Ekoisi – Osa 3: Synnytysvalmennus

Kävimme tiistaina 19.7. synnytysvalmennuksessa Kätilöopiston Haikaranpesässä.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten hyvin yhteiskunta ottaa haltuun odottavat vanhemmat sekä tarjoaa kaiken tarvittavan tiedon ja tuen.

Oli todella ilahduttavaa, miten aito pyrkimys Haikaranpesässä on tarjota tietoa vaihtoehtoisista synnytystavoista ja suhtautua kriittisesti ylimääräiseen lääkitsemiseen.

Ohessa on kolme kriittistä huomiota sinänsä erinomaisesta valmennuksesta.

1. Isillä oli statistin rooli. Synnytysvalmennuksen aluksi käytiin nimenhuuto ja lyhyt esittelykierros sekä kysyttiin toiveita tulevan valmennuksen suhteen. Yllätykseni oli suuri kun huomasin, että tämä koski ainoastaan odottavia äitejä. Isille ei annettu tässä kohtaa mahdollisuutta esittäytyä tai esittää toiveita valmennuksen suhteen.

2. Ekologiseen ja turvalliseen liikkumiseen ei kannustettu. Oletusarvona tuntui olevan se, että kaikki saapuvat paikalle autolla. Kun muutama oli myöhässä, arvioi kouluttava kätilö, että ovat varmaan etsimässä autopaikkaa. Hämmästykseni oli myös suuri kun alkuun kuulimme sen, että vauvaa ei päästetä kotiin, ellei sille ole autoon laitettavaa kaukaloa.

Siis häh. Kyllä kai vauvan voi kotiin viedä muutenkin kuin autolla. Autohan on kaikkein vaarallisin liikkumisväline enkä todellakaan haluaisi pistää lastani moiseen kulkuvälineeseen kun löytyy turvallisempia ja ekologisempiakin tapoja liikkua vauvan kanssa.

3. Ekologisuus ei näkynyt pienissä käytännöissä. Tauolla joimme teetä tai kahvia kertakäyttömukeista. Valot jäävät päälle tyhjiin huoneisiin.

Kaiken kaikkiaan synnytysvalmennus oli toki aivan erinomaisen hyödyllinen ja kiinnostava. Kätilö osasi hommansa todella hyvin. Pääsimme katsomaan synnytyshuoneita ja vempeleitä. Meille kerrottiin kattavasti vaihtoehtoisista kivunlievitysmenetelmistä ja näytettiin video allassynnytyksestä.

Hyvinvointiyhteiskunta rules!

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa

14 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – Osa 3: Synnytysvalmennus”

  1. Ja täältä pesee taas: suosittelen Haikaranpesän (äideille suunnatuista) valmennuksista erityisesti synnytyslaulua.

  2. Tuolla sentään pääsee käymään ja on jotain valmennusta. Täällä Etelä-Pohjanmaalla se on siirretty nettiin eli virtuaalinen kierros ja joku tietopaketti. En ole sitä vielä tarkemmin lukenut. Toki säästyy yksi automatka maakunnan keskukseen, mutta kyllä silti tuntuisi mukavammalta mennä, kun olisi kerran nähnyt paikat. Ja epäilen, ettei noihin vaihtoehtoisiin kivunlievitysmenetelmiin ole paljoakaan satsattu. Sitä varten itse asiassa tullaan Helsinkiin asti luonnonmukaisen synnytyksen kurssille, josko siitä saisi eväitä synnyttää ilman epiduraalia. Tsemppiä!

  3. tuosta kulkemisesta, olisko joku talviajan jäänne kun kesälläkin autolla haluaisivat vietävän? Meillä ainakin auto oli hyvin tarpeen kotiutuessa, vaikka ei muuten käytetä. Oli -23 astetta pakkasta ja äitikään ei olisi sairaalasta julkisilla kotiin päässyt (autossakin matkustus oli melko kivuliasta). Taksiin muuten saa yleensä kaukalon lainaan vaikka omaa ei olisikaan, kun viimeistään edellispäivänä sen taksin varaa.

  4. Tuo isien sivurooliin jättäminen on todella tyypillistä kautta linjan alkaen äitiysneuvolasta synnytysvalmennukseen, itse synnytykseen ja lapsivuodeaikaan saakka. Kaikki tuttavani kertovat samaa tarinaa. Terveydenhoitojärjestelmämme osaa kyllä puhua kauniisti perheistä ja isien läsnäolosta, muttei itse toimi lainkaan sen suuntaisesti. Pikemminkin tule paikoitellen sellainen olo, että olen likainen sika, jolla ei ole asiaa tänne Naisten valtakuntaan.

  5. Viiskulman neuvolan perhevalmennus oli nimensä veroinen ja otti isät kaikessa huomioon tasapuolisesti, myös synnytykseen liittyvissä asioissa. Suosittelen lämpimästi kaikille alueella asuville!

  6. Leo, tapasi kyseenalaistaa kulutustamme on aivan huikean hyvä. Kaksi lasta synnyttäneenä on pakko kuitenkin kommentoida, että tuleva äiti ei muutaman päivän kuluttua todellakaan ole välttämättä elämänsä kunnossa. Tietysti tuleva isä voi kantaa vauvan esimerkiksi kantoliinassa kotiin, mutta jos äiti on kipeä alapäästä ja rinnat valuvat maitoa niin että paita on märkä yläpäästä, sitä saattaa haluta kotiin mieluiten autolla tai taksilla. Ja autoilun vaarallisuudesta, kyllä se jalankulkijan osa on myös vaarallinen muun liikenteen keskellä, bussiin ei saa lasta turvavöihin, ja talvella on oikeasti vaarassa liukastua kantoliinan kanssa.
    Mutta tietysti ihannetapauksessa, jos kaikki sujuu oikein hyvin, voi koko perhe vaunuilla tai kantoliinailla kotiin ja se voi olla erittäin piristävääkin. Kävely tosin on vaihtoehto vain, mikäli asuu lähellä sairaalaa. Ensimmäisen lapsen synnytin 100 kilometrin päässä kotoa ja toisen 150 kilometrin 🙂

    • Kiitos Omppu! Monessa tilanteessa yksityisauto voi olla ainoa vaihtoehto. Silloin voi hyvin turvautua taksiin tai lainakyytiin. Ihmettelin vain, miten itsestään selvänä synnytysvalmennuksessa (ja myös neuvolassa) pidetään sitä, että kaikki lapsiperheet kulkevat (omalla) autolla. Ja tietysti tämä on tottakin. Suomessa käytännössä lähes kaikilla lapsiperheillä on käytössä oma auto. Se on omasta näkökulmastani hämmentävää.

  7. Sosiaalitoimi taas on sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi kulkea omalla autolla. Harkinnanvaraisena toimeentulotukena saa tukea sänkyyn, vaunuihin ja muuhun isompaan tavaraan, mutta ei turvakaukaloon. Mielestäni täysin käsittämätöntä, sillä harvempi toimeentulotuen varassa oleva kulkee sitten tarpeen vaatiessa taksilla, jossa mahdollisesti olisi jonkinmoinen turvakaukalo. Kavereilta kun semmoista ei välttämättä löydy.
    Mikäli yhä asuisin pääkaupunkiseudulla, tai mahdollisesti edes Tampereen keskustan tienoilla, saattaisimme hyvinkin pärjätä täysin ilman autoa. Nykyisessä asuinpaikassa, vaikka onkin mukamas kaupunki, ei kuitenkaan julkinen liikenne toimi niin hyvin, että voisimme olla sen varassa etenkään lapsen kanssa liikkumisen suhteen. Minun olisi ollut yksinkertaisesti mahdotonta ehtiä viemään lapsi hoitoon ja hankkia itseni koululle aamukahdeksaan mennessä julkisen liikenteen varassa. Aikaisemmin liikkeelle lähteminenkään ei olisi auttanut, vuoroja kun ei kulje riittävän aikaisin.
    Henkilökohtaisesti käyttäisin mieluusti julkista liikennettä tai ihan omia jalkoja, mutta ne eivät tällä hetkellä ole todellinen vaihtoehto. Enkä todellakaan asu syrjäkylillä, joten omaa valintaani asuinpaikastani on jokseenkin turha lähteä arvostelemaan tämän asian näkökulmasta.

  8. Jos suurin osa tulee autolla, niin tuskin siinä on mitään pahaa, että olettaa, että satunnainen tyyppi, josta ei vielä tiedä mitään tulee autolla?

    Varmasti sieltä synnytysosastolta pääsee ilman sitä turvakaukaloa lähtemään, jos vie vauvan bussissa… Se varmaan vaan viittas niihin, jotka lähtee sieltä autolla, eli ylivoimaisesti suurin osa. Jos valitsee tosi epätavallisen elämäntavan, niin ei mun mielestä oo järkee olettaa, että kaikki muistas / jaksas ottaa sen huomioon. Se on sit vähän niinku omalla vastuulla. Sinänsä mun mielestä on tietysti hienoo, että te teette niinku itte parhaaks näette.

    Sit mun mielestä on tosi järkevää, että miehet on siellä synnytysvalmennuksessa statisteja, koska me ei tarvita niin paljoo valmennusta. Se on kuitenkin aika rajallista mitä me voidaan synnytyksessä tehdä ja mä luulen, että siitä valmennuksesta on huomattavasti enemmän hyötyy niille äideille. Jos siellä ruvettas paljon enemmän huomioimaan isiä, niin sen pitäs sit kestää paljon kauemmin ja mä ainakin koin, että sain sieltä ihan riittävästi neuvoja, että pärjäsin synnytyksessä mukana. (Tosin meillä kyllä kaikki vastas siihen kysymykseen, että mitä odottaa vai olikohan se niin, että kaikki jotka halus jotain sanoo sai sanoo? Ehkä teillä kävi ekana silleen, että jotkut äidit otti puheenvuorot ja miehet istu tuppisuuna. Sit se on kyllä miesten vika, eikä kätilöiden?)

  9. 2. Ekologiseen ja turvalliseen liikkumiseen ei kannustettu – hmm. Meudät valmennettiin samaisessa paikassa vaan nähtävästi eri tavalla. Joku oli kuulemma tullut synnyttämään kävellen, useat bussilla. Sitä tulee, miten jaksaa ja ehtii. Taksia kehuttiin, myös siksi ettei tuleva tai tuore isä ratissa ole kovin turvallinen liikenteessä. Koskee takuulla yhtä lailla myös fillaroivaa isää…

    Mielestäni taksi on hyvä joukkoliikenteen jatke – taksi on maidän kaikkien kimppa-auto. Taksilla voi mennä esim. jos on kipeä, lemmikki on kipeä tai pitää kuljettaa tavaraa vaikkapa kaatosateessa. Muutama taksiajo vuodessa on paljon järkevämpää kuin oman auton tai kimppa-auton tai kuormapyörän hankkiminen, ja paljon käytännöllisempää kuin banaanilaatikoiden kanssa kärvistely ratikassa (tehty on sitäkin).

    Synnyttämään mennessä tai sieltä tullessa on ihan järkevää turvautua ammattikuljettajan apuun 🙂 Tai autoilevan ystävän tai sukulaisen. Kyytiä pyytämällä voi tehdä sukulaistädin tai -sedän niin onnelliseksi 🙂

  10. hohoo, vasta nyt löydyin lukemaan sun mahtavia ekoisi-huomioita!
    kuopus syntyi kätilöopistolla, ja herätimme siellä pahennusta valmennuksessa, kun (kolmen äidin ja statistin jälkeen) esittelin meidät molemmat ja lasketun aikamme kovalla äänellä. puoliso ei myöskään pysynyt asianmukaisesti hiljaa, vaan otti osaa keskusteluun oikein mainiosti. on se ihme, että eivät luo edes sitä mahdollisuutta, että pariskunnat siellä olisivat, yhdessä. muuten oli kyllä mainio paikka se, haikaranpesä.

    • Kiitos kivasta palatteesta Anu! Olipa kiva lukea teidän kokemuksia. Hieno, kun olette olleet aktiivisia! Haikaranpesä on tosiaan huippupaikka.

Kommentointi on suljettu.

Vuoden aluksi on hyvä laskea hiilijalanjälki. Tässä tulokset Sitran Elämäntapatestillä tehtynä. Miten iso hiilijalanjälki sulla on?
10 asiaa vuodesta 2025

Third Rockin toimitusjohtaja viides kokonainen vuosi. Yritysvastuuregulaation lässähdyksestä huolimatta varsin kelvollista ja toivottavasti vaikuttavaa tekemistä noin 100 eri yrityksen tai organisaation kanssa. Lyhennetty työviikko täydellä palkalla sai mukavasti huomiota ja herätti paljon kiinnostusta.

Liikuntaa kertyi vuoden aikana yhteensä 862 tuntia. Uintia 281 km, pyöräilyä 8085 km ja juoksua 1302 km. Joka aamu kevyt venyttely ja 7 minute workout. 

Kesäloman aluksi tein omatoimisen triathlonin täysmatkan. Lisäksi kertyi kaksi puolimatkaa, maraton/ultrajuoksu (51 km) ja 16 puolimaratonia.

Kirjallisuutta. Vuoden alussa ilmestyi kirjani 1,5 astetta parempi arki. Yhteensä luin tai kuuntelin vuoden aikana 250 kirjaa.

Kävin 50 lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Tästä aiheesta on tavoitteena kirjoittaa seuraavaksi kirja. Omaksi yllätyksekseni sain kirjan tekemistä varten jopa apurahan Suomen tietokirjailijoilta. 

Luottamustehtäviä. Olen saanut olla Animalian hallituksessa edistämässä eläinten oikeuksia ja toimia Myrskyvaroitus-yhdistyksen hallituksen neuvonantajana edistämässä ilmastoasioita.

Matkustelua ja kokouksia. Yhteensä 70 matkapäivää. Suurin osa kotimaassa. Kesällä maata pitkin Kilpisjärven kautta Pohjois-Norjaan Tromssaan ja Lofooteille. Tänäkään vuonna ei ainuttakaan lento- tai laivamatkaa. Lisäksi vuoden aikana yhteensä 837 kokousta. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Tästä yhteistyöstä julkaistiin toukokuussa ensimmäinen räp-kappale. Biisin nimi on ”Poljen poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen.

Sijoituksia. Lahjoitimme 10,13 % kotitalouden nettotuloista (9740,50 e) hyväntekeväisyyteen. Uskon, että kaikkein vastuullisinta ja tuottoisinta sijoittamista pidemmällä tähtäimellä on rahan lahjoittaminen niille tahoille, jotka edistävät kestävää maailmaa.

Unta kertyi vuoden aikana keskimäärin 6 tuntia ja 2 minuuttia yössä. Keskimäärin 7 minuuttia vähemmän yössä kuin edellisen vuonna.

Hyvää ja rauhaisaa vuotta 2026 kaikille!
Saa olla kiitollinen ja onnellinen, että tänä vuonna on pysynyt terveenä ja hyvässä kunnossa sekä voinut tehdä niin paljon sitä mistä tykkää eli käytännössä mm. harrastaa triathlonia. 

Mitä tuli tehtyä eli vuoden 2025 liikunta numeroina…

-Uinti: 125,5 h, 281 km
-Pyörä: 391 h, 8085 km
-Juoksu: 142,5 h, 1302 km
-Fysiikka: 175 h
-Muuta: 28 h
 
(Suuri osa tunneista/kilometreistä on arkiliikuntaa tai höntsäilyä eikä tavoitteellista treenaamista) 

Tämä pitää sisällään myös yhden omatoimisen täydenmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-/ultrajuoksun (51 km) ja 16 puolimaratonia sekä päivittäiset 7 minute workout -treenit. 

Liikuntaa yhteensä 862 h. Keskimäärin 16,5 tuntia viikossa tai 2 h 22 min päivittäin.
Jihuu! Tänään omatoiminen puolitriathlon. Uinti 1,9 km, pyörä 90 km ja juoksu 21,1 km. Nyt voi rauhoittua loman viettoon.
Vuoden 16. puolimaraton. Joka kuukausi vähintään yksi.
Euroopan suurin turkisten tuottajamaa Puola kieltää turkistarhauksen

Päätöksen myötä Euroopassa harjoitetaan turkistarhausta enää vain Suomessa ja Kreikassa sekä pienimuotoisesti muutamassa muussa maassa

https://animalia.fi/2025/12/02/euroopan-suurin-turkisten-tuottajamaa-puola-kieltaa-turkistarhauksen/
Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria? 

Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.

Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.

https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Seuraa minua Instagramissa