Viikkopäiväkirja 50 (13.-19.12.2010)

Maanantaina luin aamulla päivän lehden ja sähköpostit, kirjoittelin blogia ja katsoin Facebookin. Aamupäivän aikana annoin haastattelun Europa-lehdelle Cancúnin ilmastokokouksen tuloksista. Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokousta, jossa käytiin läpi Lari Karreisen johdolla asiaa vapaaehtoisten johtamisesta. Alkuillasta osallistuin YK-liiton syyskokoukseen, jossa hyväksyttiin järjestön uudet strategiat, toimintasuunnitelma ja budjetti sekä valittiin uusi hallitus. Illalla juhlimme Annukan kanssa 8-vuotista taivaltamme käymällä syömässä Ravintola Kotossa.

Tiistaina kävin aamulla juoksemassa, luin sähköpostit ja päivän lehden sekä kirjoittelin blogia. Myös kirjoitukseni Cancúnin ilmastokokouksesta ja Suomen roolista julkaistiin CO2-raportti.fi-sivuilla: Cancúnin ilmastokokous ja Suomi. Aamupäivän vietin Luonto-Liiton toimistolla henkilöstö- ja talousasioiden parissa. Iltapäivällä vastailin Aamulehden haastatteluun koskien 95e10-bensiiniä, piipahdin Vasemmiston jouluglögeillä Hakaniemessä sekä jatkoin matkaa edelleen Finanssialan Keskusliiton tiloihin Bulevardille Allianssin hallituksen kokoukseen.

Keskiviikkona kävin aamulla juoksemassa, luin sähköposteja ja päivän lehden sekä kirjoittelin blogia. Aamupäivän vietin kiireettömästi Luonto-Liiton toimistolla. Iltapäivällä juhlimme mm. Titta Lassilan läksiäisiä sekä osallistuin ilmasto.orgin ja ilmasto-opas.fi -sivustojen yhteiseen palaveriin. Illan vietin Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokouksessa ja pikkujouluissa.

Torstaina kävin aamulla juoksemassa, luin sähköposteja ja päivän lehden. Aamupäivällä suuntasin Säätytalolle Suomen kestävän kehityksen toimikunnan seminaariin koskien valmistautumista YK:n Rio+20 -konferenssiin 2012. Parasta antia oli ehdottomasti professori, ympäristöneuvos Antero Honkasalon puheenvuoro. Iltapäivällä valmistelin Luonto-Liiton vuoden 2011 hommia ja kävin läpi sähköposteja. Kirjoitukseni ympäristöhyveellisestä johtajuudesta julkaistiin Hyvejohtajuus-blogissa.

Perjantaina luin aamulla päivän lehden ja sähköposteja. Aamupäivän vietin Luonto-Liiton toimistolla käyden läpi sähköposteja. Lopputulokseen täytyy olla tyytyväinen sillä päivän loputtua inboksissa ei ollut jäljellä yhtään viestiä. Ei siis yhtään lukematonta, käsittelemätöntä tai luettua viestiä. Iltapäivällä osallistuin Helsingin seudun ruuhkamaksuselvitystä koskevan viiteryhmän seminaariin, jossa esiteltiin jatkoselvityksen tuloksia. Mitään uutta tämän suhteen ei käynyt ilmi. Ruuhkamaksut on ylivoimaisesti kaikkein tehokkain yksittäinen keino vastata liikenteen aiheuttamiin haasteisiin. Ilta olikin sitten varattu ensin Luonto-Liiton pikkujouluille ja sen jälkeen Suomen luonnonsuojeluliiton jouluväen glögeille.

Lauantaina vietimme Annukan kanssa lomapäivää. Nukuimme pitkään, kävin juoksemassa, kävimme kaupassa ja siivosimme sekä laitoimme ruokaa. Yllätyksekseni olin päässyt myös YLE:n Pressiklubissa esitettyyn Riku Siivosen Suomi – Pispa-La -kappalseen sanoituksiin. Alkuillasta piipahdimme yläkerran naapurien luona glögeillä ja illaksi pyöräilimme Etelä-Haagaan juhlimaan Jounin 40-vuotissyntymäpäiviä yhdessä muiden mahtavien tyyppien kanssa. Hämmästyttävää, miten yhä nuoremmat ihmiset täyttävät 40-vuotta.

Sunnuntaina luin aamupäivän lehtiä, valmistelin tulevan viikon asioita sekä kirjoittelin jouluruuasta ja hyvästä johtamisesta. Iltapäivällä tein Annukalle ruokaa – pastaa ja tomaattisoijarouhekastiketta. Jouduin myös antamaan lumelle periksi ja kävin naapurissa olevassa Mäkelänrinteen uintikeskuksessa juoksemassa juoksumatolla.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 50 km) ja pyöräilin 81 km. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 73,5 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen siitä kahdeksasta vuodesta, jonka olen saanut Annukan kanssa viettää. Olen myös kiitollinen Luonto-Liiton monipuolisista ja mukavista työntekijöistä, Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin mahtavasta hallituksesta sekä niistä lukemattomista ympäristönsuojelun sankareista, joiden kanssa saan aikaani päivästä toiseen viettää.

Viikon aikana olen oppinut kansainvälisestä ilmastopolitiikasta, rahoituksesta ja Suomen huoltosuhteesta. Olen oppinut paljon uutta energiayhtiöistä ja sähköntuotannosta, ilmastoviestinnästä, ruuhkamaksuista sekä suomalaisten ruokatottumuksista.

Tulevan viikon aikana istun vielä yhdeksässä eri kokouksessa ja siirryn sen jälkeen lomalle viettämään aikaan Annukan kanssa. Tavoitteena on keskustella, lukea ja kirjoittaa. Palataan asiaan taas tammikuussa.

Edellinen viikko on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 49.

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 50 (13.-19.12.2010)”

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!