Olin YLE Radio ykkösessä keskustelemassa toimittaja Jukka Arvassalon kanssa viikon tietokirjasta, joka oli tällä kertaa Brian Faganin Pitkä kesä. Ihmiskunnan historia ja ilmastonmuutos.
On mielenkiintoista lukea, mitä uutta sanottavaa amerikkalaisella arkeologian ja antropologian tutkija Brian Faganilla voi olla ilmastonmuutoksesta. Vastaus on yksinkertainen. Ei juuri mitään. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että Faganin lähestysmistapa on hyvin ihmiskeskeinen. Teoksessa ei pohdita juuri lainkaan sitä, mitä vaikutuksia ilmastonmuutoksella on ihmisyhteisöjen lisäksi muihin lajeihin.
Fagan kuvaa kirjassaan ihmiskunnan sopeutumista vaihteleviin ilmasto-olosuhteisiin viimeisen 15 000 vuoden aikana. Keskeinen havainto on se, että väestönkasvun, kaupungistumisen ja teollisen vallankumouksen myötä ihminen on tullut yhä haavoittuvammaksi ilmastonmuutokselle samalla kun siihen reagoiminen on tullut kalliimmaksi.
Faganin mukaan eloonjääminen on kiinni suuruusluokasta. Pienet metsästäjä- ja keräilijäkulttuurit (eivät toki kaikki) ovat vuosituhansien kuluessa selviytyneet ilmaston muuttuessa ketteryytensä ja liikkuvuutensa ansiosta. Haavoittuvuus on lisääntynyt kun ryhmät ovat asettautuneet asumaan pysyvästi johonkin tiettyihin paikkoihin, joissa ruokaa on ollut tarjolla yllin kyllin.
Nyt meneillään oleva ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen lisää sään ääri-ilmiöitä, joilla on mahdollisuus tappaa kerralla tuhansia ihmisiä. Nykyisen kulttuurin haavoittuvuus ei koske pelkkää ruuan tuotantoa. Tiheään asutut rannikkoseudut, riippuvuus energiasta ja puhtaasta juomavedestä, lisäävät kaikki väestön haavoittuvuutta ilmaston lämmetessä ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä.
Nykyihmisiellä ei ole edes samanlaista mahdollisuutta muuttaa muualle kuin aiemmin metsästäjä-keräilijöillä. Fagan kysyy, mitä tapauhtuisi jos esimerkiksi Grönlannin jäätikkö sulaisi ja pysäyttäisi Golf-virran. Minne pohjoismaiden ja Pohjois-Euroopan asukkaat oikein muuttaisivat?
Kirjassaan Fagan osoittaa, kuinka riippuvaisia yhteisöt ja ihminen ovat ilmastosta läpi vuosituhansien ajan olleet. Tosin aiemmin ihmisillä ei ollut mahdollisuutta tietää ilmaston vaihtelusta juuri mitään. Aiemmin muutosten kuviteltiin olevan jumalien tai vastaavien aikaansaannosta. Nykyihmisellä on tietysti ennennäkemättömän runsas ja monipuolinen aineisto käytössään ilmastonmuutoksen arviointiin ja siihen sopeutumiseen.
Fagan osoittaa, kuinka ilmaston jatkuva vaihtelu vaikuttaa merkittävästi yhteiskuntien kykyyn selvitä muuttuvissa olosuhteissa. Inhottavaa nykytilanteessa on tietysti se, että nykyinen ihmisen fossiilisten polttoaineiden käytön ja maankäytön myötä aiheuttama ilmastonmuutos on nopeampi ja dramaattisempi kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan tai maapallon historiassa tapahtuneet luonnolliset vaihtelut.
Fagan vertaa nykyihmisen kulttuuria tankkeriin, joka ei selviydy myrskyssä yhtä ketterästi kuin pienempi purjealus. Yhtä hyvin voidaan puhua tuhoisaan myrkyyn joutumassa olevasta Ruotsin-laivasta.
Vain murto-osa matkustajista on keskittynyt hoitamaan koneita. Loput ostavat ja myyvät erilaisia turhakkeita keskenään ja viihdyttävät toisiaan. Kannella olevilla ei ole minkäänlaista merikorttia tai sääennustetta, eivätkä he edes pysty olemaan yhtä mieltä siitä, mihin heitä tarvitaan. Pieni osa äänekkäitä skeptikoita väittää edelleen, että mitään myrskyä ei ole edes olemassa tai, että sen vaikutukset ovat suotuisat. Vain harva huolestuu siitä, että pelastusveneitä ja -liivejä riittää vain joka kymmenellelle eikä oikein kukaan uskalla sanoa ruorimiehelle, että kurssia kannattaisi muuttaa ja äkkiä.