naisten valtakuntaan.
Viiskulman neuvolan perhevalmennus oli nimensä veroinen ja otti isät kaikessa huomioon tasapuolisesti, myös synnytykseen liittyvissä asioissa. Suosittelen lämpimästi kaikille alueella asuville!
Leon kokemukset synnytysvalmennuksesta pätevät myös norjalaiseen neuvola- ja kätilömaailmaan. Iseiltä vaaditaan todella oma-aloitteista tilan ottamista, jotta heidät huomioitaisiin synnytys- ja lastenhoitoalän ammatillisissa käytännöissä. Aiheesta Hesarin yleisönosastokirjoitukseni, joka löytyy linkistä
http://perukangas.blogspot.com/2008/04/isien-ja-itien-roolit-pivitettv.html .
Leo, tapasi kyseenalaistaa kulutustamme on aivan huikean hyvä. Kaksi lasta synnyttäneenä on pakko kuitenkin kommentoida, että tuleva äiti ei muutaman päivän kuluttua todellakaan ole välttämättä elämänsä kunnossa. Tietysti tuleva isä voi kantaa vauvan esimerkiksi kantoliinassa kotiin, mutta jos äiti on kipeä alapäästä ja rinnat valuvat maitoa niin että paita on märkä yläpäästä, sitä saattaa haluta kotiin mieluiten autolla tai taksilla. Ja autoilun vaarallisuudesta, kyllä se jalankulkijan osa on myös vaarallinen muun liikenteen keskellä, bussiin ei saa lasta turvavöihin, ja talvella on oikeasti vaarassa liukastua kantoliinan kanssa.
Mutta tietysti ihannetapauksessa, jos kaikki sujuu oikein hyvin, voi koko perhe vaunuilla tai kantoliinailla kotiin ja se voi olla erittäin piristävääkin. Kävely tosin on vaihtoehto vain, mikäli asuu lähellä sairaalaa. Ensimmäisen lapsen synnytin 100 kilometrin päässä kotoa ja toisen 150 kilometrin 🙂
Kiitos Omppu! Monessa tilanteessa yksityisauto voi olla ainoa vaihtoehto. Silloin voi hyvin turvautua taksiin tai lainakyytiin. Ihmettelin vain, miten itsestään selvänä synnytysvalmennuksessa (ja myös neuvolassa) pidetään sitä, että kaikki lapsiperheet kulkevat (omalla) autolla. Ja tietysti tämä on tottakin. Suomessa käytännössä lähes kaikilla lapsiperheillä on käytössä oma auto. Se on omasta näkökulmastani hämmentävää.
Sosiaalitoimi taas on sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi kulkea omalla autolla. Harkinnanvaraisena toimeentulotukena saa tukea sänkyyn, vaunuihin ja muuhun isompaan tavaraan, mutta ei turvakaukaloon. Mielestäni täysin käsittämätöntä, sillä harvempi toimeentulotuen varassa oleva kulkee sitten tarpeen vaatiessa taksilla, jossa mahdollisesti olisi jonkinmoinen turvakaukalo. Kavereilta kun semmoista ei välttämättä löydy.
Mikäli yhä asuisin pääkaupunkiseudulla, tai mahdollisesti edes Tampereen keskustan tienoilla, saattaisimme hyvinkin pärjätä täysin ilman autoa. Nykyisessä asuinpaikassa, vaikka onkin mukamas kaupunki, ei kuitenkaan julkinen liikenne toimi niin hyvin, että voisimme olla sen varassa etenkään lapsen kanssa liikkumisen suhteen. Minun olisi ollut yksinkertaisesti mahdotonta ehtiä viemään lapsi hoitoon ja hankkia itseni koululle aamukahdeksaan mennessä julkisen liikenteen varassa. Aikaisemmin liikkeelle lähteminenkään ei olisi auttanut, vuoroja kun ei kulje riittävän aikaisin.
Henkilökohtaisesti käyttäisin mieluusti julkista liikennettä tai ihan omia jalkoja, mutta ne eivät tällä hetkellä ole todellinen vaihtoehto. Enkä todellakaan asu syrjäkylillä, joten omaa valintaani asuinpaikastani on jokseenkin turha lähteä arvostelemaan tämän asian näkökulmasta.
Jos suurin osa tulee autolla, niin tuskin siinä on mitään pahaa, että olettaa, että satunnainen tyyppi, josta ei vielä tiedä mitään tulee autolla?
Varmasti sieltä synnytysosastolta pääsee ilman sitä turvakaukaloa lähtemään, jos vie vauvan bussissa… Se varmaan vaan viittas niihin, jotka lähtee sieltä autolla, eli ylivoimaisesti suurin osa. Jos valitsee tosi epätavallisen elämäntavan, niin ei mun mielestä oo järkee olettaa, että kaikki muistas / jaksas ottaa sen huomioon. Se on sit vähän niinku omalla vastuulla. Sinänsä mun mielestä on tietysti hienoo, että te teette niinku itte parhaaks näette.
Sit mun mielestä on tosi järkevää, että miehet on siellä synnytysvalmennuksessa statisteja, koska me ei tarvita niin paljoo valmennusta. Se on kuitenkin aika rajallista mitä me voidaan synnytyksessä tehdä ja mä luulen, että siitä valmennuksesta on huomattavasti enemmän hyötyy niille äideille. Jos siellä ruvettas paljon enemmän huomioimaan isiä, niin sen pitäs sit kestää paljon kauemmin ja mä ainakin koin, että sain sieltä ihan riittävästi neuvoja, että pärjäsin synnytyksessä mukana. (Tosin meillä kyllä kaikki vastas siihen kysymykseen, että mitä odottaa vai olikohan se niin, että kaikki jotka halus jotain sanoo sai sanoo? Ehkä teillä kävi ekana silleen, että jotkut äidit otti puheenvuorot ja miehet istu tuppisuuna. Sit se on kyllä miesten vika, eikä kätilöiden?)
2. Ekologiseen ja turvalliseen liikkumiseen ei kannustettu – hmm. Meudät valmennettiin samaisessa paikassa vaan nähtävästi eri tavalla. Joku oli kuulemma tullut synnyttämään kävellen, useat bussilla. Sitä tulee, miten jaksaa ja ehtii. Taksia kehuttiin, myös siksi ettei tuleva tai tuore isä ratissa ole kovin turvallinen liikenteessä. Koskee takuulla yhtä lailla myös fillaroivaa isää…
Mielestäni taksi on hyvä joukkoliikenteen jatke – taksi on maidän kaikkien kimppa-auto. Taksilla voi mennä esim. jos on kipeä, lemmikki on kipeä tai pitää kuljettaa tavaraa vaikkapa kaatosateessa. Muutama taksiajo vuodessa on paljon järkevämpää kuin oman auton tai kimppa-auton tai kuormapyörän hankkiminen, ja paljon käytännöllisempää kuin banaanilaatikoiden kanssa kärvistely ratikassa (tehty on sitäkin).
Synnyttämään mennessä tai sieltä tullessa on ihan järkevää turvautua ammattikuljettajan apuun 🙂 Tai autoilevan ystävän tai sukulaisen. Kyytiä pyytämällä voi tehdä sukulaistädin tai -sedän niin onnelliseksi 🙂
Juuri näin mamachill! Hyviä huomioita.
hohoo, vasta nyt löydyin lukemaan sun mahtavia ekoisi-huomioita!
kuopus syntyi kätilöopistolla, ja herätimme siellä pahennusta valmennuksessa, kun (kolmen äidin ja statistin jälkeen) esittelin meidät molemmat ja lasketun aikamme kovalla äänellä. puoliso ei myöskään pysynyt asianmukaisesti hiljaa, vaan otti osaa keskusteluun oikein mainiosti. on se ihme, että eivät luo edes sitä mahdollisuutta, että pariskunnat siellä olisivat, yhdessä. muuten oli kyllä mainio paikka se, haikaranpesä.
Kiitos kivasta palatteesta Anu! Olipa kiva lukea teidän kokemuksia. Hieno, kun olette olleet aktiivisia! Haikaranpesä on tosiaan huippupaikka.