Vietin aamupäivän Turussa Aurinkotehtaalla. Kävimme Tom Henrikssonin kanssa keskustelemassa Ville-Veikko Hirvelän kanssa ekologisen elämäntavan valinnoista sekä sitä, kuinka pitkälle näissä valinnoissa on tarpeen mennä.
Kuinka paljon ja millaisia valintoja meidän tulisi tehdä? Riittääkö se, että asuu tiiviisti, käyttää ekosähköä, laittaa oveensa ”ei mainoksia, kiitos!” -tarran ja pesee pyykkinsä 30 asteessa? Riittääkö se, että liikkuu pyörällä ja julkisilla kulkuneuvoilla sekä välttää lentämistä ja autoilua? Riittääkö, että on vegaani sekä kieltäytyy päihteistä ja viihdesyömisestä? Riittääkö, että pyrkii vaikuttamaan sekä työkseen että vapaa-ajalla ekologisesti kestävän ja oikeudenmukaisen sekä hiilineutraalin yhteiskunnan puolesta noin 12 tuntia päivässä sekä lahjoittaa tuloistaan noin 10 prosenttia hyväntekeväisyyteen?
Näitä kysymyksiä olen itse pohtinut. Kansalaisaktivisti Ville-Veikko Hirvelän mukaan valinnat ovat kuitenkin vain pakkoja – ja näistä pakoista on syytä vapautua.
Hirvelä elää rahatalouden ulkopuolella yhteiskunnan tuottamilla sivuvirroilla. Aina on lämmitetty paikka jossa nukkua, aina löytyy ylimääräistä ruokaa, jota oltaisiin muuten heittämässä pois. Ja aina on ilmaa, jota hengittää.
Hirvelän mukaan valitseminen on vapauden vastakohta. Meillä on vapaus ja oikeus tehdä vain sellaisia asioita, jotka eivät riistä heikompia tai tuhoa ympäristöä, vaan pikemminkin rikastuttavat näitä. Kulutus on sosiaalisten tarpeiden tyydyttämistä materiaalisessa muodossa ja tästä vuorovaikutuksesta meidän tulisi päästä irti.
Kun ei ole riippuvainen muiden antamista merkityksistä, on vapaa valinnoista. Silloin on Varaa olla ilman.