Kolme syytä kyseenalaistaa Downshifting

Downshifting eli elämän kohtuullistaminen tai vapaaehtoinen vaatimattomuus tarkoittaa sitä, että voimme työskennellä, haluta ja kuluttaa vähemmän sekä olla tämän seurauksena onnellisempia. Olen itsekin puhunut dowshiftauksen puolesta monessa yhteydessä. Lisääkö Downshifting todella onnellisuutta? Kyseenalaistetaan hiukan.

Ohessa kolme syytä kyseenalaistaa Downshifting:

1. Downshifting ei kehitä ihmisenä. Laiskottelu laiskistaa. Mitä enemmän viettää aikaa joutilaana, sitä vaikeampi on ottaa itseään niskasta kiinni ja tarttua asioihin. Kannattaa mielummin vierailla epämukavuusalueella sopivasti ja vaihtelevasti eli hakeutua tilanteisiin, jossa kokee rasitusta, pelkoa, häpeää ja ujostelua. Näin oma suorituskyky paranee ja mieli pysyy virkeänä.

2. Downshifting on lyhytnäköistä ja itsekästä. Voimmeko todella pidättää itsellämme etuoikeuden tehdä sitä mitä meitä huvittaa silloin kuin meitä huvittaa? Meneminen fiiliksen mukaan on myös itsekästä ja lamaannuttaa. Kannattaa valita mielummin se, mitä ei välttämättä juuri silloin haluaisi tehdä, mutta jonka kuitenkin tietää tekevän pidemmällä tähtäimellä hyvää itselle, läheisille ja kaikille muille.

3. Downshifting on vasta viimeinen vaihtoehto. Elämässä kannattaa tehdä merkityksellisia asioita ja sitä, minkä kokee tärkeäksi. Jos huomaa, että nykyinen tekeminen tuntuu turhalta suorittamiselta, jossa ei ole mieltä eikä siitä opi uutta, kannattaa vähentämisen sijaan vaihtaa hommia tai tekemistä kokonaan.

Syy sille, että ihmiset haluavat yhä enemmän vapaa-aikaa aikaa, voi johtua siitä, että ihmiset eivät saa tehdä heille tärkeitä ja merkityksellisiä asioita, vaan joutuvat tekemään jotain turhaa ja toissijaista.

Merkityksellisiä asioita kannattaa tehdä tietysti sopivassa suhteessa ja oman suorituskyvyn rajoissa. Meneminen toiseen ääripäähän (Upshifting – Nopeammin, enemmän!) on varmasti yhtä huono vaihtoehto kuin downshifting. Ja mikäli kokee jatkuvaa stessiä ja ahdistusta, on dowshifting varmasti enemmän kuin paikallaan.

21.10.2010: Kolme syytä hylätä Downshifting

Downshifting eli elämän kohtuullistaminen tai vapaaehtoinen vaatimattomuus tarkoittaa sitä, että voimme työskennellä, haluta ja kuluttaa vähemmän sekä olla tämän seurauksena onnellisempia. Olen itsekin puhunut dowshiftauksen puolesta monessa yhteydessä. http://ylex.yle.fi/radio/ohjelmat/ylex-tanaan/mielipidevanki/downshiftaaja-haluaa-palkankorotuksista-vapaa-ajan-korotuk Lisääkö Downshifting todella onnellisuutta? Kyseenalaistetaan hiukan.

Ohessa kolme syytä hylätä Downshifting:

1. Downshifting ei kehitä ihmisenä. Laiskottelu laiskistaa. Mitä enemmän viettää aikaa joutilaana, sitä vaikeampi on ottaa itseään niskasta kiinni ja tarttua asioihin. Kannattaa mielummin vierailla epämukavuusalueella sopivasti ja vaihtelevasti eli hakeutua tilanteisiin, jossa kokee rasitusta, pelkoa, häpeää ja ujostelua. Näin oma suorituskyky paranee ja mieli pysyy virkeänä.

2. Downshifting on lyhytnäköistä ja itsekästä. Voimmeko todella pidättää itsellämme etuoikeuden tehdä sitä mitä meitä huvittaa silloin kuin meitä huvittaa? Meneminen fiiliksen mukaan on myös itsekästä ja lamaannuttaa. Kannattaa valita mielummin se, mitä ei välttämättä juuri silloin haluaisi tehdä, mutta jonka kuitenkin tietää tekevän pidemmällä tähtäimellä hyvää itselle, läheisille ja kaikille muille.

3. Downshifting on vasta viimeinen vaihtoehto. Elämässä kannattaa tehdä merkityksellisia asioita ja sitä, minkä kokee tärkeäksi. Jos huomaa, että nykyinen tekeminen tuntuu turhalta suorittamiselta, jossa ei ole mieltä eikä siitä opi uutta, kannattaa vähentämisen sijaan vaihtaa hommia tai tekemistä kokonaan.

Syy sille, että ihmiset haluavat yhä enemmän vapaa-aikaa aikaa, voi johtua siitä, että ihmiset eivät saa tehdä heille tärkeitä ja merkityksellisiä asioita, vaan joutuvat tekemään jotain turhaa ja toissijaista.

Merkityksellisiä asioita kannattaa tehdä tietysti sopivassa suhteessa ja oman suorituskyvyn rajoissa. Meneminen toiseen ääripäähän (Upshifting – Nopeammin, enemmän!) https://leostranius.fi/2010/06/upshifting-%E2%80%93-nopeammin-enemman/ on varmasti yhtä huono vaihtoehto kuin downshifting.

7 kommenttia artikkeliin ”Kolme syytä kyseenalaistaa Downshifting”

  1. Mutta eihän downshiftingissä ole kyse laiskottelusta. Siinä on kyse siitä, että priorisoi vähemmän kiinnostavia asioita alemmas, vaikka se tarkoittaisi esimerkiksi tulotason laskua. Eli vähennetään materiaalista puolta, mutta lisätään muuten mielekkäämpiä aspekteja elämässä.

    Tämä voi olla hyvinkin kannattavaa kokonaisonnellisuuden kannalta, varsinkin niillä, joilla tulotaso on niin korkea, ettei kaikki rahat mene kulutukseen ennen downshiftausta.

  2. Ritvan kirjoitus oli taas kerran erinomainen. Itse ”downshiftaajana” olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Olen hypännyt oravanpyörästä pois, mutta se ei merkitse laiskottelua, vaan juuri sitä, että toteutan omaa potentiaaliani paremmin kuin aikaisemmin. Ainakin omalla kohdallani on kysymys siitä, että olen siirtynyt työntekoon, jossa ensisijainen motiivi on työn itsensä palkitsevuus ja vähemmänulkoinen palkinto. Toteutan omaa potentiaaliani monipuolisemmin ja paremmin kuin aikaisemmin.
    1. Olen kehittynyt ihmisenä enemmän näiden muutaman viime vuoden aikana kun koko aikaisemman elämäni aikana yhteensä.
    2. Elän elämää, jossa koen ottavani vastuuta ympäristöstäni. Pyrin kunnioittamaan sekä ihmisluontoa että luontoa yleensä. Toki parantamisen varaa edelleen elämän tavassani on. En halua näyttää lapsilleni esimerkkiä ahneesta ja luontoa vahingoittavasta elämäntavasta.
    3. Downshifting on juuri sitä, että etsii aktiivisesti omalle elämälleen tarkoitusta. Se ei löydy materiasta vaan tutustumisesta omaan sisäiseen maailmaan ja ihmisluontoon. Niin kauan kun tiedostamattomat voimamme jylläävät meissäohjaamattomina, projisoimme tarpeitamme ja ahdistustamme hyvin helposti muihin vähemmistöihin, ihmisiin ja materiaan.

  3. Minä en ymmärtänyt tätä juttua ollenkaan. Oliko kyse jostain tahallisesta provokaatiosta tai huonosta vitsistä? Downshifting ei todellakaan tarkoita laiskuutta, itsekästä hedonismia tai työn vieroksumista ja vapaa-ajan nostamista kaiken edelle.

    Minä näen asian niin, että maapallon pelastamiseksi ja hiilijalanjäljen pienentämiseksi me tarvitsemme nimenomaan downshiftausta. Säästetään luontoa ja itseämme. Burnout-masennus-sairaslomat ja -eläkkeet tulevat tosi kalliiksi yhteiskunnalle, samoin niiden aiheuttamat autoimmuunisairaudet ja muut fyysiset ongelmat. Kun menee liian lujaa tai epäaidoilla poluilla (kun unohtaa mikä lopulta on tärkeää tai tuntuu hyvältä sydämessä), ei se voi tuoda mitään hyvää.

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin