Ari Jokimäki: Pitääkö ilmastonmuutos estää?

Vieraskynäblogissa Ari Jokimäki

Ilmastopolitiikan piiristä minulle tulee ensimmäisenä mieleen kysymys: pitääkö ilmastonmuutos estää? Tässä kirjoituksessani aion hiukan pohtia tätä kysymystä.

Minä en tiedä vastausta tuohon kysymykseen, eikä minulla edes ole varsinaista mielipidettä siihen.

En kuitenkaan usko, että kysymykseen voidaan antaa itsestään selvää vastausta. Minun nähdäkseni vastaus riippuu näkökulmasta. Kysymystä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Sitä voidaan tarkastella ainakin yksilön kannalta, ihmiskunnan nykyisen ja tulevien sukupolvien kannalta, koko ihmislajin kannalta, maapallon nykyisen lajiston kannalta ja maapallon ekosysteemin tulevaisuuden kannalta.

Yksilön kannalta vastaus riippuu hiukan siitä, missä yksilö asuu, sillä ilmastonmuutos vaikuttaa toisissa paikoissa haitallisemmin ja toisissa paikoissa myönteisemmin. Kun katsotaan ilmastonmuutoksen ennusteita eri alueille, huomataan Suomessa olevan erityisen helppo heittäytyä itsekkääksi ja todeta, ettei Suomessa elävän yksilön ja hänen jälkeläistensä kannalta ilmastonmuutosta tarvitse ainakaan kovin voimallisesti lähteä estämään. Jossakin vaiheessa täytyy vain pistää rajat kiinni, ettei tänne eksy liikaa ilmastopakolaisia.

Ihmiskunnan nykyisten sukupolvien kannalta ei ilmastonmuutosta ehkä tarvitse estää, koska ilmastonmuutos etenee niin hitaasti, että suuri osa nykyään elävistä ihmisistä voi pärjätä ihan hyvin, vaikkemme ilmastonmuutoksen etenemiseen kajoaisikaan. Tulevien sukupolvien kannalta asia on toinen. Ilmastonmuutoksella on ennusteiden mukaan vakavat seuraukset suuressa osassa maapalloa lähivuosisatoina. Näyttääkin siltä, että tulevien sukupolvien kannalta ilmastonmuutos olisi estettävä.

Ihmislajin kannalta asia on monimutkainen. Jos pysäyttäisimme ilmastonmuutoksen nyt heti, olisiko ihminen lajina oppinut siitä mitään, vai syöksyisikö se pian kohti uutta katastrofia? Toisaalta, jos ajaisimmekin ilmastojärjestelmän nyt aivan sekaisin ja vastaanottaisimme siitä aiheutuvat suuret tuhot, niin ehkä ihmislaji oppisi, ettei ilmastojärjestelmää tule sorkkia ihan miten sattuu. Tieteelliseltä kannaltakin olisi mielenkiintoista saada ensikäden havaintoja siitä, miten kunnon ilmastonmuutos etenee. Lisäksi ilmastonmuutos saattaisi ratkaista monia ihmiskunnan muista ongelmista. Ihmiskuntahan on tällä hetkellä tuhoamassa maailman metsiä, saastuttamassa ilmakehää ja kuluttamassa maapalloa monella muullakin tavalla loppuun. Kaikki tämä johtuu siitä, että ihmisiä on niin paljon. Ilmastonmuutos saattaisi ratkaista nämä ongelmat vähentämällä ihmiskuntaa huomattavasti. Vähentäisikö se ihmisiä kuitenkaan tarpeeksi? Ehkä ilmastonmuutos jääkin melko lieväksi.

Ihmislajin kannalta ei ole paljoa merkitystä, jos muutamat sukupolvet joutuvat kärsimään tai jos paljon ihmisiä kuolee.
Näyttääkin siltä, että ihmislajin tulevaisuuden kannalta saattaisi olla jopa parempi, ettemme estäisi ilmastonmuutosta. Tosin se pitäisi estää, jos se saattaisi aiheuttaa lajimme sukupuuton, mikä mielestäni on tämänhetkisen tiedon perusteella melko epätodennäköistä.

Maapallon nykyisen eliölajiston kannalta näyttäisi paremmalta, jos ilmastonmuutos estetään. Lajeja näyttäisi kuolevan paljon sukupuuttoon. Kaikki lajit eivät kuitenkaan häviä. Luonto tulee joskus tulevaisuudessa toipumaan tästä sukupuuttoaallosta. Maapallon tulevan lajiston kannalta ei ole merkitystä sillä, paljonko lajeja kuoli aikaisemmin sukupuuttoon. Tulevat lajit yksinkertaisesti vain sopeutuvat siihen ympäristöön, mitä silloin on tarjolla. Emme kuitenkaan tiedä, millaiseksi luonto tulee muuttumaan sukupuuttoaallon jälkeen. Onko tulevaisuuden luonto sellainen, että ihmislaji pärjää siellä? Tämän epävarmuuden takia ilmastonmuutos pitäisi ehkä estää.

Tämän pohdinnan päätteeksi en vieläkään tiedä, pitääkö ilmastonmuutos estää vai ei. Kummallekin vaihtoehdolle löytyy puoltavia näkökulmia.

Ari Jokimäki on harrastaja, joka kirjoittaa ilmastotieteeseen liittyviä artikkeleita muun muassa Ilmastotieto-blogiin ja CO2-raporttiin.

2 kommenttia artikkeliin ”Ari Jokimäki: Pitääkö ilmastonmuutos estää?”

  1. Kyllä, ilmastonmuutos pitää estää ja mikäli sitä ei voida estää, täytyy sitä hillitä.

    Perusteluita on useita, joista henkilökohtaiset syyt sopivat parhaiten: Arvostan elämää, ennen kaikkea omien jälkeläisteni elämää ja vaadin, että teemme kaikkemme että tulevilla sukupolvilla on edellytykset hyvään elämään. Ilmatonmuutos voi aiheuttaa niin valtavaa kärsimystä suurelle joukolle ihmisiä ja heikentää merkittävästi luonnon kykyä tuottaa ihmisille tarpeellisia asioita, että se on pakko saada kuriin. Ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta välttämättömien syiden lisäksi on muitakin tärkeitä perusteluita sille, miksi vaarallinen ilmastonmuutos pitää estää. Luonto tarjoaa monelle henkisesti erittäin tärkeitä elämyksiä ja pitkälle edetessään ilmastonmuutos pilaa tämänkin. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

    Jokimäen kirjoitus johdattaa ajattelemaan kuinka kammottava tulevaisuus on edessä, mikäli suhteudumme asiaan välinpitämättömästi.

    Se, miten ilmastonmuutos estetään onkin sitten jo vaikeampi kysymys, mutta estää se pitää kuitenkin.

  2. Ehkä olen turhan pessimisti, mutta en itse ole lainkaan varma, etteikö kaikkien lajien sukupuutto olisi mahdollinen nykymenolla. Eräs maailman arvostetuimmista ilmastotutkijoista, Nasan Goddard Instituutin johtaja James
    Hansen tuntuu synkentäneen jatkuvasti omia näkemyksiään tutkimustiedon kasautuessa, ja on nykyisin jo sitä meiltä, että merenpohjissa lepää niin paljon
    50 miljoonan viime vuoden aikana jatkuvasti kylmenneessä ilmastossa (ks http://www.columbia.edu/~mhs119/Storms/ figure 18)
    varastoituneita metaanihydraatteja, että voimme vielä saada aikaan
    dinosaurusten aikaisen ilmaston tai jopa Venus-ilmiön, jos poltamme
    perusfossiilisten lisäksi myös ei-konventionaaliset (öljyliuskekivet,
    öljyhiekka, savikaasu jne.)

    Lainaus Hansenin kirjasta Storms of my grandchildren:” The paleoclimate
    record does not provide a case with a climate forcing of the magnitude
    and speed that will occur if fossil fuels are all burned. Models are
    nowhere near the stage at which they can predict reliably when major
    ice sheet disintegration will begin. Nor can we say how close we are
    to methane hydrate instability. But these are questions of when, not
    if. If we burn all the fossil fuels, the ice sheets almost surely will
    melt entirely, with the final sea level rise about 75 meters (250
    feet), with most of that possibly occurring within a time scale of
    centuries. Methane hydrates are likely to be more extensive and
    vulnerable now than they were in the early Cenozoic. It is difficult
    to imagine how the methane clathrates could survive, once the ocean
    has had time to warm. In that event a PETM-like warming could be added
    on top of the fossil fuel warming.

    After the ice is gone, would Earth proceed to the Venus syndrome,
    a runaway greenhouse effect that would destroy all life on the planet,
    perhaps permanently? While that is difficult to say based on present
    information, I’ve come to conclude that if we burn all reserves of
    oil, gas, and coal, there is a substantial chance we will initiate the
    runaway greenhouse. If we also burn the tar sands and tar shale, I
    believe the Venus syndrome is a dead certainty.”

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!