Vieraskynäblogissa Nelli Heinimo
Haastaessamme ihmisiä tarkastelemaan kriittisesti kulutustottumuksiaan tulemme tosiasiassa kutsuneeksi heitä paljon suurempaan prosessiin: eräänlaiseen oman elämän välitilinpäätökseen.
Jos haasteeseen päättää heittäytyä täysillä, saattaa joutua ongelmallistenkin aiheiden äärelle.
Arjen haasteissa sukkuloiva ihminen ei usein koe tarpeelliseksi reflektoida valintojaan sen kummemmin, jos asiat tuntuvat sujuvan kohtuullisen hyvin. Totutuissa tavoissa pitäytyminen palvelee arjen sujuvuutta, muttei välttämättä meitä itseämme tai ympäristöä – olemmehan muun muassa tottuneet ostamaan tavaraa mielihalujemme mukaan ja heittämään sitä pois surutta.
On paradoksaalista, että varsinkin epävarmoina aikoina haluamme pitää kynsin ja hampain kiinni siitä, mikä on tuttua. Ihminen kaipaa kipeästi muutosta, muttei uskalla muuttua, vaikka se olisi mahdollista! Vielä silloinkin, kun muutos näyttää väistämättömältä, sitä saatetaan vastustaa viimeiseen saakka.
Eettisemmän kuluttamisen opettelu saattaa monen korvaan kuulostaa niin suurelta ja vaikealta asialta, ettei muutokseen halua lähteä, vaikka ajatus hiukkasen paremmasta maailmasta kovasti viehättäisikin. Jos oma arki on kovin uuvuttavaa, on helppo perustella itselleen, ettei ekoiluun ole aikaa tai voimia.
Kokemukseni mukaan vihreiden tapojen opettelu tapahtuu parhaimmillaan pienin askelin. Opettelen lajittelemaan jätteet ja pian osaan jo suunnitella ostokseni niin, että jätettä tulee mahdollisimman vähän. Jos ei yritä haukata kerralla liian suurta palaa, ei myöskään kompastu heti lannistumiseen ja riittämättömyyden tunteeseen. Kun uusista tavoista tulee rutiinia, intoa riittää taas seuraavan askelen ottamiseen.
Pienten askelten ajatusta on myös helppo käyttää väärin. Sen avulla voi yrittää perustella itselleen, ettei muutokselle ole tarvetta. Minähän säästän jo sähköä sammuttamalla lampun, voin siis lotrata veden kanssa miten haluan! Pieniä vihreitä tekoja korostamalla myös yritykset pyrkivät julkisuudessa näyttämään ympäristövastuullista naamaa, vaikka todellisuudessa vain epäkohtien rehellinen tunnustaminen vie lähemmäs kohti todellista muutosta.
Vaikeinta omien kulutustapojen päivittämisessä onkin juuri paheittensa käsittely. Prosessiin lähtenyt ihminen saattaa joutua vastakkain sisäisten kipujensa kanssa, kun on mietittävä, mikä ongelma tai kaipuu ajaa yhä uudestaan lohtushoppailemaan tai korostamaan omaa persoonaa hienolla autolla, muotivaatteilla ja merkkituotteilla.
Jos vaikeita kysymyksiä jaksaa ja uskaltaa työstää, voi todella päästä niiden ilojen äärelle, joita ekokuluttamisella on annettavanaan myös yksilölle. Kulutustapojen muutos vaikuttaa silloin paitsi ympäristön hyvinvointiin, myös omaan elämänlaatuun ratkaisevalla tavalla. Shoppailureissuista tulee tarpeettomia, kun niiden tilalle osaa hakea jotakin, joka oikeasti täyttää kaipauksen.
Nelli Heinimo on opiskelija ja Kulutus.fi-sivuston päätoimittaja