Perinteiset makkarat häviävät kasvisnakeille

Kevät etenee ja grillikausi alkaa. Kuluttajaliitto vertaili ruokamakkaroiden lihapitoisuutta. Vertailun mukaan osa makkaroista sisältää 0 prosenttia varsinaista lihaa. Asiasta uutisoi mm. Uusi Suomi: Paljastus makkarasta: Näissä lihaa 0%

Kasvisruokakauppa Asoka ja Ville Idström teki oman selvityksen.

Asokassa myytävistä 100 % lihattomissa nakeissa on parhaimmillaan yli nelinkertainen määrä laadukasta proteiinia verrattuna ”perinteisiin” makkaroihin. Lihaisimmissakin makkaroissa on vain alle puolet kasvisnakin proteiinimäärästä.

Ohessa Asokalta saamani vertailtu muutamien eri kasvis- ja lihamakkaroiden proteiinipitoisuuksia:

– Wheaty talonpojan kasvisnakki 33%
– VegiDeli meat free hot dog 21%
– HK kabanossi 15%
– Atrian A-luokan grillimakkara 11%
– HK metrilenkki 11%
– HK:n sininen grillimakkara 9%
– Atrian takkalenkki 7,9%

Kasvismakkara ei siis ole vain eläin- ja ympäristöystävällinen vaan myös terveellisempi ja ravitsevampi. Hyviä grillaushetkiä kaikille!

* * *

Lisäys alkuperäiseen tekstiin:

Entäs sitten maku? Maku on tietysti tärkeä! Se on vain kovin subjektiivinen kokemus. Omasta mielestäni kasvismakkarat tai -nakit maistuvat paremmalta kuin eläinperäiset. Usein kyse on (maku)tottumuksista, joita voi pitkällä tähtäimellä ainakin johonkin rajaan asti muuttaa.

Vaikka maku onkin tärkä, lienee selvää, että sille ei voi alistaa kaikkea. Itselleni makua tärkeämpiä seikkoja ovat esimerkiksi ympäristövaikutukset, eläinten oikeudet ja oma terveys pidemmällä tähtäimellä. Minun arvoasteikossa esimerkiksi eläimellä on suurempi oikeus elää kuin minulla nauttia sen kuolleesta ruumiista.

8 kommenttia artikkeliin ”Perinteiset makkarat häviävät kasvisnakeille”

  1. Mielenkiintoinen tutkimus. Harmi vain, että nämä kaksi kasvisnakkivaihtoehtoa molemmat sisältävät melkoisen määrän eri lisäaineita, mm. karrageenia, jonka epäillään olevan karsinogeeni, sekä hiivauutetta, joka on natriumglutamaatin esiaste ja voi aiheuttaa yliherkkyysreaktioita. Toki monet lihanakit ja -makkaratkin sisältävät lisäaineita. Mutta vertaansa vailla mielestäni ovat nitriitittömät Vatajan täyslihanakit, joissa ei ole mitään mausteita, eikä jatkeaineita, ja siksi sopivat kaikille allergikoille (paitsi jos on sianlihalle allerginen). Tietysti olisi parempi olla syömättä lihanakkejakaan, mutta jos tässä nyt vertailtiin kasvis- ja lihanakkeja, niin kirjoitin siltä kantilta!

  2. Olen hyvin innoissani, sillä teen makkaraostospäätökseni pääasiallisesti proteiiniarvojen perusteella.

  3. ja katso, mihin jäi normaali bratwursti, lihapitoisuus yli 90%,
    eihän noista mikään ole edes oikea makkara mitä vertailitte.

    ja maku, maistoin viimekesänä kasvis(soija)nakkia, ja en ole nirso, mutta se oli pakko sylkeä suusta pois, siis aivan hirveän makuinen.

  4. Karrageeni on sikäli ihan luonnollinen aine, että sitä on esimerkiksi joissain levissä. En ole tavannut ketään, joka olisi oireillut kyseisestä lisäaineesta, vaikka se on aika yleisesti käytössä monessa ruoka-aineessa.

    Hiivauutteesta ja natriumglutamaatistakin sen verran, että luontaisesti glutamaattia löytyy esimerkiksi tomaatista ja sienistä – harvempi ihminen kai näitä tuotteita välttelee siitä syystä, että tätä pelottavaa luonnon lisäainetta niissä on.

    Gluteiinin vaarallisuutta ei kukaan karppaaja vielä ollut ehtinyt mainita, joten mainitsenpa varmuuden vuoksi: Vehnägluteiinista oireilevat lähinnä keliaakikot, joiden elimistö ei siedä kyseistä proteiinia. Tietysti keliaakikkovegaanien kannalta harmillista, kun kumpikaan noista nakeista ei taida olla gluteiiniton.

    Tykkään noista Wheatyn nakeista. Hyvä havainto, että niissä on vielä noin kivasti proteiiniakin!

  5. Huh, olipa siinä lisäaineiden puolustuspuhe Sonjalta. Eikö olisi parempi suosia sellaisia raaka-aineita, jotka maistuvat ja näyttävät hyvältä ilman lisäaineita? Liha lihana, kasvikset kasviksina ja viljat viljoina, ei tällaisina prosessoituina ”jalosteina”. Näissä pötkylöissä on tuskin jäljellä paljoakaan vehnän alkuperäisistä ravintoaineista (sitä proteiinia lukuunottamatta).

  6. Valkoisesta vehnäjauhosta tehtyjä nakkeja, kuulostaapa todella terveelliseltä 🙂

  7. Sonja ja muutkin voivat lukea esimerkiksi Kuningaskuluttajan sivuilta natriumglutamaatista: http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/2473

    Natriumglutamaatti ja luonnossa esiintyvä glutamaatti ei ole sama asia, ja on yleisesti tiedossa, että natriumglutamaatti voi aiheuttaa yliherkkyysoireita.

    Karrageenista en ole väittänytkään, että se aiheuttaisi yliherkkyyttä, siitä en tiedä. Mutta eläinkokeissa on osoitettu pilkotun karrageenin aiheuttavan syöpää. Lisäksi karrageeni on yhdistetty suolistotulehduksiin. Karrageenilla on EU:ssakin turvarajat siitä, kuinka paljon sitä elintarvikkeissa saa olla, joten ei se ylenmäärin syötynä ainakaan terveellistä ole.

    Samaa mieltä Janin kanssa, että ei voi olla terveellistä syödä valkoisesta vehnäjauhosta tehtyjä pötkylöitä. Lisäksi melkoisen huvittavaa kutsua näitä kasvisnakeiksi, kun ne eivät ole kasviksia nähneetkään; oikeampi nimitys olisi vehnänakki.

  8. Makkara, jossa on 33% proteiinia maistuu varmasti hirveältä. Jos sellaiseista tykkää niin kannattaa varmaan alkaa käyttämään bodarien suosimia pussiproteiineja. Totuus on, että enemmistö ei näistä kasvismakkaroista piittaa, ja väittäisin, että syy on maussa. Suomalainen ei syö grillimakkaraa saadakseen arvokkaita ravintoaineita vaan kokeakseen sen elegantin maun, jota suurin osa kansasta suosii. Toki jos tykkää voi noita kasvikopioitakin syödä, ei siihen luultavasti ainakaan kuole.

Kommentointi on suljettu.

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa