Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla.
Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä.
Sitten on tietysti ilmastonäkökulma. Esimerkiksi pyöräily on ilmastoystävällinen tapa päästä paikasta toiseen samalla kun tulee pidettyä huolta omasta kunnosta ja oltua ulkona. Kun liikkuu pyörällä (tai juosten) ei tarvitse autoa. Näin säästää ison kasan rahaa eikä tarvitse tehdä töitä niin paljon vain rahan takia. Kirjoitin liikunnan hyödyistä myös esimerkiksi kirjassani 1,5 astetta parempi arki seuraavaa:
”Liikunnan hyvinvointivaikutuksista on puhuttu paljon. Harva kuitenkaan ymmärtää, miten merkittävässä roolissa esimerkiksi päivittäinen puoli tuntia liikuntaa voi olla terveyden ja eliniän näkökulmasta. Tiedämme kaikki, että olisi hyvä liikkua, mutta välillä ruudun, sohvan ja työtuolin ääreltä tuntuu olevan mahdotonta saada itseään liikkeelle.
Kun ei omista autoa ja hyödyntää arkimatkat, tulee liikuntaa huomaamatta ilman suurta itsekuria tai tahdonvoimaa. Ilmastonäkökulma on siis omiaan lisäämään arjen liikkumista huomaamatta. Säännöllinen liikunta suojaa lukuisilta sairauksilta ja pystyy jopa hoitamaan niitä. WHO:n mukaan fyysinen passiivisuus on neljänneksi merkittävin sairauksien ja ennenaikaisten kuolemien tekijä. Säännöllinen liikunta vähentää sydän- ja verisuonitauteja, aivohalvausta, ehkäisee syöpiä, aikuistyypin diabetesta, luukatoa, veritulppaa ja reumaa sekä vaikuttaa jopa dementiariskiin enemmän kuin perinnölliset tekijät. Listaa voisi varmasti jatkaa loputtomasti. Liikunnan on havaittu tutkimuksissa olevan monien sairauksien hoidossa tehokkaampi lääke kuin varsinaiset lääkkeet.
Säännöllisesti liikkuvat ihmiset elävätkin keskimäärin 3–5 vuotta pidempään kuin vähemmän liikkuvat. Erityisen merkittävää on, että viimeiset elinvuodet liikkuvilla on myös paljon laadukkaampia. Parasta on, että liikunnan hyödyistä pääsevät nauttimaan kaikki. Tämä koskee kaiken painoisia, kaikkia sukupuolia, nuoria ja vanhoja. Tutkimusten mukaan tunnin fyysinen aktivisuus pidentää elämää 2–5 tunnilla ja tiukka tunnin treeni voi antaa peräti 5–11 tuntia lisää elinaikaa. Samaan aikaan jokainen tunti ruudun katselua lyhentää elinikää 22 minuuttia. Kun siis luopuu fossiilisilla tapahtuvasta liikkumisesta ja siirtyy arkiliikuntaan, saa taloudellisen säästön ohella myös äärimmäisen kovan ajallisen tuoton liikuntaan sijoitetulle ajalle.”
***
Liikunta siis lisää terveyttä pitkällä tähtäimellä, mutta yhtä lailla se tuottaa välitöntä hyvinvointia ja onnellisuutta. Onnellisuutta tutkineen professori Sonja Lyubomirskyn mukaan onnellisille ihmisille liikunta on viikoittainen tai päivittäinen tapa samalla tavalla kuin läheisten ihmisten kanssa oleminen tai kiitollisuus.
Olen ollut useamman vuoden Helsinki Triathlon -seuran valmennusryhmissä. Siellä olen huomannut, että monia treenikavereita motivoi treenaamisessa tapahtumat tai kilpailut ja jonkin tietty tavoite (esimerkiksi osallistuminen johonkin triathlon-kilpailuun). Itse en ole jostain syystä syttynyt kilpailusta. Erityisesti siitä syystä, että niitä varten pitää nähdä aika paljon vaivaa ja käyttää aikaa. Vaatii paljon reissata tapahtumasta toiseen ja miettiä kisajärjestäjien ohjeita, reittejä ja erilaisia sääntöjä. Erilaisten tapahtumien ohjeisiin toki perehtyy ja tottuu varmasti nopeasti, mutta kilpailuihin osallistuminen vaatii kuitenkin paljon aikaa ja matkustelu aiheuttaa paljon ylimääräisiä päästöjä.
Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen.
Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa.
