Viikonloppu 11.-12.3.2006

Matkustamme Annukan kanssa viikonlopuksi Joensuuhun. Lauantaina aamuna teemme töitä, mutta vietämme myös laatuaikaa junassa, vaikka ehdinkin matkalla kommentoida yksityiskohtaisesti Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin toimintakertomusta vuodelta 2005. Junassa käymme läpi tulevan kevään suunnitelmia ja aikatauluja. Talviauringon laskiessa kiertelemme Joensuun keskustassa. Illaksi päädymme legendaariseen Jokelaan, jossa törmäämme Pariisissa majaansa tällä hetkellä pitävään Anuliinaan. Hassu yhteensattuma.

Junassa luin Helsingin ylioppilaslehdestä erinomaisen artikkelin Osku Pajamäen uudesta kirjasta ”ahne sukupolvi”. Näyttää siltä, että suuret ikäluokat ovat riistämässä nuoren polven viimeisetkin etuudet. Suosittelen – käykää katsomassa osoitteessa: http://www.ylioppilaslehti.fi/2006/03/10/sukupolvisodan-punainen-kirja/ Tässähän olisi ainesta vaikka seuraavaan vallankumoukseen!

Sunnuntaina käymme uimassa ja pulikoimassa Joensuun jääkarhujen ylläpitämässä avantouinti paikassa. Ihana kevätaurinko häikäisee valkoisilla hangilla. Käytännössä en ehdi nauttia juurikaan upeasta talvipäivästä. Koko päivä menee siihen, kun vedän Joensuun Maan ystävien järjestämän mielipidekirjoituskurssin. Kurssilla käydään läpi mielipidekirjoittamisen perussääntöjä omien kirjoitusteni kautta. Teemme ryhmätöinä omia mielipidekirjoituksia Karjalaiseen ja Helsingin Sanomiin. Nähtäväksi jää, tullaanko kirjoitukset julkaisemaan. Mielestäni kurssi on kuitenkin onnistunut ja idea on mitä mahtavin käytettäväksi myös muilla paikkakunnilla.

Junassa matkalla Helsinkiin, käyn läpi loppuviikon aikana rästiin jääneitä sähköposteja, viimeistelen Kulttuurivihkoihin kirjoittamani artikkelin suomalaisen ympäristöpolitiikan (ja -liikkeen) tilasta, valmistelen esitelmän maanantain järjestökokoukseen kestävän kehityksen strategiasta sekä kirjoittelen kommentteja EU:n komission esittämästä kestävän kehityksen strategiasta EU:n parlamenttiin.

Yritän epätoivoisesti vastailla lukemattomiin viesteihin koskien Metsä-Botnian sellutehdashanketta Uruguayssa. Viimeisimmät uutiset tietävät kertoa, että Argentiinan ja Uruguayn presidentit ovat sopineet töiden keskeyttämiestä toistaiseksi. Paikallinen vastarintaa on aktiivista ja kovaa. Itse olen hukkunut täysin erilaisiin yhteydenottoihin, joita asian tiimoilta jatkuvasti tulee.

Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.