Tiedätkö, mikä on Suomen yleisin lintu? Se ei ole talitiainen eikä varis. Se on broileri. Ja samalla ehkä yhteiskuntamme vaietuin eläin.
Suomessa tapetaan vuosittain noin 82 miljoonaa broileria. Kyse ei ole yksittäisistä linnuista vaan teollisesti jalostetuista, tuntevista ja kokevista eläimistä, jotka on kasvatettu kasvamaan liian nopeasti ja kuolemaan nuorina. Silti broileri nähdään useimmiten raaka-aineena, ei eläimenä.
Animalian Broileribarometri kertoo, että eettisyys on suomalaisille tärkeää. Ainakin silloin, kun siitä puhutaan. Lähes kaksi kolmesta suomalaisesta pitää broileria tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Samaan aikaan yli 40 prosenttia myöntää, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua. Tiedämme ongelman, mutta suljemme silmämme ja jatkamme kuten ennenkin.
Kun suomalaiset ostavat broileria, tärkein peruste on kotimaisuus. Neljä kymmenestä sanoo sen ratkaisevan. Todellisuudessa broilerin tuotantoketju alkaa Suomen rajojen ulkopuolelta. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Broileri on kotimainen lähinnä siinä vaiheessa, kun se tapetaan.
Vegemessut ja kauppojen hyllyt muistuttavat meitä siitä, että parempia vaihtoehtoja on jo nyt tarjolla runsaasti. Tänä vuonna Vegemessuilla tarjolla oli erityisen paljon kanan korvikkeita ja hyvä niin. Ne eivät ole marginaalista hifistelyä, vaan osa uutta normaalia. Sellaista, jossa ruokaa ei tarvitse tuottaa eläinten kärsimyksen kautta.
82 miljoonaa kuollutta lintua vuodessa on valtava määrä. Kun vaihtoehtoja on tarjolla enemmän kuin koskaan, kyse ei ole vain tottumuksista vaan myös valinnoista. Ehkä olisi aika tehdä broilerista näkyvä ja samalla antaa sen olla viimein rauhassa.
Keväisin moni meistä lähtee bongaamaan lintuja, pysähtyy kuuntelemaan mustarastasta tai iloitsee harvinaisesta havainnosta. Broileria ei tarvitse etsiä kiikarilla. Se on vielä jokaisessa lähikaupassa, mutta silti näkymätön. Ehkä todellinen lintuhavainto ei olekaan se, minkä näemme lähimetsässä, vaan se, minkä opimme näkemään lautasellamme.
Leo Stranius on käpyläläinen toimitusjohtaja ja tietokirjailija.
Huomio: Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin Käpylä-lehdessä (1/20926)
