Vieraskynäblogissa Harri Lammi
Lähtiessäni keväällä Kiinaan valitsin mukaani kaksi matkalaukkua tarvikkeita. Pakatessani tajusin, että suuri osa tavaroistani oli itse asiassa palaamassa tuotantomaahansa, kotiin.
Vaikka vertaaminen Kiinaan on monelle suomalaiselle tekosyy olla murehtimatta henkilökohtaista kulutustaan, tavaroidemme ja niiden ympäristövaikutuksien kautta moni meistä on jo elänyt eri puolilla Kiinaa.
Kun tilannetta katsoo täältä Pekingistä käsin, on selvää, että Kiina ei kelpaa tekosyyksi.
Maa tekee jo paljon ympäristön suhteen, vaikka se ei tulekaan nykymenolla riittämään. Olisi väärin sanoa, että Kiina on tienristeyksessä. Ehkäpä oikeampi muotoilu on, että Kiina on tienristeys, ainakin nykyisenkaltaiselle kulutuskulttuurille.
Länsimaille tuotetut tuotteet ovat olleet keskeisessä roolissa Kiinan teollisuuden ja ilmastopäästöjen kasvussa, ja syntyneellä varallisuudella rakennetaan nyt kiinalaisille uutta elintasoa. Länsimainen statustavaroita ja -kulutusta korostava kulttuuri jyllää jo täydellä voimalla satoihin miljooniin kasvavassa keskiluokassa, jolla on äkkiä paljon ostovoimaa. Se minkälaisia asioita tämä keskiluokka tulee haluamaan on yksi ratkaisevimpia asioita planeetalla.
Kiina on tekemässä koetta, jossa mitataan jatkuvan kasvun rajat käytännössä. Maa haluaa luoda vaurautta talouskasvulla, mutta voiko se irrottaa talouskasvun päästöistä, ainakaan ajoissa?
Teollisuustuotannon myrkkypäästöt nostattavat jo kiivasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Ennennäkemättömän rajut kuivuuskaudet ja tulvat muistuttavat ilmastonmuutoksen riskeistä 1,3 miljardin ihmisen yhteiskunnalle. Keskushallinto hakee ratkaisuja isolla mittakaavalla, kokonaisten energiantuotantokeskittymien siirtämistä tuhansien kilometrien päähän ja muuntamista uuteen teknologiaan.
Kiinasta tuli kolmen viime vuoden aikana tuulivoiman johtava maa. Massiivinen kasvu kiinalaisten aurinkopaneelien tuotannossa laski aurinkosähkön kustannuksia lähes 60 % yhden vuoden aikana. Silti Kiinan sähkönkulutus ja päästöt kasvavat edelleen. Teollisuudesta ja kaupunkien ratkaisuista pitäisi pystyä tekemään moninkertaisesti nykyistä energiatehokkaampia, jotta päästöt saataisiin pysyvään laskuun.
Kun seuraan Pekingin metrossa Angry Birdsiä kännykässään pelaavia ihmisiä uskon, että suomalaisillakin voi olla vaikutuksensa satojen miljoonien ihmisten elämäntapaan. Enkä puhu tavaroista, vaan tarpeista tai ideoista. Mitä ratkaisuja pohjoismaisilla kaupungeilla on esittää kaupunkisuunnitteluun? Mitä ilmiöitä tarkkaan trendejä seuraava kiinalaisnuoriso omaksuu länsimaista? Vaikka downshifting on vieras ilmiö Kiinan ankarassa työkulttuurissa, omasta ajasta voi vielä tulla keskiluokalle tavaraa tärkeämpi status.
Ja mitä iloa talouskasvusta on vaurastuneelle keskiluokalle, jos ilmastonmuutos runtelee maan ravinnontuotannon tai vedensaannin? Jos Kiinan keskushallinto ei pysty irrottamaan kasvua päästöistä, se voi vielä joutua ratkomaan degrowth-liikkeen esittämiä kysymyksiä.
Harri Lammi asuu Pekingissä ja toimii ilmastokampanjan neuvonantajana Greenpeacen Pekingin toimistolla.
