Paljon puhutaan vapaaehtoisesta vaatimattomuudesta, askeettisesta hedonismista ja kulutuskarkuruudesta. Kuinka uutta kohtuullisuutta voitaisiin vielä konkreettisemmin edistää ja millaisia käsitteitä tarvittaisiin? Miten slow-ajattelu, pienuus, vaatimattomuus ja oikeudenmukaisuus saataisiin osaksi yhteiskunnan perusrakenteita?
Pitäisikö ottaa käyttöön perustulon lisäksi maksimielintason käsite ja/tai tasapalkka? Milloin saadaan maksuton joukkoliikenne ja polkupyörä? Voisiko vaikka kaikille Helsinkiin muuttaville uusille asukkaille lahjoittaa kaupungin toimesta joukkoliikenteen matkakortin, johon olisi ladattu 30 päivää matkustusaikaa?
Tässä visio Suomen elinkeinorakenteesta vuonna 2050:
”Siirryttäessä hiilineutraaliin yhteiskuntaan elinkeinoelämän rakenne on muuttunut dramaattisesti luonnonvaroja kuluttavasta raskaasta teollisuudesta (esim. metalli- ja metsäteollisuus) palveluintensiiviseen onni, hoiva- ja hyvinvointitalouteen (OHH-talous). Eli alkutuotannon ja teollisuuden osuus on kutistunut muutamaan prosenttiin. Ihmiset tekevät noin 20 tuntista työviikkoa bruttokansantuotteen ollessa vain hiukan nykyistä korkeammalla tasolla. Verorakenteen muutoksesta johtuen luonnonvarojen käyttöä verotetaan raskaasti työn ja pääomaverotuksen pysyessä nykytasolla. Kohtuullinen ja onnea tuottava toimeentulo (OTT) taataan ihmisille perustulolla.”
