Askelmerkkejä tyytyväiseen elämään – Osa 1

Seuraavassa kirjoitussarjassa nostan esille askelmerkkejä tyytyväisen ja hyvän elämän luomiseen. Näitä ovat mm. positiivisen ajattelun voima, säännöllinen vierailu epämukavuusalueella, pitkitetty tarpeentyydytys, henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitäminen, rohkeus, rakkaus, energia ja innostus sekä muiden palvelu ja monet muut jutut.

Seuraavat ajatukseni eivät ole suinkaaan omiani, vaan lainattu suoraan muilta sekä kirjoitettu ja  sanottu eri yhteyksissä varmasti lukemattomia kertoja. Haluan kuitenkin välittää mielestäni parhaimpia käytäntöjä edelleen eteenpäin.

1. Pelkoja päin. Hyvä elämä lähtee siitä, että voimme luopua peloistamme ja rajoittavista käsityksistämme elämästä. Voidaan kuvitella, että ihminen elää oman historiansa ja identiteettinsä häkissä, joka muodostuu kokemuksista, uskomuksista, arvoista, säännöistä ja tavoista. Mitä ikinä itsestä uskookin, on oikeassa, koska päivittäisillä valinnoilla toteutetaan vahvasti omaa minäkuvaa. Kannattaa kohdata omat pelkonsa ja kävellä rohkeasti niitä päin. Pelkurista tulee rohkea, kun hän kohtaa sen, mitä pelkää. Hiekosta tulee vahva, kun hän rasittaa itseään. Se mihin alat keskittyä, alkaa kasvaa elämässäsi.

2. Harhoista luopuminen ja lykätty tarpeentyydytys. Tyytyväisen elämän edellytykset ovat maailman harhoista luopuminen (kuten raha, kuluttaminen jne.) ja lykätty tarpeentyydytys (nautintojen maksimoiminen niitä lykkäämällä arvokkaiden tavoitteiden saavuttamiseksi). Tyytyväinen ihminen rikkoo rajansta ja käyttää kykynsä muiden palvelemiseen, oikeudenmukaisuuden puolustamiseen ja lähimmäisten elämän helpottamiseen – ei suinkaan oman elämän nopeisiin nautintoihin. Mikään muu voitto ei ole yhtä makea kuin jaettu voitto.

3. Ajatuksen voima ja tekeminen. Ihminen on sitä, mihin hän uskoo – emotionaalisesti, fyysisesti, sosiaalisesti ja henkisesti. Jos et pysty, sinun täytyy. Silloin kun et yritä jotain sellaista, mitä et osaa, uskalla tai jaksa, et enää kehity ihmisenä. Elämä ilman uusia haasteita on mätänemistä. Tekeminen pitää meidät virkeänä. Tieto ilman tekemistä on tyhmyyttä. Maailman pisin matka on tuumasta toimeen ryhtyminen. Tekeminen on sanomisen korkein muoto.

4. Tyytyväinen elämä ei ole helppoa. Tyytyväinen elämä on haastavaa ja vaikeaa. Ongelmat eivät poistu, ne ovat isompia. Jos ongelmat olisivat pieniä, niin olisi elämäkin. Kiitos siis isoista ongelmista! Ongelman kohdatessaan kannattaa ryhtyä toimimaan eikä etsiä syyllisiä tai halvaantua. Tyytyväisen elämän tarkoitus ei ole olla helppo. Sen tarkoitus on kasvu haasteiden mittaisiksi.

5. Hyvä tulee hyvän luokse. Attraktion laki on sellainen, että se mitä etsit, etsii myös sinua. Kannattaa hyväksyä, että elämäsi ei voi muuttua ellet sinä muutu. Hyväksy, ettet sinä muutu, ennen kuin käyttäytymisesi muuttuu. Hyväksy se, että käyttäytymisesi muuttuu vasta, kun sinä haluat muuttaa sitä. Tämän jälkeen hyvät asiat ja onnistumiset tulevat luoksesi kuin itsestään. Kannattaa kirjoittaa lista asioista, joista on valmis luopumaan saadakseen tilalle jotain parempaa. Kun näkee ympärillä hyviä ja hienoja ihmisiä, alkaa ympärillä todella olemaan niitä.

Lisää myöhemmin.

Yksi kommentti artikkeliin ”Askelmerkkejä tyytyväiseen elämään – Osa 1”

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa