Kööpenhaminan ilmastokokouksen järjestäjät päättivät alkuviikosta rajoittaa tiistain ja keskiviikon kansalaisjärjestöosallistujat murto-osaan nykyisestä. Vain noin 7000 kansalaisyhteiskunnan toimijalle myönnettiin kulkulupa kokouspaikalle Bella Centeriin. Suunnitelmissa on edelleen rajoittaa määrää torstaina 1000 henkilöön ja perjantaina mitättömään 90 henkilöön.
Sopii kysyä, kuinka demokraattisesta prosessista on enää kysymys, kun keskeiset YK:n viiteryhmät potkitaan ulos kokouksesta. Toisaalta syykin on selvä. Kokoukseen on ilmoittautunut niin moni valtion johtaja (tätähän kansalaisjärjestöt ovat juuri toivoneet) ja muu osallistuja, että tilaa ei yksinkertaisesti enää ole.
Miksi asiaan ei puututtua ajoissa? Asian voi nähdä niinkin, että kokousjärjestäjät haluavat tällä varmistaa sen, että kaikki sujuu rauhallisesti ja asiallisesti ilman kansalaisyhteiskunnan mahdollisia värikkäitä tempauksia itse kokouspaikalla. Jos pelkästään tilan puute olisi ongelma, voisi kuvitella, että myös muiden toimijoiden (kokousneuvottelijoiden, lehdistön jne.) pääsyä kokouspaikalle olisi rajoitettu. Nyt rajoitukset koskivat vain kansalaisyhteiskunnan edustajia.
Ehkä ohjeistus on tullut valtioiden johtajilta. Obama ja kumppanit haluavat varmistaa, että voivat puhua rauhassa ilman riskiä häiriöistä toisilleen sekä kehua lopulta kilpaa saavutettua yhteisymmärrystä ilman kansalaisjärjestöjen kritiikkiä.
Itse sain kokouspaikalle kulkuluvan tiistain ja keskiviikon ajaksi. Tiistaina aamupäivällä kokouspaikalle yrittäessäni poliisi oli kuitenkin toista mieltä. Vastoin ohjeistuksia sekä lukemattomia selitysyrityksiä minut ja lukemattomat muut kansalaisjärjestöjen edustajat ohjattiin samaan jonoon niiden kanssa, jotka eivät olleet vielä rekisteröityneet kokouspaikalle. Näin luvassa olisi ollut koko päivän mittainen jonotus.
Jonottamisen sijaan päätin lähteä takaisin Suomeen. Lienee paljon hedelmällisempää seurata tilannetta työhuoneelta ja pyrkiä vaikuttamaan kokouksen kulkuun Suomesta käsin, kuin yrittää tapella tuntikausia pääsystä kokoustiloihin, jossa sielläkin edelleen kanslaisjärjestöjen edustajilta on pääsy estetty tai vähintään rajoitettu niihin tiloihin, joissa varsinaisia neuvotteluja käydään.
Joka tapauksessa tärkeintä on oikeudenmukaisen, kunnianhimoisen ja laillisesti sitovan ilmastosopimuksen aikaansaaminen. Siihen on edelleen hyvät mahdollisuudet. Tsemppiä kaikille mahtaville kokousneuvottelijoille! Kun kansalaisyhteiskunta on kadonnut paikalta, on vastuu tulevaisuudesta yksin teidän. Älkää jättäkö mahdollisuutta käyttämättä.
Kööpenhaminan ilmastokokous jäi lyhyeksi – takaisin Suomeen
Kööpenhaminan ilmastokokouksen järjestäjät päättivät alkuviikosta rajoittaa tiistain ja keskiviikon kansalaisjärjestöosallistujat murto-osaan nykyisestä. Vain noin 7000 kansalaisyhteiskunnan toimijalle myönnettiin kulkulupa kokouspaikalle Bella Centeriin. Suunnitelmissa on edelleen rajoittaa määrää torstaina 1000 henkilöön ja perjantaina mitättömään 90 henkilöön.
Sopii kysyä, kuinka demokraattisesta prosessista on enää kysymys, kun keskeiset YK:n viiteryhmät potkitaan ulos kokouksesta. Toisaalta syykin on selvä. Kokoukseen on ilmoittautunut niin moni valtion johtaja (tätähän kansalaisjärjestöt ovat juuri toivoneet) ja muu osallistuja, että tilaa ei yksinkertaisesti enää ole.
Miksi asiaan ei puututtua ajoissa? Asian voi nähdä niinkin, että kokousjärjestäjät haluavat tällä varmistaa sen, että kaikki sujuu rauhallisesti ja asiallisesti ilman kansalaisyhteiskunnan mahdollisia värikkäitä tempauksia itse kokouspaikalla. Jos pelkästään tilan puute olisi ongelma, voisi kuvitella, että myös muiden toimijoiden (kokousneuvottelijoiden, lehdistön jne.) pääsyä kokouspaikalle olisi rajoitettu. Nyt rajoitukset koskivat vain kansalaisyhteiskunnan edustajia.
Ehkä ohjeistus on tullut valtioiden johtajilta. Obama ja kumppanit haluavat varmistaa, että voivat puhua rauhassa ilman riskiä häiriöistä toisilleen sekä kehua lopulta kilpaa saavutettua yhteisymmärrystä ilman kansalaisjärjestöjen kritiikkiä.
Itse sain kokouspaikalle kulkuluvan tiistain ja keskiviikon ajaksi. Tiistaina aamupäivällä kokouspaikalle yrittäessäni poliisi oli kuitenkin toista mieltä. Vastoin ohjeistuksia sekä lukemattomia selitysyrityksiä minut ja lukemattomat muut kansalaisjärjestöjen edustajat ohjattiin samaan jonoon niiden kanssa, jotka eivät olleet vielä rekisteröityneet kokouspaikalle. Näin luvassa olisi ollut koko päivän mittainen jonotus.
Jonottamisen sijaan päätin lähteä takaisin Suomeen. Lienee paljon hedelmällisempää seurata tilannetta työhuoneelta ja pyrkiä vaikuttamaan kokouksen kulkuun Suomesta käsin, kuin yrittää tapella tuntikausia pääsystä kokoustiloihin, jossa sielläkin edelleen kanslaisjärjestöjen edustajilta on pääsy estetty tai vähintään rajoitettu niihin tiloihin, joissa varsinaisia neuvotteluja käydään.
Joka tapauksessa tärkeintä on oikeudenmukaisen, kunnianhimoisen ja laillisesti sitovan ilmastosopimuksen aikaansaaminen. Siihen on edelleen hyvät mahdollisuudet. Tsemppiä kaikille mahtaville kokousneuvottelijoille! Kun kansalaisyhteiskunta on kadonnut paikalta, on vastuu tulevaisuudesta yksin teidän. Älkää jättäkö mahdollisuutta käyttämättä.
