Osallistuin Helsingin yliopiston filosofian laitoksen johtaja Thomas Wallgrenin kutsumaan Aloite 2009 palaveriin Seurakuntien talolla Kalliossa. Keskustelimme uuden punavihreän liikkeen mahdollisuuksista.
Ekologisesti kestävän ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan haasteena on yleinen uusliberalismin ja markkinatalouden hegemonia. Tämän johdosta myös hyvät poliittiset päättäjät ovat pakotettuja tekemään huonoja päätöksiä, jotka edistävät liiallista luonnon hyväksikäyttöä ja sosiaalista eriarvoistumista. Mikäli aika, yhteiskunnallinen tila, olisi punavihreän liikkeen puolella, huonotkin johtajat tekisivät hyviä päätöksiä.
Liikkeen ideaaleja voisivat olla solidaarisuus, ekologia ja demokratia. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi oikeudenmukaista perustulojärjestelmää, aktiivista edelläkävijyyttää ympäristö- ja ilmastopolitiikassa sekä kansanvallan edistämistä erilaisin suoran demokratian keinoin (esim. kansanäänestykset). Haasteena on mielestäni kuitenkin se, että kaikki tämä on osittain jo nykyisessäkin hallitusohjelmassa. Tällä agendalla ei siis vallitsevaa politiikkaa tai hegemoniaa pystytä juurikaan haastamaan, horjuttamaan tai tuomaan keskusteluun uusia avauksia.
Käytännön toiminta voisi olla jotain prosenttiliikkeen kaltaista. Luotaisiin ihmisille mahdollisuus luovuttaa vapaaehtoisesti tietty prosentti tuloistaan tai vaikkapa työajastaan pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi. Prosenttiliikettäkin mielenkiintoisempi keskustelunavaus voisi kuitenkin olla siirtyminen minimitoimeentulokeskustelusta maksimitoimeentuloon. Tämä tarkoittaisi sitä, että jokainen saisi ansaita maksimissaan esimerkiksi 2000 euroa kuukaudessa.
Toisaalta on vaikea tuntea surua siitä, että demarit ovat oppositioissa. Esimerkiksi opintotuen korotus ja avauksia uusien ympäristöverojen ja –tukimuotojen suhteen olisi voitu tehdä hyvin kahdeksan vuotta sitten Paavo Lipposen hallituksessa. Ei tehty. Nyt sinivihreä hallitus on niitä tehnyt ja hyvä niin.
Kokouksen jälkeen kävimme Annukan kanssa syömässä Meze-pointissa. Ruokailun ja keskustelun jälkeen matka jatkui vielä ravintola Bellyyn Taija Ståhlbergin 30-vuotissyntymäpäiväjuhliin. Siellä keskustelimme mm. Villen ja Elinan kanssa siitä, kuinka liian kovaa soitettu musiikki ehkäiseen kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen ja keskustelun. Tupakointikielto ravintoloissa ei siis vielä riitä. Seuraavana listalla pitäisi olla alkoholi ja liian kovaa soitettu musiikki.
Päivän Helsingin Sanomissa on uunituoreen ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen haastettelu. Hänen mukaansa tuulivoimalle tulisi saada syöttötariffi eli takuuhintajärjestelmä seuraavan vuoden aikana. Uusi ympäristöministeri liputtaa tuulivoimaa, biokaasua, biomassaa ja luomutuotantoa. Hyvä! Tiilikaisen mukaan turve ei ole uusiutuva polttoaine eikä kuudetta ydinvoimalaa tarvita. Myöskään Kollajan tai Vuotoksen tekoaltaista ei ole syytä keskustella. Erinomaista! Kerrankin meillä näyttäisi (ainakin hetken) olevan jälleen ympäristöministeri, joka on kiinnostunut ympäristöasioista.