Loman aikana oli vihdoin aikaa lukea hyviä kirjoja. Tässä tiivistelmä yhdestä kaikkein vaikuttavimmasta teoksesta, jonka olen pitkään aikaan lukenut.
Viktor E. Frankl. Ihmisyyden rajalla.
”Ihmiseltä ei voida ottaa pois viimeistä inhimillistä vapautta – vapautta valita oma suhtautumisensa mihin tahansa annettuun tilanteeseen, vapautta valita oma tiensä.”
Ihmisyyden rajalla on kuvaus wieniläisen neurologian ja psykiatrian professorin kokemuksista keskitysleireillä. Nämä kokemukset johtivat logoterapian kehittämiseen. Logoterapia on yksi psykoterapian muoto, joka haastaa Freudin deterministisen näkemyksen ihmisen perimmäisestä olemuksesta ja psykoanalyysille perinteisen opin, jonka mukaan neurooseistaan parantuaakseen ihmisen on ymmärrettävä niiden syyt.
Frankl pohtii teoksessaan erityisesti sitä, mikä erotti niitä henkilöitä, jotka selvisivät hengissä keskitysleirien äärimmäisistä olosuhteista. Frankl siteeraa usein Nietzscheä: Se jolla on ”miksi” elämälleen, pystyy kestämään melkein minkä tahansa ”miten”.
Kun keskitysleirien vangeilta oli riistetty kaikki, jäi jäljelle enää ainoa inhimillinen vapaus – kyky valita oma suhtautuminen annettuihin olosuhteisiin. Franklinin mukaan ihmisiä auttaa pysymään elossa kaikkein tehokkaimmin tieto siitä, että elämällä on tarkoituksensa.
”Tunne, joka on kärsimystä, lakkaa olemasta kärsimystä heti kun muodostamme siitä selvän ja tarkan kuvan. Vanki, joka oli menettänyt uskon tulevaisuuteen – omaan tulevaisuuteensa – oli kadotettu. Menettäessään uskon tulevaisuuteensa hän menetti myös henkisen otteensa. Hän antoi itsensä rappeutua henkisesti ja fyysisesti. Tämä tapahtui tavallisesti melko nopeasti, kriisinä, jonka oireet olivat kokeneelle leirin asukille tutut.”
Franklinin mukaan ne, jotka elivät elämäänsä jotain itseään suurempaa tarkoitusta varten ja joilla oli tunne siitä, että he olivat vastuussa elämälle jostakin, selvisivät noista äärimmäisistä olosuhteista kaikkein todennäköisemmin hengissä.
”Sitten käsitin sen suurimman salaisuuden merkityksen, joka inhimillisellä runoudella, inhimillisellä ajattelulla ja uskonnolla on annettavanaan: ihminen pelastuu rakkauden avulla ja rakkaudessa. Ymmärsin miten ihminen, jolla ei tässä maailmassa ole enää mitään jäljellä, saattaa tuntea riemua, vaikka vain lyhyen hetken, ajatellessaan rakastettuaan. Äärimmäisessä lohduttomuudessa, jolloin ihminen ei pysty ilmaisemaan itseään positiivisen toiminnan avulla, kun hänen ainoa saavutuksensa ehkä on kärsimysten kestäminen oikealla tavalla – kunniallisella tavalla – sellaisessa tilanteessa ihminen voi, ajatella rakkauden kuvaa, jota hän kantaa rakastetustaan, saavuttaa täyttymyksen.”
Minkä hyvän kirjan sinä olet lukenut viime aikoina?