Viikonloppu 1.-3.2.2008 – Tuulivoiman potentiaali

Perjantaina osallistuin TEM:n järjestämään sidosryhmäseminaariin valmisteilla olevasta ilmasto- ja energiastrategiasta. Pekkarisen tarkoituksena on antaa strategia eduskunnalle selontekona ennen kesää. Tällä kertaa aiheena oli uusiutuva energia. Pekkarinen piti seminaarin avauspuheenvuorossaan Euroopan komission ilmasto- ja energiapaketin tavoitteita Suomelle kohtuullisina. Lienee myös selvää, että tuulivoiman syöttötariffi otetaan käyttöön, vaikka Elinkeinoelämän keskusliitto ja Energiateollisuus vastustavatkin sitä.

Komission esittämän 38 prosentin uusiutuvien tavoitteen myötä Suomeen tarvitaan noin 50 TWh lisää uusiutuvia vuoteen 2020 mennessä. Suomen uusiutuvien tavoitteesta viidesosa (eli energia noin 10 TWh, kapasiteetti 3100 MW) voidaan tehdä VTT:n mukaan tuulivoimalla. Kyseeseen tulisi lähinnä merituulivoimalat (1600 MW), mutta myös rannikkoseutu (600 MW), Lappi (600 MW) ja sisämaa (300 MW). Tällä hetkellä on kuitenkin epäselvää, kuinka paljon maakuntakaavoissa on varauksia tuulivoimapuistoille. Vuoteen 2050 mennessä tuulivoiman potentiaali olisi VTT:n mukaan jopa 7100 MW (21 TWh).

Tuulivoiman lisäksi bioenergiaa voidaan lisätä jo vuoteen 2015 mennessä noin 20 TWh. Lähinnä kyseeseen tulee metsähake päätehakkuilta ja harvennuksilta sekä pelletit, hake ja pilke, kierrätyspolttoaineet, peltobiomassat (olki, naatit, lanta, ruokohelpi ja uudet energiakasvit). Myös aurinkoenergialla ja lämpöpumpuila on mahdollisuus saada noin 2 TWh lisää uusiutuvaa energiaa.

TEM:n järjestämästä seminaarista kiiruhdin Helsingin yliopiston sosiologian laitokselle Spaces-jatko-opintoseminaariin. Esittelin väitöskirjani tutkimussuunnitelmaa talonvaltaushankkeesta. Hyvää keskustelua ja erinomaista palautetta. Kiva kun paikalla oli ihmisiä, joilla oli syvälle menevä ymmärrys yhteiskunnallisten liikkeiden dynamiikasta.

Lauantaina nukuimme Annukan kanssa pitkään. Korjasimme päivällä polkupyöriä – paikkasimme Annukan perjantaina puhjenneen etukumin ja vaihdoimme jarrupalat. Iltapäivällä osallistuimme Eläinoikeusfoorumin yhteydessä järjestettyyn mielenosoitukseen eläintenoikeuksien puolesta kolmen sepän patsaalla sekä kävimme syömässä Vanhalla tapahtuman yhteydessä ollutta herkullista vegaaniruokaa. Illalla siivosimme, istuimme ja juttelimme. Katsoimme myös viimeisimmän A-talkin (http://areena.yle.fi/hae?cid=164612&pid=187319) ja Silminnäkijän (http://areena.yle.fi/hae?cid=164612&pid=166383). Aiheina siis komission ilmasto- ja energiapaketti sekä palmuöljy.

Sunnuntaina kävimme aamupäivällä juoksemassa. Lisäksi viimeistelin Suomen Luonto -lehteen kolumnin komission ilmasto- ja energiapaketista sekä kirjoittelin Suomen kuvalehteen mielipidekirjoituksen. Lisäksi orientoiduin tulevalla viikolla alkaviin palkkatöihin.

Viikon suorituksista. Viikon aikana tein tutkimustyötä 32 tuntia. Pestini tutkijana siis päättyi jo torstaina – nyt olen ensi viikon torstaihin asti saldovapaalla. Yhteiskunnallista vaikuttamista ja järjestötyötä kertyi 34,5 tuntia. Omasta kunnostani pidin huolta käymällä viisi kertaa juoksemassa (50 km) ja pyöräilemällä 61 km – yhteensä kuntoilua noin 8 tuntia. Tänä vuonna olen toistaiseksi käynyt juoksemassa 250 km ja pyöräillyt 257 km. Viikon osalta toiminnalliseksi hyötysuhteeksi (kun kuuden tunnin vuorokausittainen nukkuminen otetaan pois) muodostui tällä viikolla vain 59,13 prosenttia. Aktiviteeteiltaan kyseessä oli vuoden toiseksi heikoin viikko (ensimmäisen viikon osalta hyötysuhde oli 40,48 prosenttia).

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa