Turun Sanomat: Nuorten yhteiskunnallinen toiminta murroksessa

Turun Sanomat 18.11.2009
Nuorten yhteiskunnallinen toiminta murroksessa
Leo Stranius

Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri, joka tekee väitöskirjaa yhteiskunnallisista liikkeistä Tampereen yliopistossa.

Tästä on kyse

1. Yhä harvempi nuori kokee voivansa vaikuttaa yhteisiin asioihin vaikka yhä useampi on huolissaan ympäristökysymyksistä.

2. Kaikkiin kouluihin tarvitaan luontokerhot vahvistamaan lasten ja nuorten ympäristökasvatusta sekä omaehtoista yhteiskunnallista ympäristötoimintaa.

3. Kansalaisjärjestöjen tulee tarjota liikkuville nuorille enemmän matalan kynnyksen osallistumisen paikkoja.

4. Epämuodollisille verkostoille ja toimintaryhmille tulee antaa virallinen asema.

* * *

Kuvateksti: Koulujen tulee tuottaa nuorille kokemuksia luonnosta, järjestää luontokerhotoimintaa samalla kun nuorisojärjestöjen pitää muokata ja sähköistää omaa toimintakulttuuriaan toimimaan enemmän nuorten ehdoilla, kirjoittaa Leo Stranius – Milla Aalto (vas.) ja Mirelle Aalto ottivat mukaan lintukiikarin, keskellä luontoretken opas Lassi Suominen Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin kevätseurantaretkellä Ruissalossa.

* * *

Nuorten vapaa-aikatutkimuksen (2009) mukaan yhä harvempi nuori kiinnittyy kansalaisjärjestöihin. Nuorten toiminta yksilöllistyy ja projektisoituu. Yhä harvempi nuori kokee voivansa vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Selvityksen mukaan järjestöosallistumisen laskua on tapahtunut erityisesti kaikkein nuorimpien osalta. Ne jotka osallistuvat järjestötoimintaan, osallistuvat siihen myös harvemmin kuin aiemmin ja suhtautuvat siihen lisäksi kriittisemmin. Tämä asettaa merkittäviä haasteita perinteiselle järjestötoiminnalle.

Nuorten kansalaistoiminnan näkökulmasta toimintaympäristö on muutenkin rajussa muutoksessa. Väestön vanheneminen vie yhteiskunnan painopistettä yhä enemmän suuriin ikäluokkiin ja eläkekysymyksiin. Lisäksi nuorilla näyttäisi olevan yhä heikompi rooli oman vapaa-ajan toiminnan suunnittelussa. Myös ystäviä tavataan harvemmin, kun sosiaalisen vuorovaikutus digitalisoituu.

Lapset ja nuoret ovat yhä enemmän huolissaan ympäristöongelmista, kuten  ilmastonmuutoksesta, mutta kokevat, että eivät voi yleensä vaikuttaa asioihin. Tämä on omiaan estämään nuorten osallistumis- ja vaikuttamishaluja.

Kokemus yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, luonnosta  ja ympäristökysymyksistä syntyy usein jo peruskoulussa. Nuorille tarjotaan kouluissa kuitenkin vain harvoin konkreettisia luontokokemuksia ja tietoa tämän päivän ympäristökysymyksistä.

Toki monet opettajat painottavat ympäristöasioita osana opetusta, mutta tiukka opetussuunnitelma antaa siihen harvoin tarpeeksi mahdollisuuksia. Liian harvoin esimerkiksi ympäristöjärjestöjä kutsutaan oppitunneille keskustelemaan nuorten kanssa.

Pelkkä oppitunneilla luennointi ei riitä. Koulujen pitäisi pystyä tarjoamaan nuorille mahdollisuus konkreettisiin luontokokemuksiin. Pitäisi olla hetkiä, jolloin on mahdollista tunkea kourat multaan, hämmästellä metsän huminaa, liikkua kansallispuistoissa ja uida luonnonvesissä. Kaikkiin kouluihin tarvitaan luontokerhot tukemaan lasten ja nuorten ympäristökasvatusta ja omaehtoista yhteiskunnallista ympäristötoimintaa.

Samaan aikaan tietysti myös kansalaisjärjestöjen tulee tarjota enemmän matalan kynnyksen paikkoja nuorten omaehtoiseen yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön. Tämä vaatii monessa järjestössä itsetutkiskelua toiminnan painopisteistä.

Järjestöt eivät voi enää laskea sen varaan, että nuoret luovuttavat koko identiteettinsä yhdelle järjestölle. Sitoutuminen on kevyempää kuin aiemmin. Nuoret sukkuloivat yhä enemmän  harrastuksesta ja projektista toiseen.

Näin ollen järjestöjen tarjoamaan toimintaan pitää olla helppo tulla mukaan ja yhtä helppo irrottautua. Järjestötekemisen pitää olla hauskaa, innostavaa, vaikuttavaa, ehkä myös julkisuushakuista. Nuoren tulee saada siitä jotain myös itselle.

Virallisen tahojen, kuten koulujen ja järjestöjen lisäksi yhteiskunnasta pitää löytyä ymmärrystä myös epämuodollisten ja lyhytaikaisten verkostojen ymmärtämiselle, jossa nuoret toimivat entistä aktiivisemmin. Järjestöillä ja hallinnolla tulee olla herkkyyttä sille, mihin suuntaan yhteiskunnalliset jännitteet purkautuvat.

Moraaliprotestin tai väkivaltaisen kansalaistoiminnan sijaan kyse on usein performatiivisuudesta, elämyksellisyydestä, yhdessäolosta ja itsensä toteuttamisesta. Kansalaisvapauksia kannattaa pikemminkin lisätä kuin tukahduttaa. Kysymys on myös siitä, kohdellaanko epävirallisia ja epämuodollisia toimijoita kansalaisyhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä ja neuvottelukumppaneina, vai mitätöidäänkö heidän vaatimuksensa koventamalla otteita.

Näin ollen epämuodollisille verkostoille tulisikin antaa virallinen asema. Voimassa oleva yhdistyslaki  lähtee siitä, että vain rekisteröityneellä yhdistyksellä on oikeus hankkia omaisuutta ja tehdä sitoumuksia sekä olla asianosaisena tuomioistuimessa. Yleisiä järjestöavustuksia voivat hakea vain rekisteröityneet yhdistykset.

Näiden oikeuksien ulottamista tulisi harkita myös rekisteröitymättömille liikkeille ja verkostoille. Projektiavustuksista tulisi siirtyä enemmän yleisavustuksiin. Lisäksi epämuodolliset verkostot tulisi huomioida mahdollisina neuvottelu- ja keskustelukumppaneina esimerkiksi hallinnon pyytämissä lausunnoissa ja työryhmissä.

Mikäli lapset ja nuoret saisivat koulussa konkreettisia kokemuksia lähiluonnosta, syntyisi luontosuhde, joka kestäisi pidempään kuin hetkellinen projekti. Tämä vahvistaisi myös nuorten omaehtoista toimintaa erilaisissa epämuodollisissa verkostoissa ja auttaisi kiinnittymistä yhteiskunnalliseen järjestötoimintaan. Näin voitaisiin varmistaa, että tulevaisuuden päättäjät ovat kykeneviä toimimaan suurten ikäluokkien aiheuttamien ympäristövaurioiden korjaamiseksi.

Vaikka nuorten osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan on monien selvitysten mukaan hiipunut, menee nuorilla yleisesti ottaen toki paremmin kuin koskaan aiemmin. Välit vanhempiin ovat hyvät, päihteiden käyttö on vähentynyt, lukeminen lisääntynyt ja koulutustaso on aiempaa parempi. Myös nuorten yhteisöllisyys on lisääntynyt, vaikka se onkin pirstoutunut ja osin digitalisoitunut. Tämä luo erinomaisen pohjan ympäristökasvatustyölle ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksien parantamiselle.

Luvassa on kuitenkin synkkenevää. Mikäli ilmastokriisiä ja kiihtyvää luonnon monimuotoisuuden häviämistä ei saada pysäytettyä sekä luonnonvarojen ylikulutusta hillittyä nykyisten päättäjien toimesta, ei nuorten tulevaisuus näytä valoisalta.

Koulujen tulee tuottaa nuorille kokemuksia luonnosta, järjestää luontokerhotoimintaa samalla kun nuorisojärjestöjen pitää muokata ja sähköistää omaa toimintakulttuuriaan toimimaan enemmän nuorten ehdoilla. Lisäksi myös suoran demokratian, esimerkiksi kansalaisaloitteiden ja suorien kansanäänestysten, edistäminen olisi omiaan tukemaan nuorten vireää kansalaistoimintaa.

2 kommenttia artikkeliin ”Turun Sanomat: Nuorten yhteiskunnallinen toiminta murroksessa”

Kommentointi on suljettu.

Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Seuraa minua Instagramissa