Neuvottelut ovat edenneet takkuisesti. Kööpenhaminan ilmastokokous voi kuitenkin edelleen onnistua. Edelleen on mahdollista, että sopimuksesta tulee hyvä. Aika alkaa kuitenkin loppua kesken. Yhtä hyvin koko kokous voi päätyä katastrofaaliseen epäonnistumiseen. Lapsemme tuskin antaisivat anteeksi sitä, että tyrimme juuri silloin, kun meillä oli kaikki mahdollisuudet sekä tekniset edellytykset tehdä oikeudenmukainen, kunnianhimoinen ja laillisesti sitova ilmastosopimus.
Torstain valopilkkuja Kööpenhaminassa oli se, että prosessiin liittyvistä erimielisyyksistä päästiin eteenpäin ja neuvottelut sisällöistä jatkuivat täydellä höyryllä. Nyt ollaan siirrytty selvään neuvottelumoodiin. Illan ja yön aikana odcotetaan vielä jotain uutta konkretiaa työryhmien aikaansaannoksista.
Lisäksi Yhydysvaltojen Hillary Clinton ilmoitti, että Yhdysvallat on valmiita toimimaan sen puolesta, että teollisuusmaiden rahoitus kehitysmaiden toimille nostetaan vähintään 100 miljardiin dollariin vuosittain vuoteen 2020 mennessä. Valitettavasti summa on aivan liian vähän. Lisäksi Yhdysvalloilta odotetaan selvästi nykyistä kunnianhimoisempaa esitystä päästöjen vähentämiseksi. Hyvä, että Yhdysvallat on kuitenkin viime metreillä herännyt esittämään konkreettisia lukuja. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Euroopan unioni on kutsunut illaksi vielä erillisen hätäkokouksen, jossa yritetään ratkoa ilmastoneuvotteluiden avoimia kysymyksiä. Siinä ohessa valtioiden johtajat jatkavat juhlapuheitaan kokouspaikalla. Kannattaisi ehkä pohti, onko yleisiä pulinoita edes syytä mennä esittämään vaikka onhan se tietysti ilahduttavaa, että valtioiden johtajat ovat ainakin muodollisesti sitoutuneet ilmastokriisin torjumiseen. Toisaalta herää kysymys, olisiko tehokkaampaa käyttää tämäkin aika varsinaisiin neuvotteluihin itse asiakysymyksistä. Toivottavasti pääministeri Matti Vanhanen pystyy jatkossa tuomaan lisää konkretiaa Suomen kantoihin. Valitettavasti Halosen puheessa konkretia loisti poissaolollaan.
Kööpenhaminan keskustaan rantautuneen Greenpeacen laivan kyljessä roikkuvassa banderollissa lukee osuvasti: Politicians talk. Leaders act. Climate Action Networkin jakamissa kaulanauhoissa on taas teksti: Lead or go home.
Tämän lisäksi johtajat voivat ottaa mallia esimerkiksi Malediivien presidentin Mohamed Nasheedin puheesta syksyllä 2009 YK:n huippukokouksessa (ks. alla).
16.12.2009: Politicians talk. Leaders act – Lead or go home
Neuvottelut ovat edenneet takkuisesti. Kööpenhaminan ilmastokokous voi kuitenkin edelleen onnistua. Edelleen on mahdollista, että sopimuksesta tulee hyvä. Aika alkaa kuitenkin loppua kesken. Yhtä hyvin koko kokous voi päätyä katastrofaaliseen epäonnistumiseen. Lapsemme tuskin antaisivat anteeksi sitä, että tyrimme juuri silloin, kun meillä oli kaikki mahdollisuudet sekä tekniset edellytykset tehdä oikeudenmukainen, kunnianhimoinen ja laillisesti sitova ilmastosopimus.
Torstain valopilkkuja Kööpenhaminassa oli se, että prosessiin liittyvistä erimielisyyksistä päästiin eteenpäin ja neuvottelut sisällöistä jatkuivat täydellä höyryllä. Nyt ollaan siirrytty selvään neuvottelumoodiin. Illan ja yön aikana odcotetaan vielä jotain uutta konkretiaa työryhmien aikaansaannoksista.
Lisäksi Yhydysvaltojen Hillary Clinton ilmoitti, että Yhdysvallat on valmiita toimimaan sen puolesta, että teollisuusmaiden rahoitus kehitysmaiden toimille nostetaan vähintään 100 miljardiin dollariin vuosittain vuoteen 2020 mennessä. Valitettavasti summa on aivan liian vähän. Lisäksi Yhdysvalloilta odotetaan selvästi nykyistä kunnianhimoisempaa esitystä päästöjen vähentämiseksi. Hyvä, että Yhdysvallat on kuitenkin viime metreillä herännyt esittämään konkreettisia lukuja. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Euroopan unioni on kutsunut illaksi vielä erillisen hätäkokouksen, jossa yritetään ratkoa ilmastoneuvotteluiden avoimia kysymyksiä. Siinä ohessa valtioiden johtajat jatkavat juhlapuheitaan kokouspaikalla. Kannattaisi ehkä pohti, onko yleisiä pulinoita edes syytä mennä esittämään vaikka onhan se tietysti ilahduttavaa, että valtioiden johtajat ovat ainakin muodollisesti sitoutuneet ilmastokriisin torjumiseen. Toisaalta herää kysymys, olisiko tehokkaampaa käyttää tämäkin aika varsinaisiin neuvotteluihin itse asiakysymyksistä. Toivottavasti pääministeri Matti Vanhanen pystyy jatkossa tuomaan lisää konkretiaa Suomen kantoihin. Valitettavasti Halosen puheessa https://leostranius.fi/?p=1197 konkretia loisti poissaolollaan.
Kööpenhaminan keskustaan rantautuneen Greenpeacen laivan kyljessä roikkuvassa banderollissa lukee osuvasti: Politicians talk. Leaders act. Climate Action Networkin jakamissa kaulanauhoissa on taas teksti: Lead or go home.
Tämän lisäksi johtajat voivat ottaa mallia esimerkiksi Malediivien presidentin Mohamed Nasheedin puheesta syksyllä 2009 YK:n huippukokouksessa (ks. alla).
Yksi kommentti artikkeliin ”Politicians talk. Leaders act – Lead or go home”
Kommentointi on suljettu.