Kirjoittelin aikaisemminkin jotain elämänhallinnasta. Tässä seuraa hiukan jatkoa elämänhallinnasta, kommunikoinnista ja kokouskäytännöistä.
On tärkeää, että on kirkkaat, itseä innostavat tavoitteet. Tästä on helppo johtaa kuukausi-, viikko- ja päiväkohtaiset suunnitelmat ja työlistat. Priorisoidut tehtävälistat auttavat siinä, että teen sitä mikä on olennaista ja tärkeää. Ennen asioiden priorisointia pitää tavoitteet tietysti olla selvillä, asiat paperilla ja turhat asiat karsittu pois (posteriorisointi). Tämän jälkeen voi harkita sitä, voiko joitain asioita delegoida. Delegoinnissa on olennaista kysyä mm. seuraavia asioita: tekisikö joku muu tämän asian paremmin, nopeammin ja mielummin.
Priorisoitujen työlistojen avulla pystyn johtamaan itseäni eivätkä asiat ja olosuhteet johda minua. Päivittäisen työlistan oheen kannattaa kirjata ylös myös niitä asioita, mitä olen kunakin päivänä oppinut, saanut aikaan ja miten olen palvellut. Pitäisi muistaa myös kysyä mikä meni hyvin ja mitä teen eri tavoin seuraavalla kerralla. Onnistumisille kannattaa antaa suuria merkityksiä ja epäonnistumisille pieniä merkityksiä.
Pitää olla rohkea! Tämä tarkoittaa sitä, että uskaltaa haastaa itsensä ja käydä säännöllisesti omalla epämukavuusalueella. Näin oma suorituskyky paranee. Yleensähän ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan juuri elämättä jäänyttä elämää. Keskiverto ja säännöllinen elämä on perkeleen keksintö.
Sitten muutama sana kommunikoinnista. Asiat laadullistuvat vuorovaikutustilanteessa kahta kautta. Ensinnäkin tulee pitää sisäiset sopimukset ja tehdä niinkuin on sovittu. Toisekseen kannattaa olla läsnä samaan aikaan saman asian äärellä. Sähköposti onkin tähän erityisen huono väline verrattuna kasvokkaisiin tapaamisiin tai puhelinsoittoon.
Mikäli jotain asiaa haluaa kommunikoida tai viestiä eteenpäin vaikkapa laajemmalle yleisölle, kannattaa huomioida esimerkiksi seuraavia asioita. Harvojen laki. Kaikkia ei tarvitse pystyä vakuuttamaan. Lähnnä tulisi tunnistaa avainihmiset, jotka ovat kykeneviä viemään kyseistä asiaa eteenpäin ja vakuuttaa heidät. Kannattaa tunnistaa siis sellaiset ihmiset, jotka tietävät kyseisestä asiasta jotain (tiedonhaltijat), kenellä on laajat verkostot (yhdistäjät) ja ketkä pystyvät myymään asiaa eteenpäin (myyjät). Toisekseen tarvitaan tarttuva viesti. Itse sanat ovat vain pieni osa viestintää. Sanat ovat hygieniatekijä. Ne eivät siis saa olla pielessä, mutta hyvätkään sanat eivät vielä johda muutokseen. Paljon olennaisempia tekijöitä ovat esimerkiksi puhujan olemus ja ääni. Kolmanneksi on syytä huomioida kontekstin voima. Pitää siis olla tarkkana missä tilanteissa viestiä kannattaa viestiä.
Viestin saa parhaiten menemään perille sillä kun itse suhtautuu asiaan energisesti ja innolla. Ilman tätä viesti jää haileaksi. Muista oma tunnetila! Tilanteessa kannattaa keskittyä siihen, mitä ympärillä tapahtuu ja olla läsnä. Viestinnässä hyviä sääntöjä ovat esimerkikksi vastavuoroisuus (palvele ensin muita pyyteettömästi ja mieti miten voit auttaa jotakuta), johdonmukaisuus (pienin askelin eteenpäin, ihmiset haluavat olla samaa mieltä ja vastata kyllä), sosiaalinen todiste ja auktoriteetit (asioilla kannattaa olla joku joka kannattaa sitä, referenssit – ihmiset tekevät kuten muutkin tekevät), pitäminen (sinusta pidetään jos pidät ihmisistä – jos sinusta on helppo pitää, pidetään myös sinun ajatuksista), niukkuus (se mitä on niukasti, koetaan arvokkaaksi) ja kontrasti (asiat kannattaa suhteuttaa johonkin muuhun).
Lopuksi muutama sana myös kokouksista. Kokous on turha mikäli sillä ei ole tarkoitusta ja tavoitetta sekä selvää asialistaa. Asialistalla asiat kannattaa olla tärkeysjärjestyksessä siten, että tärkeimmät asiat käsitellään ensin. Kokoukset tulee aloittaa täsmällisesti. Ainoa tapa olla kokouksessa ajoissa on olla siellä liian aikaisin. Jokaisesta päätöksestä tulee tehdä kaikkien ymmärtämä yhteenveto. Kannattaa tehdä kirkkaita päätöksiä (vastata kysymyksiin mitä, miksi, kuka, milloin, kuinka usein, miten). Kokouksen lopetus tehdään ajoissa. Ainoa tapa lopettaa kokous ajoissa on aloittaa lopetus hyvissä ajoin ennen kokouksen päätöstä.
Loppujen lopuksi menestymisen salaisuus ei ole se, onko sinulla jotain taitoa vai ei. Kysymys on pikemminkin siitä, onko sinulla halua ja innostusta (motivaatio), jota tukevat mielikuvitusta ruokkivat kirkkaat tavoitteet. Vielä enemmän tarvitaan konkreettista toimintaa ja tekemistä, harjoittelua. Oleellistahan on matka ja kehittyminen ihmisenä – ei se, pääseekö johonkin tiettyyn maaliin vai ei.