Ekoisi – Osa 2: Tavaraähky ahdistaa

Perheenlisäykseen on näillä näkymin aikaa vielä reilu kuukausi. Juuri tällä hetkellä eniten ahdistaa lisääntyvä tavarapaljous.

Koti alkaa täyttyä vauvan vaatteista, kestovaipoista, pinnasängystä ja erilaisista muista ”tarpeellisista” tavaroista. Esimerkiksi vauvan vaatteita on huomaamatta kertynyt muutaman lahjoituksen myötä jo 2-3 vauvan tarpeisiin. Lastenvaunuja ja pinnasänkyjäkin olisi tarjolla lähipiirissä useammat.

Ainoa lohtu tavarapaljouden keskellä on se, että juuri mitään ei ole tarvinnut ostaa. Lähes kaikki tarvittavat tavarat olemme toistaiseksi saaneet ystäviltä ja kavereilta.

Tähän mennessä olemme joutuneet vauvan takia hankkimaan oman kirjanpitoni mukaan vain seuraavat asiat:

– Sänkyyn kosteuden suojaava patjan päällinen / 66,35 euroa
– Neuvolan suosittelemia apteekkitavaroita (D-vitamiinia, ihoöljyä jne.) / 56,14 euroa
– Hoitoalusta kirpputorilta / 2 euroa

Nähtäväksi jää, kuinka paljon lopulta joudumme vielä tavaraa ostelemaan joko käytettynä tai uutena. Tavoitteena on, että ylimääräisiä hankintoja ei tarvitsisi tehdä yhtään.

Lapselle kun haluamme antaa mieluiten enemmän aikaa kuin roinaa.

Tässä kirjoitussarjassa pohdin vanhemmuutta ja perhe-elämää ekologisesta näkökulmasta.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus

8 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – Osa 2: Tavaraähky ahdistaa”

  1. Ohmy, olisitte tuon patjan päälisen (kosteutta kestävän) saaneet paljon edullisemmin, kangaskaupasta (myydään metritavarana) 12€ /m

  2. Aiheellista pohdintaa. Puolivuotiaan vauvan äitinä uskallan kommentoida, mitä vielä tulette tarvitsemaan. Suurin osa vauvan tarvikkeista ei ole välttämättömiä, mutta ne HELPOTTAVAT arkea suuresti. Esim. ilman tuttia pärjää, mutta vauvan huutoa voi olla raskasta kuunnella. Ilman sitteriä, leikkikaarta, mobilea yms. pärjää, mutta silloin pitää varautua itse viihdyttämään vauvaa taukoamatta, eikä saa mitään muuta tehtyä. Vauva voi myös olla levotonta sorttia ja potkia peitot päältään, jolloin on ”pakko” hankkia peiton lisäksi ns. unipussi, ainakin jos meinaa yöpyä mökeillä, teltassa ja muissa viileissä paikoissa.

    Pakollisiin hankintoihin lisäisin vielä seuraavat:

    – Mukana kulkeva hoitoalusta, jos meinaatte reissata/kyläillä jossain.
    – Vauvan kuumemittari (tavanomaisella mittaaminen mahdotonta)
    – Nenä Friida, eli väline rään imemiseen vauvan nenästä. Flunssaista/nuhaista vauvaa käy niin pahasti sääli, että rakastava vanhempi kyllä tekee kaikkensa vauvan olon helpottamiseksi.
    – Aurinkolasit (uv-säteily on nykyään voimakasta) ja kuulosuojaimet (jos aiotte käydä konserteissa tai tapahtumissa)

    Leluja alle vuoden ikäinen ei mielestäni tarvitse. Aikuisten esineet ja esim. muoviastiat riittävät kyllä useimmille viihdykkeeksi.

  3. Vielä yhden välttämättömyysesineen keksin: rintapumppu. Jos äiti meinaa saada vauvanhoidosta edes yli kahden tunnin lepohetkiä, niin isän pitää syöttää pumpattua äidinmaitoa pullosta. Ja jollain se maito pitää saada ulos äidin rinnoista… Kaikilta ei käsinlypsy onnistu. Rintapumppuja saa käytettynä. Lisäksi kaikki tuttipullot eivät kelpaa kaikille vauvoille, joten niitäkin saattaa joutua hankkimaan useampia erilaisia.

  4. En itsekään pidä liiasta tavarasta, mutta olisitte nyt vain iloisia siitä että olette saaneet tarpeellista tavaraa noin helposti ja halvalla! Onneksi vaatteet ja kalusteet tosiaan saa käytettyinä, mutta kyllä niihin silti menee rahaa ja etsimiseen aikaa, jos ei saa mitään valmiina. Jos ylimääräiset vauvatarvikkeet ahdistaa, niin kyllä niille ottajia varmasti on!

  5. Tarpeellisista tavaroista on monta mielipidettä.
    Ensimmäinen vauva sai minut tuhlaamaan muka tarpeellisiin tavaroihin eli juuri tuohon nenä friidaan, hoitoalustaan, rintapumppuun, tutteihin jne. Nämä sitten myytiin/lahjoitettiin/hävitettiin ennen toista ja kolmatta lasta. Luojan kiitos mopo ei karannut niin paljon käsistä, että olisin ostanut mobileita, leikkikaaria, sittereitä ja kaikenmoisia hilavitkuttimia.
    Ilmankin tulee hyvin toimeen. Kaksi vauvaa ovat tulleet toimeen ilman friidaa (tukkoista nenää on lievittänyt suolatipat ja imetys), tutteja, tuttipulloja,hoitoalustaa (pyyhe ajaa saman asian), erikoisia kuumemittareita (tavanomaisella mittaaminen on ihan mahdollista, ei mitenkään vaikeaa). Eivät varmasti ole jääneet mistään oleellisesta paitsi.
    Lapsi viihtyy ihan mainiosti lattialla huovan päällä, liinassa ja kierrätysvaunuissaan.

  6. Beibamboolta saa vuokrata vauvalle bambuvermeitä, jotka on vieläpä Suomessa tehtyjä. Lapsetonkin tajuaa, että idea on mainio. 🙂

    • Kiitos Pia! Tuo vauvojen/lasten vaatteiden vuokraus on ihan mahtava idea! Meillä ei tosin ole sille (ainakaan vielä) ollut käyttöä, koska ollaan saatu ystäviltä kaikki tarpeellinen käytettyinä.

Kommentointi on suljettu.

Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Seuraa minua Instagramissa