Ekoisi – Osa 3: Synnytysvalmennus

Kävimme tiistaina 19.7. synnytysvalmennuksessa Kätilöopiston Haikaranpesässä.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten hyvin yhteiskunta ottaa haltuun odottavat vanhemmat sekä tarjoaa kaiken tarvittavan tiedon ja tuen.

Oli todella ilahduttavaa, miten aito pyrkimys Haikaranpesässä on tarjota tietoa vaihtoehtoisista synnytystavoista ja suhtautua kriittisesti ylimääräiseen lääkitsemiseen.

Ohessa on kolme kriittistä huomiota sinänsä erinomaisesta valmennuksesta.

1. Isillä oli statistin rooli. Synnytysvalmennuksen aluksi käytiin nimenhuuto ja lyhyt esittelykierros sekä kysyttiin toiveita tulevan valmennuksen suhteen. Yllätykseni oli suuri kun huomasin, että tämä koski ainoastaan odottavia äitejä. Isille ei annettu tässä kohtaa mahdollisuutta esittäytyä tai esittää toiveita valmennuksen suhteen.

2. Ekologiseen ja turvalliseen liikkumiseen ei kannustettu. Oletusarvona tuntui olevan se, että kaikki saapuvat paikalle autolla. Kun muutama oli myöhässä, arvioi kouluttava kätilö, että ovat varmaan etsimässä autopaikkaa. Hämmästykseni oli myös suuri kun alkuun kuulimme sen, että vauvaa ei päästetä kotiin, ellei sille ole autoon laitettavaa kaukaloa.

Siis häh. Kyllä kai vauvan voi kotiin viedä muutenkin kuin autolla. Autohan on kaikkein vaarallisin liikkumisväline enkä todellakaan haluaisi pistää lastani moiseen kulkuvälineeseen kun löytyy turvallisempia ja ekologisempiakin tapoja liikkua vauvan kanssa.

3. Ekologisuus ei näkynyt pienissä käytännöissä. Tauolla joimme teetä tai kahvia kertakäyttömukeista. Valot jäävät päälle tyhjiin huoneisiin.

Kaiken kaikkiaan synnytysvalmennus oli toki aivan erinomaisen hyödyllinen ja kiinnostava. Kätilö osasi hommansa todella hyvin. Pääsimme katsomaan synnytyshuoneita ja vempeleitä. Meille kerrottiin kattavasti vaihtoehtoisista kivunlievitysmenetelmistä ja näytettiin video allassynnytyksestä.

Hyvinvointiyhteiskunta rules!

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa

14 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – Osa 3: Synnytysvalmennus”

  1. Ja täältä pesee taas: suosittelen Haikaranpesän (äideille suunnatuista) valmennuksista erityisesti synnytyslaulua.

  2. Tuolla sentään pääsee käymään ja on jotain valmennusta. Täällä Etelä-Pohjanmaalla se on siirretty nettiin eli virtuaalinen kierros ja joku tietopaketti. En ole sitä vielä tarkemmin lukenut. Toki säästyy yksi automatka maakunnan keskukseen, mutta kyllä silti tuntuisi mukavammalta mennä, kun olisi kerran nähnyt paikat. Ja epäilen, ettei noihin vaihtoehtoisiin kivunlievitysmenetelmiin ole paljoakaan satsattu. Sitä varten itse asiassa tullaan Helsinkiin asti luonnonmukaisen synnytyksen kurssille, josko siitä saisi eväitä synnyttää ilman epiduraalia. Tsemppiä!

  3. tuosta kulkemisesta, olisko joku talviajan jäänne kun kesälläkin autolla haluaisivat vietävän? Meillä ainakin auto oli hyvin tarpeen kotiutuessa, vaikka ei muuten käytetä. Oli -23 astetta pakkasta ja äitikään ei olisi sairaalasta julkisilla kotiin päässyt (autossakin matkustus oli melko kivuliasta). Taksiin muuten saa yleensä kaukalon lainaan vaikka omaa ei olisikaan, kun viimeistään edellispäivänä sen taksin varaa.

  4. Tuo isien sivurooliin jättäminen on todella tyypillistä kautta linjan alkaen äitiysneuvolasta synnytysvalmennukseen, itse synnytykseen ja lapsivuodeaikaan saakka. Kaikki tuttavani kertovat samaa tarinaa. Terveydenhoitojärjestelmämme osaa kyllä puhua kauniisti perheistä ja isien läsnäolosta, muttei itse toimi lainkaan sen suuntaisesti. Pikemminkin tule paikoitellen sellainen olo, että olen likainen sika, jolla ei ole asiaa tänne Naisten valtakuntaan.

  5. Viiskulman neuvolan perhevalmennus oli nimensä veroinen ja otti isät kaikessa huomioon tasapuolisesti, myös synnytykseen liittyvissä asioissa. Suosittelen lämpimästi kaikille alueella asuville!

  6. Leo, tapasi kyseenalaistaa kulutustamme on aivan huikean hyvä. Kaksi lasta synnyttäneenä on pakko kuitenkin kommentoida, että tuleva äiti ei muutaman päivän kuluttua todellakaan ole välttämättä elämänsä kunnossa. Tietysti tuleva isä voi kantaa vauvan esimerkiksi kantoliinassa kotiin, mutta jos äiti on kipeä alapäästä ja rinnat valuvat maitoa niin että paita on märkä yläpäästä, sitä saattaa haluta kotiin mieluiten autolla tai taksilla. Ja autoilun vaarallisuudesta, kyllä se jalankulkijan osa on myös vaarallinen muun liikenteen keskellä, bussiin ei saa lasta turvavöihin, ja talvella on oikeasti vaarassa liukastua kantoliinan kanssa.
    Mutta tietysti ihannetapauksessa, jos kaikki sujuu oikein hyvin, voi koko perhe vaunuilla tai kantoliinailla kotiin ja se voi olla erittäin piristävääkin. Kävely tosin on vaihtoehto vain, mikäli asuu lähellä sairaalaa. Ensimmäisen lapsen synnytin 100 kilometrin päässä kotoa ja toisen 150 kilometrin 🙂

    • Kiitos Omppu! Monessa tilanteessa yksityisauto voi olla ainoa vaihtoehto. Silloin voi hyvin turvautua taksiin tai lainakyytiin. Ihmettelin vain, miten itsestään selvänä synnytysvalmennuksessa (ja myös neuvolassa) pidetään sitä, että kaikki lapsiperheet kulkevat (omalla) autolla. Ja tietysti tämä on tottakin. Suomessa käytännössä lähes kaikilla lapsiperheillä on käytössä oma auto. Se on omasta näkökulmastani hämmentävää.

  7. Sosiaalitoimi taas on sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi kulkea omalla autolla. Harkinnanvaraisena toimeentulotukena saa tukea sänkyyn, vaunuihin ja muuhun isompaan tavaraan, mutta ei turvakaukaloon. Mielestäni täysin käsittämätöntä, sillä harvempi toimeentulotuen varassa oleva kulkee sitten tarpeen vaatiessa taksilla, jossa mahdollisesti olisi jonkinmoinen turvakaukalo. Kavereilta kun semmoista ei välttämättä löydy.
    Mikäli yhä asuisin pääkaupunkiseudulla, tai mahdollisesti edes Tampereen keskustan tienoilla, saattaisimme hyvinkin pärjätä täysin ilman autoa. Nykyisessä asuinpaikassa, vaikka onkin mukamas kaupunki, ei kuitenkaan julkinen liikenne toimi niin hyvin, että voisimme olla sen varassa etenkään lapsen kanssa liikkumisen suhteen. Minun olisi ollut yksinkertaisesti mahdotonta ehtiä viemään lapsi hoitoon ja hankkia itseni koululle aamukahdeksaan mennessä julkisen liikenteen varassa. Aikaisemmin liikkeelle lähteminenkään ei olisi auttanut, vuoroja kun ei kulje riittävän aikaisin.
    Henkilökohtaisesti käyttäisin mieluusti julkista liikennettä tai ihan omia jalkoja, mutta ne eivät tällä hetkellä ole todellinen vaihtoehto. Enkä todellakaan asu syrjäkylillä, joten omaa valintaani asuinpaikastani on jokseenkin turha lähteä arvostelemaan tämän asian näkökulmasta.

  8. Jos suurin osa tulee autolla, niin tuskin siinä on mitään pahaa, että olettaa, että satunnainen tyyppi, josta ei vielä tiedä mitään tulee autolla?

    Varmasti sieltä synnytysosastolta pääsee ilman sitä turvakaukaloa lähtemään, jos vie vauvan bussissa… Se varmaan vaan viittas niihin, jotka lähtee sieltä autolla, eli ylivoimaisesti suurin osa. Jos valitsee tosi epätavallisen elämäntavan, niin ei mun mielestä oo järkee olettaa, että kaikki muistas / jaksas ottaa sen huomioon. Se on sit vähän niinku omalla vastuulla. Sinänsä mun mielestä on tietysti hienoo, että te teette niinku itte parhaaks näette.

    Sit mun mielestä on tosi järkevää, että miehet on siellä synnytysvalmennuksessa statisteja, koska me ei tarvita niin paljoo valmennusta. Se on kuitenkin aika rajallista mitä me voidaan synnytyksessä tehdä ja mä luulen, että siitä valmennuksesta on huomattavasti enemmän hyötyy niille äideille. Jos siellä ruvettas paljon enemmän huomioimaan isiä, niin sen pitäs sit kestää paljon kauemmin ja mä ainakin koin, että sain sieltä ihan riittävästi neuvoja, että pärjäsin synnytyksessä mukana. (Tosin meillä kyllä kaikki vastas siihen kysymykseen, että mitä odottaa vai olikohan se niin, että kaikki jotka halus jotain sanoo sai sanoo? Ehkä teillä kävi ekana silleen, että jotkut äidit otti puheenvuorot ja miehet istu tuppisuuna. Sit se on kyllä miesten vika, eikä kätilöiden?)

  9. 2. Ekologiseen ja turvalliseen liikkumiseen ei kannustettu – hmm. Meudät valmennettiin samaisessa paikassa vaan nähtävästi eri tavalla. Joku oli kuulemma tullut synnyttämään kävellen, useat bussilla. Sitä tulee, miten jaksaa ja ehtii. Taksia kehuttiin, myös siksi ettei tuleva tai tuore isä ratissa ole kovin turvallinen liikenteessä. Koskee takuulla yhtä lailla myös fillaroivaa isää…

    Mielestäni taksi on hyvä joukkoliikenteen jatke – taksi on maidän kaikkien kimppa-auto. Taksilla voi mennä esim. jos on kipeä, lemmikki on kipeä tai pitää kuljettaa tavaraa vaikkapa kaatosateessa. Muutama taksiajo vuodessa on paljon järkevämpää kuin oman auton tai kimppa-auton tai kuormapyörän hankkiminen, ja paljon käytännöllisempää kuin banaanilaatikoiden kanssa kärvistely ratikassa (tehty on sitäkin).

    Synnyttämään mennessä tai sieltä tullessa on ihan järkevää turvautua ammattikuljettajan apuun 🙂 Tai autoilevan ystävän tai sukulaisen. Kyytiä pyytämällä voi tehdä sukulaistädin tai -sedän niin onnelliseksi 🙂

  10. hohoo, vasta nyt löydyin lukemaan sun mahtavia ekoisi-huomioita!
    kuopus syntyi kätilöopistolla, ja herätimme siellä pahennusta valmennuksessa, kun (kolmen äidin ja statistin jälkeen) esittelin meidät molemmat ja lasketun aikamme kovalla äänellä. puoliso ei myöskään pysynyt asianmukaisesti hiljaa, vaan otti osaa keskusteluun oikein mainiosti. on se ihme, että eivät luo edes sitä mahdollisuutta, että pariskunnat siellä olisivat, yhdessä. muuten oli kyllä mainio paikka se, haikaranpesä.

    • Kiitos kivasta palatteesta Anu! Olipa kiva lukea teidän kokemuksia. Hieno, kun olette olleet aktiivisia! Haikaranpesä on tosiaan huippupaikka.

Kommentointi on suljettu.

Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Seuraa minua Instagramissa