Ilmastonmuutoksen myötä arviolta 200 miljoonaa ihmistä joutuu lähtemään ilmastopakolaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Merenpinnan nousu, aavikoituminen, jäätiköiden sulaminen, ruokahuollon vaarantuminen ja äärimmäiset sääilmiöt ovat omiaan lisäämään ilmastopakolaisten määrää. Tämä muuttoliike aiheuttaa paineita ensimmäisenä usein jo valmiiksi haavoittuneiden tai romahtamaisillaan olevien alueiden infrastrukuurissa.
Ilmaston lämpeneminen on omiaan lisäämään myös luonnonvarojen käytöstä syntyviä konflikteja ja aseellisia selkkauksia sekä syventämään huono-osaisuutta ja uhkaamaan ihmisten terveyttä. Kaiken kaikkiaan ilmaston lämpenemisestä joutuvat kärsimään kaikkein eniten ne, jotka ovat siihen kaikken vähiten syyllisiä. Valitettavan usein näitä ovat kehitysmaiden naiset. Vaikka suomalaisille ilmaston lämpeneminen ensi vaiheessa tarkoittaakin ”vain” lumen muuttumista vedeksi, syksyn pimeiden jaksojen pitenemistä ja nahistelua siitä, kenen maisemaan tuulivoimalat pystytetään, tarkoittaa se useimmille todellista kamppailua eloonjäämisestä.
Muutos on nopea ja koskettaa suurta osaa ihmiskunnasta. Haasteena on, miten Suomen maahanmuuttopolitiikka pystyy vastaamaan muuttuvaan tilanteeseen. Suurin osa maailman suurkaupungeista ja väestökeskittymistä sekä myös ruuantuotantoalueista sijaisee rannikolla. Meren pinnan nousu uhkaa näin köyhien lisäksi myös suoraan rikkaita. Lisäksi hyvin moni ydinvoimala sijaitsee inhottavasti aivan meren rannan välittömässä läheisyydessä.
Mitä pitäisi tehdä?
1. Vähennetään päästöjä. Ilmastopakolaisuutta on kaikkein tehokkainta estää ennaltaehkäisemällä ilmaston lämenemistä eli toimia kovien päästövähennysten puolesta. Mitä vähemmän päästöjä, sen pienempi lämpeneminen ja sen vähemmän ilmastopakolaisia.
2. Rahoitetaan kehitysmaiden sopeutumista ilmastonmuutokseen. Teollisuusmailta, kuten Suomelta, täytyy löytyä varoja kehitysmaiden ja haavoittuvien alueiden sopeutumistoimille. Näin ehkäistään samalla myös aseellisten konfliktien syntymistä tehokkaasti. Autetaan ihmisiä heidän kotiseudullaan.
3. Ilmastopakolaisuudelle virallinen määritelmä. Tarvitaan virallinen ilmastopakolaisuuden määritelmä. Jo nyt on selvää, että monien saarivaltioiden ja rannikkoseutujen taru on lopussa. Näille miljoonille ihmisille täytyy löytyä koti jostain muualta. Ilmastonmuutos on syy turvapaikkaan siinä missä sota tai uskonnollinen vaino.
Suomen luonnonsuojeluliitto järjestää 15.-20.10. kansainvälisen ilmastonmuutos ja kestävä kehitys kehitysyhteistyössä -seminaarin Helsingin, Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa. Paikalla on vaikuttava joukko kansainvälisiä ja kotimaisia puhujia. Mukana ovat esimerkiksi Dr Leena Srivastava (TERI, India), Larry Lohmann (the Corner House, the UK), Norman Jiwan (SAWIT Watch, Indonesia) ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki.
Seminaarin tavoitteena on löytää työkaluja Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluiden ymmärtämiseen kehitysmaiden näkökulmasta. Lisätietoja ja seminaarin verkkosivut täällä: Climate Change and Sustainable Development in Development Cooperation 2009
Great, mulla on just sillon seminaari poliitiikasta…kumpi lie tuloksen kannalta parempi
Leo,
olet järkevä kaveri, joten tiedät kai, että väestönkasvun hillitseminen on se tapa, jolla kuormitusta poistetaan.Nämä ”viralliset määritelmät” ynnä muut höpötykset eivät poista tosiasiaa, että lisääntyvä väestö kuluttaa koko ajan enemmän.
On älyllisesti epärehellistä tarjota lääkkeeksi määritelmiä tai kommunikeoja.