Vaihdoin helmikuussa Welhon tilalle Saunalahden liittymän, koska kyllästyin Welhon temppuiluun ja huonoon asiakaspalveluun liittymäni kanssa.
Hakiessani liittymän (la 14.2.) minulle luvattiin laajakaista ja pakettiin kuuluva nettitikku seuraavalle viikolle. Sainkin heti seuraavalla viikolla (ti 17.2.) tekstarin, jossa ilmoitettiin liittymän olevan valmis. Olihan se kiva tietää, että liittymä on asennettu. Tosin sen käyttöön tarvitsee vielä modeemin.
Modeemin sain postista sitten vihdoin seuraavan viikon alussa (ma 23.2.) – tosin siitäkin puuttui välikappale puhelinpistokkeen ja modeemijohdon välistä, jonka jouduin erikseen hakemaan omaan laskuuni. Ja mikä harmittavinta, myös nettitikku puuttui.
Odoteltuani noin 45 minuuttia Saunalahden asiakaspalvelun jonossa pääsin puhumaan mukavan henkilön kanssa, joka totesi, että nettitikku on tosiaan jäänyt tulematta. Hän lupasi pistää sen postiin ja sanoi tikun olevan minulla seuraavalla viikolla. Laskussa luvattiin hyvittää 10 euroa.
Tänään torstaina (5.3.) sitten soittelin ja kyselin nettitikun perään. Parinkymmenen minuutin jonotuksen jälkeen erittäin ystävällinen asiakaspalvelija totesi, että varastossa ei ole yhtään nettitikkua. Toimitukseen voi mennä 2-4 viikkoa. Eli näillä näkymin saan nettitikun 19.3.-2.4. välisenä aikana. Tällä kertaa laskussa luvattiin hyvittää ensimmäisen kuukauden maksu kokonaisuudessaan eli 39 euroa.
Voi sentään. Mikä on kuluttajan oikeus ja mahdollisuudet näissä tapauksissa?
Perustavaalaatua oleva asia ihmisten välisessä kommunikaatiossa ja yhteistyössä on se, että sovitaan mitä tehdään ja tehdään mitä sovitaan. On varsin ymmärrettävää, mikäli jonkin tuotteen saatavuus on tippunut nollaan. Siitä olisi kuitenkin ehkä hyvä ilmoittaa proaktiivisesti sen sijaan, että itse joutuu ensin pettymään kun lupausta ei ole pidetty ja sen jälkeen vielä itse tiedustelemaan asiaa.