Olli Vento: Kaavoituksen suunnasta

Vieraskynäblogissa Olli Vento.

Kaavoitus vaikuttaa moneen asiaan. Sillä torjutaan ilmastonmuutosta. Luonnon monimuotoisuuttakin voimme kaavalla puolustaa. Myös ihmisten hyvinvoinnille kaavoitus merkitsee paljon.

Juuri nyt törmäämme uudenlaisiin haasteisiin.

Tarve kehittää kaavoitusta korostuu. Virkistys- ja luontokohteet arvioidaan. Laajempi kokonaisuus on katsottava samalla. Seuraavassa muutama näkökulma asiaan:

1) Virkistys- ja luontokohteet liittyvät moneen:

– Metsät ovat hiilinieluja.
– Metsät parantavat lähiseudun pienilmastoa.
– Metsät tukevat luonnon monimuotoisuutta tilanteessa, jossa massiivinen sukupuuttoaalto on käynnissä.
– Metsät pitävät yllä lasten ja aikuisten hyvinvointia.

2) Ilmastonmuutoksen takia on tärkeä tukea suunnittelulla ihmisten viihtymistä kotiseuduillaan. Luontoon pitää päästä autoilematta. Me tarvitsemme palvelut ja työn lähempää kuin nyt.

3) Kaavoituksella on löydettävä aidosti uudenlaisia ratkaisuja, jotka vähentävät tarvetta liikkua kauas.

4) Pääkaupunkiseudulle ei pidä suunnitella asemien lähelle asuntoja autopaikkojen kera. Jos asukas maksaa autopaikasta, hän todennäköisesti autoilee. Mikäli rakennamme aseman tuntumaan asuntoja autopaikoilla, menetämme pitkäksi aikaa mahdollisuuden aitoon muutokseen, jossa joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen suhteelliset määrät kasvavat selvästi.

5) Kaupunkirakenteen tiivistäminen on toteutettava siten, että tiivistetään rakennetta siellä, missä rakennettu kaupunki jo on. Vähille luontoalueille rakentaminen olisi kaupungin laajenemista. Kokonaisuuteen liittyy, että pieneksi nakerrettuna metsä näivettyy. Varsinainen metsäluonto ei kestä mukana.

6) Metsien merkitystä lasten ja aikuisten hyvinvoinnille korostetaan paljon. Samalla metsät yhä vähenevät sieltä, missä ihmisiä asuu paljon. Kierre tulee myös ihmisten pahoinvoinnin vuoksi yhteiskunnalle kalliiksi. Siksi meidän on löydettävä uudenlaisia ratkaisuja, joissa yhdistyvät tiivis kaupunkirakenne ja sen lomaan mahtuvat lähimetsät.

7) Myös keinoissa tarvitaan monimuotoisuutta. Mikään yksi konsti ei toimi määränsä enempää. On katsottava olemassa oleva tutkimustieto tarkkaan, ennen kuin isoja ratkaisuja tehdään. Poimin yhden esimerkin, joka koskee liikennettä Vuosaareen ja sieltä pois. Esimerkin avulla voi kuitenkin katsoa isoa kuvaa laajemminkin. Esimerkki on seuraavassa kohdassa kahdeksan.

8) Löysin netistä tutkimustietoa Vuosaaren rajan ylittävästä henkilöliikenteestä (pdf 5,47 MB), jonka julkaisijana on ollut HKL:n suunnitteluyksikkö. Tutkimuksen luvut ovat kiintoisia niin joukkoliikenteen kuin henkilöautoliikenteenkin osalta. Erityisesti kannattaa huomata, että metrosillan viertä ajetaan yhä enemmän tyhjemmillä henkilöautoilla.

9) Kysymys kuuluu, milloin rakentaminen radan varteen kääntyy autoilun veturiksi. Asiaa voi tarkastella vaikkapa metroesimerkin avulla. Rastilan asemalta saattaa jo nyt päästä ruuhka-aikana metroon seisomaan.

Jotta automatisoitu metro lisäisi tulevaisuudessa raideliikenteen kapasiteettia ruuhka-aikaan Vuosaaren linjalla, pitäisi vuoroväli käsittääkseni saada alle viiden minuutin. Valtaosalla metrolinjaa tämä tarkoittaa alle kahden ja puolen minuutin vuoroväliä. Tämä liittyy siihen, että automaattimetro ajaa lyhyillä junilla. Pitkiä matkoja ihmiset eivät mielellään seiso metrossa.

10) Jotta julkinen liikenne painottuisi selvästi nykyistä enemmän, on meidän otettava käyttöön useita toisiaan tukevia konsteja. Harvat radanvarret eivät yksin riitä toimivaksi ratkaisuksi. Monipuolisen raideliikenteen verkosto auttaisi. Pikaraitiotie täydentäisi kokonaisuutta.

11) Pakettiin kuuluu, että tarvetta liikkua koneilla ja kauas pitää vähentää.


Olli Vento on metsistä pitävä kaupunkilainen, jonka mielestä kaavoituksen on kuunneltava luontoa ja ihmisen hyvinvoinnille olennaisia asioita.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa