Turun Sanomat: Nuorten yhteiskunnallinen toiminta murroksessa

Turun Sanomat 18.11.2009
Nuorten yhteiskunnallinen toiminta murroksessa
Leo Stranius

Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri, joka tekee väitöskirjaa yhteiskunnallisista liikkeistä Tampereen yliopistossa.

Tästä on kyse

1. Yhä harvempi nuori kokee voivansa vaikuttaa yhteisiin asioihin vaikka yhä useampi on huolissaan ympäristökysymyksistä.

2. Kaikkiin kouluihin tarvitaan luontokerhot vahvistamaan lasten ja nuorten ympäristökasvatusta sekä omaehtoista yhteiskunnallista ympäristötoimintaa.

3. Kansalaisjärjestöjen tulee tarjota liikkuville nuorille enemmän matalan kynnyksen osallistumisen paikkoja.

4. Epämuodollisille verkostoille ja toimintaryhmille tulee antaa virallinen asema.

* * *

Kuvateksti: Koulujen tulee tuottaa nuorille kokemuksia luonnosta, järjestää luontokerhotoimintaa samalla kun nuorisojärjestöjen pitää muokata ja sähköistää omaa toimintakulttuuriaan toimimaan enemmän nuorten ehdoilla, kirjoittaa Leo Stranius – Milla Aalto (vas.) ja Mirelle Aalto ottivat mukaan lintukiikarin, keskellä luontoretken opas Lassi Suominen Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin kevätseurantaretkellä Ruissalossa.

* * *

Nuorten vapaa-aikatutkimuksen (2009) mukaan yhä harvempi nuori kiinnittyy kansalaisjärjestöihin. Nuorten toiminta yksilöllistyy ja projektisoituu. Yhä harvempi nuori kokee voivansa vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Selvityksen mukaan järjestöosallistumisen laskua on tapahtunut erityisesti kaikkein nuorimpien osalta. Ne jotka osallistuvat järjestötoimintaan, osallistuvat siihen myös harvemmin kuin aiemmin ja suhtautuvat siihen lisäksi kriittisemmin. Tämä asettaa merkittäviä haasteita perinteiselle järjestötoiminnalle.

Nuorten kansalaistoiminnan näkökulmasta toimintaympäristö on muutenkin rajussa muutoksessa. Väestön vanheneminen vie yhteiskunnan painopistettä yhä enemmän suuriin ikäluokkiin ja eläkekysymyksiin. Lisäksi nuorilla näyttäisi olevan yhä heikompi rooli oman vapaa-ajan toiminnan suunnittelussa. Myös ystäviä tavataan harvemmin, kun sosiaalisen vuorovaikutus digitalisoituu.

Lapset ja nuoret ovat yhä enemmän huolissaan ympäristöongelmista, kuten  ilmastonmuutoksesta, mutta kokevat, että eivät voi yleensä vaikuttaa asioihin. Tämä on omiaan estämään nuorten osallistumis- ja vaikuttamishaluja.

Kokemus yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, luonnosta  ja ympäristökysymyksistä syntyy usein jo peruskoulussa. Nuorille tarjotaan kouluissa kuitenkin vain harvoin konkreettisia luontokokemuksia ja tietoa tämän päivän ympäristökysymyksistä.

Toki monet opettajat painottavat ympäristöasioita osana opetusta, mutta tiukka opetussuunnitelma antaa siihen harvoin tarpeeksi mahdollisuuksia. Liian harvoin esimerkiksi ympäristöjärjestöjä kutsutaan oppitunneille keskustelemaan nuorten kanssa.

Pelkkä oppitunneilla luennointi ei riitä. Koulujen pitäisi pystyä tarjoamaan nuorille mahdollisuus konkreettisiin luontokokemuksiin. Pitäisi olla hetkiä, jolloin on mahdollista tunkea kourat multaan, hämmästellä metsän huminaa, liikkua kansallispuistoissa ja uida luonnonvesissä. Kaikkiin kouluihin tarvitaan luontokerhot tukemaan lasten ja nuorten ympäristökasvatusta ja omaehtoista yhteiskunnallista ympäristötoimintaa.

Samaan aikaan tietysti myös kansalaisjärjestöjen tulee tarjota enemmän matalan kynnyksen paikkoja nuorten omaehtoiseen yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön. Tämä vaatii monessa järjestössä itsetutkiskelua toiminnan painopisteistä.

Järjestöt eivät voi enää laskea sen varaan, että nuoret luovuttavat koko identiteettinsä yhdelle järjestölle. Sitoutuminen on kevyempää kuin aiemmin. Nuoret sukkuloivat yhä enemmän  harrastuksesta ja projektista toiseen.

Näin ollen järjestöjen tarjoamaan toimintaan pitää olla helppo tulla mukaan ja yhtä helppo irrottautua. Järjestötekemisen pitää olla hauskaa, innostavaa, vaikuttavaa, ehkä myös julkisuushakuista. Nuoren tulee saada siitä jotain myös itselle.

Virallisen tahojen, kuten koulujen ja järjestöjen lisäksi yhteiskunnasta pitää löytyä ymmärrystä myös epämuodollisten ja lyhytaikaisten verkostojen ymmärtämiselle, jossa nuoret toimivat entistä aktiivisemmin. Järjestöillä ja hallinnolla tulee olla herkkyyttä sille, mihin suuntaan yhteiskunnalliset jännitteet purkautuvat.

Moraaliprotestin tai väkivaltaisen kansalaistoiminnan sijaan kyse on usein performatiivisuudesta, elämyksellisyydestä, yhdessäolosta ja itsensä toteuttamisesta. Kansalaisvapauksia kannattaa pikemminkin lisätä kuin tukahduttaa. Kysymys on myös siitä, kohdellaanko epävirallisia ja epämuodollisia toimijoita kansalaisyhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä ja neuvottelukumppaneina, vai mitätöidäänkö heidän vaatimuksensa koventamalla otteita.

Näin ollen epämuodollisille verkostoille tulisikin antaa virallinen asema. Voimassa oleva yhdistyslaki  lähtee siitä, että vain rekisteröityneellä yhdistyksellä on oikeus hankkia omaisuutta ja tehdä sitoumuksia sekä olla asianosaisena tuomioistuimessa. Yleisiä järjestöavustuksia voivat hakea vain rekisteröityneet yhdistykset.

Näiden oikeuksien ulottamista tulisi harkita myös rekisteröitymättömille liikkeille ja verkostoille. Projektiavustuksista tulisi siirtyä enemmän yleisavustuksiin. Lisäksi epämuodolliset verkostot tulisi huomioida mahdollisina neuvottelu- ja keskustelukumppaneina esimerkiksi hallinnon pyytämissä lausunnoissa ja työryhmissä.

Mikäli lapset ja nuoret saisivat koulussa konkreettisia kokemuksia lähiluonnosta, syntyisi luontosuhde, joka kestäisi pidempään kuin hetkellinen projekti. Tämä vahvistaisi myös nuorten omaehtoista toimintaa erilaisissa epämuodollisissa verkostoissa ja auttaisi kiinnittymistä yhteiskunnalliseen järjestötoimintaan. Näin voitaisiin varmistaa, että tulevaisuuden päättäjät ovat kykeneviä toimimaan suurten ikäluokkien aiheuttamien ympäristövaurioiden korjaamiseksi.

Vaikka nuorten osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan on monien selvitysten mukaan hiipunut, menee nuorilla yleisesti ottaen toki paremmin kuin koskaan aiemmin. Välit vanhempiin ovat hyvät, päihteiden käyttö on vähentynyt, lukeminen lisääntynyt ja koulutustaso on aiempaa parempi. Myös nuorten yhteisöllisyys on lisääntynyt, vaikka se onkin pirstoutunut ja osin digitalisoitunut. Tämä luo erinomaisen pohjan ympäristökasvatustyölle ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksien parantamiselle.

Luvassa on kuitenkin synkkenevää. Mikäli ilmastokriisiä ja kiihtyvää luonnon monimuotoisuuden häviämistä ei saada pysäytettyä sekä luonnonvarojen ylikulutusta hillittyä nykyisten päättäjien toimesta, ei nuorten tulevaisuus näytä valoisalta.

Koulujen tulee tuottaa nuorille kokemuksia luonnosta, järjestää luontokerhotoimintaa samalla kun nuorisojärjestöjen pitää muokata ja sähköistää omaa toimintakulttuuriaan toimimaan enemmän nuorten ehdoilla. Lisäksi myös suoran demokratian, esimerkiksi kansalaisaloitteiden ja suorien kansanäänestysten, edistäminen olisi omiaan tukemaan nuorten vireää kansalaistoimintaa.

2 kommenttia artikkeliin ”Turun Sanomat: Nuorten yhteiskunnallinen toiminta murroksessa”

Kommentointi on suljettu.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa