Vieraskynäblogissa Rosa Meriläinen
Luonto kuuluu metsään – minä en. Useampikin ympäristöaktiivi on vuosien varrella tullut eteeni sormiaan heristämään, että ei se ole vihreä eikä mikään, jolla ei ole henkilökohtaista luontosuhdetta. Kyllä minulla on henkilökohtainen luontosuhde. Se vain on negatiivinen.
Kannatan minä sukupuolineutraalia avioliittolakiakin, vaikka minulla ei ole homosuhdetta.
Itse asiassa valtaosa asioista, jotka olen poliitikkona kokenut kaikkein rakkaimmiksi ja tärkeimmiksi, eivät kosketa itseäni mitenkään. En ole vammainen, pultsari enkä narkkari. En ole syrjäytynyt, maahanmuuttaja, enkä asu kehitysmaassa.
Olen luonnonsuojelija, joka suojelee itseään luonnolta ja luontoa itseltäni. Minusta on oikein kiva, että luonto on monimuotoisesti siellä jossain, eikä pyri nokkani alle.
En tietystikään ole täysin immuuni niille raikkauden ja pyhyyden kokemuksille, joita avara luonto voi tarjota. Olen kokenut luontoelämyksiä. Esimerkiksi safarilla Etelä-Afrikassa olin kuolla nauruun, kun yksi ruotsalainen kermaperse meni paniikkiin jeeppimme ajettua lentävien termiittien pilveen.
Luonto on siellä jossain, mutta ei missään määrin minua varten. Sehän se on se vihreän ajattelun ydin, että sillä monimuotoisuudella on itseisarvo. Eivät metsät ole puunhalaajia varten. Eivät ne mitään elämyspuistoja ole.
Myönnän kuitenkin, että ihmisen on hyvä sivistyä kaikkien elämänmuotojen suhteen edes jonkin verran. Lapsen on hyvä oppia erottamaan puisto metsästä ja puupelto erämaasta. On hyvä nähdä autiomaa ja Lappi, saaristo ja Seitseminen. On hyvä tietää hämähäkit ja koppakuoriaiset, hait ja hyasintit.
Mutta se, että osaa luetella lentävien lintusten latinankieliset nimet ei kyllä vielä kerro yhtään mitään siitä, osaako tehdä sellaista politiikkaa, jolla lintujen habitaatit säilyvät myös tuleville lintusukupolville.
Henkilökohtaiset elämykset ovat toki henkilökohtaisesti tärkeitä, mutta maailman mitassa olennaista on se, mitä on valmis antamaan kaikille muille: luonnolle. Minä annan rauhan. Pysy siellä vaan. Minä pysyn täällä kantakaupungissa.
Rosa Meriläinen on kolumnisti ja Teoksen tietokirjailija.
