Perjantai 25.1.2008 – Arvioita ja ajatuksia komission ilmasto- ja energiapaketista

Ilmastokriisi vs. 1,2 kuukauden talouskasvun hidastuminen vuoteen 2020?

Komission laskelmien mukaan ilmastopaketin kustannukset tulevat olemaan Suomelle 0,52 prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä. Esimerkiksi vuonna 2006 Suomen arvioitu talouskasvu oli noin 5 prosenttia. Käytännössä komission ilmastopaketin vaikutus olisi siis se, että talouskasvu hidastuisi 1,2 kuukaudella vuoteen 2020 mennessä. On hämmentävää kuunnella teollisuuden ruikutusta. Onko tämä todella liian kova hinta ilmastokriisin rinnalla?

Käytännössä päästövähennystavoitteet tulevat kuitenkin koventumaan vuoteen 2009 mennessä. Nyt komissio on lähtenyt 20 prosentin päästövähennystavoitteesta vaikka EU on sitoutunut 30 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä, kun kansainvälinen sopu löytyy. Käytännössä tämä sopu löytyi jo Balin ilmastokokouksessa viime joulukuussa, kun teollisuusmaat sopivat 25-40 prosentin päästövähennystavoitteista vuoteen 2020 mennessä.

Suomi sai uusiutuvien energialähteiden vastuujaossa helpot tavoitteet. Komission laskentakaavalla Suomelle olisi pitänyt tulla noin 41 prosentin uusiutuvien tavoite – nyt Suomi pääsee kuitenkin 38 prosentin tavoitteella. Tosin tämäkin on kova haaste. Suomen uusiutuvien nykyinen korkeahko (28,5%) osuus perustuu metsäteollisuuden jäteliemien ja -puun käyttöön. Ilman tätä uusiutuvien osuus olisi Suomessa Greenpeacen arvion mukaan noin 5 %, josta suurin osa on vanhaa vesivoimaa. Suomi ei ole panostanut uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen vuosikymmeniin. Vertailun vuoksi Ruotsin tavoite vastuujaossa on 49 prosenttia uusiutuvia vuoteen 2020 mennessä – jota sitäkin tosin kohtuullistettiin melkoisesti.

Myös turpeen suhteen Suomi on ajanut itsensä pulaan. Turpeen osuus energian kokonaiskulutuksesta on tilastokeskuksen mukaan Suomessa noin 6 prosenttia. Komission paketin myötä turpeen käyttö tulee loppumaan. Ensimmäisessä vaiheessa hallituksen olisi syytä poistaa turpeen syöttötariffi ja ottaa käyttöön vastaava takuuhintajärjestelmä tuulivoimalle.

Komission paketissahan on mukana tavoite, jonka mukaan 10 prosenttia liikenteen polttoaineista tulee olla biopolttoaineita vuoteen 2020 mennessä. Komission esityksessä turvetta ei tietenkään määritelty biopolttoaineeksi eikä uusiutuvaksi, joten tilanne säilyi Suomen agressiivisesta lobbaamisesta huolimatta ennallaan. Mitä ilmeisemmin myös palmuöljyä käyttävä Neste oilin NExBTL ei tule täyttämään komission esittämiä kriteerejä biopolttoaineille. Kannattaisi siis käynnistää tutkimukset levien käytösä biopolttoaineena aika pian.

Päästökaupan ulkopuolisille sektoreille Suomen päästövähennystavoite on 16 prosenttia. Käytönnössä tämä tarkoittaa mm. liikennettä ja maataloutta. On siis selvää, että jotain pitää tehdä myös ruuantuotannon suhteen. Oiva ratkaisu voisi olla Suomen luonnonsuojeluliiton esittämä hiilivero esimerkiksi liha- ja maitotuotteisiin. Uudessa maailmassa on selvää, että liharuokavaliota on pakko keventää tavalla tai toisella.

Helsingin kaupunginvaltuusto pisti keskiviikkona Helsingin energiaselonteon pöydälle. Hyvä. Esitys perustui mielipuoliselle ajatukselle siitä, että Helsingissä käytettäisiin myös tulevaisuudessa hiiltä ja maakaasua sähkön ja kaukolämmön tuotannossa. Erityisesti demarit ovat kunnostautuneet kunnallispolitiikassa. Ensin ryhmä kaatoi keskustatunnelihankkeen ja nyt kääntyi tukemaan ruuhkamaksujen selvittämistä. Sosiaalidemokraatit tavoittelee myös maksutonta joukkoliikennettä alle 16-vuotiaille, työsuhdematkalipun verotusarvon alentamista ja valtakunnallisen matkakortin käyttöönottoa. Hyvä!

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa