Viikkopäiväkirja 41 (11.-17.10.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa ja venyttelin. Lauantain maratonin jälkeen juoksu sujui leppoisasti ja teki todella hyvää. Aamupäivällä tein selvitystä verkkovaikuttamiseen liittyen. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja tapasin Sharewoodin Harri Jylhää. Alkuillaksi suuntasin Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristösuojelupiirin opiskelijailtaan, jossa kävin lyhyesti läpi ympäristöalan opiskelijoille Uudenmaan ympäristö- ja luonnonsuojeluhaasteita. Kirjoitukseni ilmastopolitiikkaan liittyen julkaistiin CO2-raportti.fi -sivulla: ”En muistanut, että Suomen ilmastopolitiikka on näin masentavaa”.

Tiistaina istuin aamupäivän opetusministeriön järjestämässä järjestöpäivässä. Tilaisuudessa juhlittiin mm. pian eläkkeelle siirtyvää nuorisoyksikön johtajaa Olli Saarelaa. Pikaisen yliopistolla nautitun lounaan jälkeen pyöräilin Kauniaisiin Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuuriradikalismipäivään puhumaan siitä, voiko ympäristöjärjestö olla radikaali. Kauniaisista hyppäsin Vihtiin menevään bussiin, jossa olin puhumassa vielä ilmastopolitiikasta ”kylät ja ilmastonmuutos” -tilaisuudessa. Opin tilaisuudessa Sitran Eeva Hellströmiltä, että etätyön sijaan pitäisi puhua lähityöstä.

Keskiviikkona istuin aamupäivän Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa. Ympäristöjärjestöt ovat pitkään toimineet sen puolesta, että Suomi, Euroopan unioni ja teollisuusmaat sitoutuisivat vähintään 40 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Valitettavasti tässä on epäonnistuttu surkeasti. Kokouksessa puhunut Uudenkaupungin kaupunginjohtaja on saavuttanut paljon enemmän. Uusikaupunki on sitoutunut 85 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Säätytalolta pyöräilin Luonto-Liiton toimiston ja budjettikeskusteluiden kautta Vantaalle kauppakeskus Jumboon MetropoliAreena-tilaisuuteen, jossa olin puhumassa liikennepolitiikasta. Kirjoittelin aiemmin aiheesta tänne: Viihtyisä metropoli olisi vapaa autopakosta. Pääkaupunkiseudulle tarvittaisiin maksuton joukkoliikenne. Rahat tähän saataisin ruuhkamaksuista, joka on tehokkain yksittäinen keino liikenteen haittojen vähentämiseksi.

Torstaina istuin koko päivän Luonto-Liiton toimistolla käyden läpi posteja ja papereita. Kirjoittelin muutamia työsopimuksia, valmistelin syysvaltuuston ja hallituksen kokousta sekä toimintasuunnitelmaa vuodelle 2011. Iltapäivällä pidimme lisäksi puhelinpalaverin Luonto-Liiton puheenjohtajiston kanssa tulevan hallituksen kokouksen esityslistasta. Rentouttava ja mukava päivä.

Perjantaina kävin aamulla juoksemassa ja vietin kokousvapaata päivää Luonto-Liiton toimistolla. Päivä sujahti toimintasuunnitelmaa ja yhdeksän kuukauden toimintakertomusta valmistellessa. Illaksi matkustimme Annukan kanssa Tampereelle viettämään 48 tunnin nonstoplomaa.

Viikonloppuna nautimme Annukan kanssa Tampereen tarjonnasta. Kävimme syömässä Gopalissa, istumassa alkuiltaa ravintola Kahvilla sekä kävelemässä Pyynikillä. Lisäksi teimme noin 15 minuutin seinääntuijotusharjoituksen, lueskelimme lehtiä ja kirjoja sekä keskustelimme menneestä ja tulevasta. Sunnuntaina kävimme juoksemassa ja palasimme Helsinkiin. Siivosin sekä valmistauduin tulevan viikon esityksiin ja kirjoitushommiin.

Viikon aikana kävin juoksemassa 3 kertaa  (yhteensä 28 km) ja pyöräilin 115 km. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 70,5 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen hyvistä seminaareista/keskustelutilaisuuksista, joissa olen saanut olla mukana. Olen myös kiitollinen viettämästämme ajasta ja hyvistä keskusteluista Annukan kanssa. Erityisen kiitollinen olen siitä, että viikonlopun aikana sain kiteytettyä Q3:n tulokset ja Q4:n tavoitteet sekä tehtyä katsauksen vuoden 2011 tuleviin juttuihin. Lisäksi olen kiitollinen, että Luonto-Liiton toimintasuunnitelma ja budjetti vuodelle 2011 alkavat olemaan kasassa.

Viikon aikana olen oppinut, että etätyön sijaan kuvaavampaa on puhua lähityöstä. Olen oppinut, että joskus kannattaa kokeilla esityksen pitämistä kokonaan käänteisessä järjestyksessä alusta loppuun. Olen myös oppinut, että omien Facebook-päivitysten suhteen pitäisi olla selväsanainen, koska osa ihmisistä lukee noita päivityksiä niin pikaisesti. Lisäksi olen oppinut omista arvoistani, elämänkatsomuksesta ja Zen-buddhalaisuudesta.

Tulevan viikon aikana pohdimme järjestöjen Cancunin ilmastokokoukseen liittyvää vaikuttamistyötä, olen pitämässä aamunavausta Viikin Norssissa Itämerestä, puhumassa omasta blogistani blogipaneelikeskustelussa ja osallistun ympäristötietoisuutta käsittelevään työpajaan Säätytalolla. Viikonloppuna on edessä vielä Luonto-Liiton hallituksen kokous, esitys kansainvälisestä ilmastopolitiikasta Ilmari-koulutuksessa ja ystävien muutto yläkertaan.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!