Janne Björklund: Euroopan energiatulevaisuus nojaa yhä vahvemmin uusiutuvaan

Vieraskynäblogissa Janne Björklund

Juuri ilmestynyt Euroopan tuulivoimayhdistyksen tilasto kertoo, että aurinkosähkön läpimurto EU:ssa tapahtui viime vuonna. Aurinkosähkön osuus uudesta sähköntuotantokapasiteetista 2,5 -kertaistui viime vuonna ohittaen jopa tuulivoiman.

Uusiutuvan osuus uudesta kapasiteetista on noussut tasaisesti jo 10 vuotta. Kehityksen jatkuessa samaan tapaan voidaan arvioida, että vuonna 2020 EU:n uudesta valmistuvasta sähköntuotantokapasiteetista on uusiutuvaa energiaa lähemmäs 100%.

Energiantuotantomuodoilla on monia ominaisuuksia kuten hiilijalanjälki, tuotantoketjun ympäristöystävällisyys, raaka-aineiden käyttö, luvitus, rakentamisaika ja tuotantohinta. Tuotantohinnalla(eli paljonko tuotettu kWh maksaa) on tietysti merkitystä, mutta uusiutuvan leviämistä edistää pieni muutos ajattelutavassa: paras ja puhtain saa maksaa. Professori Lund on kuvannut osuvasti aurinkosähköä energiantuotannon ’Rolls-Royceksi’.

Uusiutuvaa energiaa saadaan nopeasti jos tahtoa on. Espanjassa rakennettiin vuonna 2008 – siis yhden ainoan vuoden aikana – 6000 megawattia tuulivoimaa. Kapasiteetti on kolminkertainen verrattuna Suomen tavoiteteeseen vuodelle 2020. Ympäristöjärjestöillä on tosin ollut jo pitkään johdonmukaisesti näkemys 4000 megawatin tuulivoimakapasiteetista vuodelle 2020. Tilaa tuulivoimalle kyllä löytyy. Ruotsissa, Piteån kunnan alueelle ollaan juuri rakentamassa valtavaa, 4000 megawatin tuulivoimapuistoa.

Seuraava eduskunta saa päätettäväkseen taas kerran useita tärkeitä energiaan liittyviä asioita. Olisi mahtavaa, jos Leo voisi olla tässä yhä vahvemmin mukana.

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton entinen energiakampanjoitsija joka työskentelee tällähetkellä kehitysjohtajana sovelletun matematiikan alalla.


3 kommenttia artikkeliin ”Janne Björklund: Euroopan energiatulevaisuus nojaa yhä vahvemmin uusiutuvaan”

  1. Myös kunnat voivat tukea ilmastoteknologiaa ja uusiutuvia. Esimerkiksi takaamalla tai välittämällä halpakorkoista lainaa aloittaville yrityksille tai suuremmille hankkeille. Samalla kuntaan tulee uusia työpaikkoja nopeasti kasvavalle alalle. Kunnat ovat myös avainasemassa energiayhtiöiden omistajina ja suurina energian käyttäjinä.

  2. Mielenkiintoinen kirjoitus, mutta siinä on useita tälle puheenaiheelle tyypillisiä puutteita tai suoranaisia harhaanjohtoja.

    Ensinnäkin, tyypillinen aloitus: käytetään hyvin marginaalisen, syntyvän alan hurjia kasvuprosentteja ja ekstrapoloidaan ne suoraan tulevaisuuteen. Totta kai pienikin lisäys uusiutuvan energian tuotannossa näkyy suurina kasvuprosentteina, koska lähtötaso on niin olemattoman matala, esimerkiksi Espanjassa vuonna 2006 97 GWh. Samalla logiikalla – ”muutaman vuoden päästä näillä kasvuprosenteilla…” – puolusteltiin esimerkiksi 1990-luvun lopun Internet-kuplaa. Toivoahan tuota sopii, mutta lieneekö realismia?

    Toiseksi, kuten Janne Björklund toteaakin, energiantuotannolle on monia mittareita. Yksi hyvistä mittareista on todellinen tuotettu teho. Miksi tässäkin artikkelissa käytetään erittäin harhaanjohtavaa ja epätodellista mittaria – asennettua tehoa – kun kaikki asiaan vähänkin perehtyneet tietävät, että aurinko- ja tuulivoiman kapasiteettia ei yksinkertaisesti voi arvioida sen perusteella? Ettei vain syynä olisi se, että näin saadaan paljon suurempia ja vaikuttavampia numeroita?

    Kolmanneksi, olen ihan jonkin verran eri mieltä siitä, että hinta per tuotettu kWh olisi jotenkin muuttunut irrelevantiksi. Todellisena syynä etenkin aurinkovoiman nopeaan nousuun on ollut tukiaispolitiikka. Etenkin Saksan ja Espanjan avokätiset tukiaiset ovat olleet suoranaisena syynä useimpiin asennuksiin, kuten selvinnee tästä pikku-uutisesta yöaikaan tuottavista aurinkopaneeleista (!). Kyllä, Espanjassa on ollut kannattavaa pyörittää dieselgeneraattoreita ja myydä tuotettu sähkö ”puhtaana aurinkosähkönä,” kiitos avokätisten tukiaisten. Miksei tätä olennaista faktaa edes mainita missään?

    Kysymys on kuitenkin valtavista rahasummista: yksin Espanjassa valtion kassasta valuu joka vuosi noin kuusi miljardia euroa uusiutuvien tukemiseen. Kun tätä tukea nyt leikataan, lyön vetoa, että ensi vuosi ei olekaan aurinkovoimalle niin aurinkoinen. Esimerkiksi täältä Renewable Energy Newsin artikkelista selviää, että kun Espanjassa jouduttiin aurinkovoiman tukiaisia pudottamaan noin 45 %, vuosina 2009 ja 2010 asennettiin vain noin 100 MW aurinkovoimaa, ja noin 75 000 ”viherkaulustyöläistä” sai lopputilin. Nopeasti laskettuna, aurinkovoima saa silti, edelleen, tukiaisia noin 1,35 miljardia euroa vuodessa. Asennettua megawattia kohden laskettuna se on noin 355 000 euroa – tehollista megawattia kohden ehkä noin miljoona euroa. Se on aika paljon, kun kysymys on joka vuosi valuvasta tuesta.

    Sanottakoon, että Espanjan valtion vakaviin rahoitusongelmiin – pitäisikö sanoa konkurssikypsyyteen – on osaltaan vaikuttanut se, että uusiutuvien tukiaiset ovat tähän mennessä vaatineet noin 27 miljardin euron velanottoa. No, me täällä Suomessa pääsemme näihinkin maksutalkoisiin luultavasti osallistumaan!

    Mitä sillä sitten saadaan? Olisi ehkä hyvä mainita, että uusiutuvien integrointi sähköverkkoon ei ole ihan yksinkertaista. Tässä esimerkkinä pari New Scientistin ja Solar Dailyn artikkelia Saksasta, jossa saatetaan pian kokea sähkökatkoja: uusiutuvien asennukselle on tällä hetkellä selkeät rajat.

    Neljänneksi, miten paljon näihin uusiutuviin luottavien maiden päästöt ovat todellisuudessa vähentyneet? Missä tilastossa se alkaa näkyä? Käyttämäni Maailmanpankin keräämät tilastot päättyvät vuoteen 2007, mutta esimerkiksi Tanskan mittava tuulivoimaohjelma ei ollut siihen mennessä – kuudentoista vuoden aikana – kyennyt pudottamaan Tanskan asukaskohtaisia päästöjä juuri lainkaan. Tarvitsemme päästövähennyksiä nyt, emme joskus kun tekniikka kehittyy.

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!