Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli Ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta.
Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta Ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta.
Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät kiinnostaneet. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen täysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana.
Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi.
Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisenä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa.
Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä oli hyvä aloittaa loma.
Miltä homma tuntui?
Uinti kulki odotetusti hyvin (koska sitä olen tehnyt keväällä enemmän), pyöräily oli tahmeaa (vaikka arkiajokilsoja tulee paljon) ja juoksu kulki yllättäen kaikkein parhaiten (vaikka olin juossut kuluneena vuonna minimalistisen vähän, keskimäärin vain noin 15 km viikossa).
Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 22min (2:10/100m), keskisyke 130
-Pyöräily: 180,15 km, 7h 22min 33s (24,46 km/h), keskisyke 120
-Juoksu: 42,22 km, 4h 43min 1s (6:42/km), keskisyke 120
Yhteensä 13 h 20 min 54 s, keskisyke 121 (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika parani vuoden takaisesta peräti 33 minuuttia vaikka harjoittelin selvästi kevyemmin. Uinnin aika parani noin 5 minuutilla (5:06), pyöräilyn aika noin 12 minuutilla (12:16) ja juoksu peräti 16 minuutilla (15:59).
Näin pitkä suoritus kuluttaa myös aika paljon energiaa. Mitä söin/tankkasin suorituksen aikana?
Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x kasvisleikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-energiajuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal
Yhteensä 3937 kcal, josta nestettä 5,45 litraa + 8 dl smoothieta.
Lämpötila oli ideaali (noin 20 astetta) kun vuosi sitten oli hellepäivä (yli 30 astetta) ja nestettä kului silloin peräti 9 litraa.
Huoltopisteenä toimi käytännössä koti. Pyörän mukana, triathlonasussa ja vyölaukussa kulki osa eväistä. Lisäksi kävin juoksun yhteydessä Mustikkamaalla moikkaamassa aftereita viettämässä olleita työkavereita ja join appelsiinimehua. Lisäksi pysähdyin Vanhankaupunginkoskelle jäätelölle. Uinnin tein Kumpulan maauimalassa, pyöräilyn kaupunkiajona mm. Malmin lentokentällä ja Raide-Jokerin varrella sekä Kruunuvuorenrannassa. Juoksu kulki Käpylästä Hakaniemeen, Kalasatamaan, Mustikkamaalle ja Vanhankaupunginlahden ympäri sekä Käpylän ja Oulunkylän seudulla.
Kulutus suorituksen aikana:
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal
Koko päivän aikainen kulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal.
Miten palauduin triathlonista?
Mielenkiinnosta laitoin heti suorituksen jälkeisenä aamuna Firstbeatin anturit kiinni, jotta näin miten palautuminen lähtee käyntiin. Lisäksi seurailin Ouran ja urheilukellon (Garmin 965) dataa.
Ja kyllähän se keho tuossa todella koville ja aikamoiseen stressitilaan joutui, vaikka tein suorituksen tietoisesti kevyesti ja kokonaisuudessaan peruskuntoalueella.
Seuraavana päivänä tein venyttelyt ja 7 minuutin lihaskuntotreenin, osallistuin yhteen tunnin kokoukseen ja tein hiukan työhommia sekä söin ja kävin pienellä kävelyllä. Suurimman osan päivää makasin kuitenkin sängyllä, surffasin netissä ja katsoin elokuvan.
Superkevyestä päivästä huolimatta keho oli todella kovassa stressitilassa ja palutuminen lähti käyntiin vasta illalla vuorokausi suorituksen jälkeen. Ja seuraavankin yön palautuminen oli vielä puolittaista normaaliin yöhön verrattuna.
Entä millaisia tuntemuksia kehossa triathlonin jälkeen on ilmennyt. Tässä joitain havaintoja.
Välittömästi triathlonin jälkeen:
-etova olo eikä ruoka maistunut vaikka energiavajetta oli huomattavasti
-niska oli jumissa
-hiukan huimausta ja näön hyvin lievää sumenemista.
-sain nukuttua yöllä vain 4 h 35 min.
Seuraavana päivänä:
-kyynärtaipeet olivat kipeät ja käsien suoristaminen sattui (mistä ihmeestä tämä tuli?)
-pää ja niska olivat lievästi kipeät
-etureidet olivat kipeät ja portaiden kävely alaspäin oli tuskallista
-vasemman jalan akillesjänne sattui portaita alas kävellessä
-oikean jalan etuvarpaan kynsi oli kipeä
-leposyke oli ensimmäisenä aamuna noin 10 lyöntiä normaalia korkeammalla
Toisena päivänä:
-leposyke oli palautunut normaaliksi, mutta kehon lämpötila oli 0,4 astetta normaalia korkeammalla.
-etureidet, vasemman jalan akillesjänne ja oikean jalan etuvarpaan kynsi olivat edelleen arkoja.
-aamuvenyttelyt ja 7 minuutin lihaskuntotreeni tuntui jo melkein normaalilta
-pyöräilin kevyesti noin 12 km ja osallistuin Helsingissä Pride-marssiin ja tapahtumaan lapsen ja ystävien kanssa. Jalat ja keho olivat väsyneitä, mutta normaali aktiivisuus ja arki sujui ilman suurempia ponnisteluita.
Garminin urheilukellon mukaan kehon energiatilanne (body battery) oli suorituksen jälkeen seuraavana aamuna vain 17/100 ja harjoitteluvalmius oli 1/100. Toisena aamuna Body battery oli jo 88/100, mutta harjoitteluvalmius edelleen heikko.
Vielä kolmantenakin iltana oli vaikea saada unta ja nukuin vain 4 h 57 min. Kolmantena aamuna/päivänä olo tuntui jo kuitenkin energiseltä tai ainakin normaalilta ja sellaiselta, että ihan hyvin voisi lähteä treenaamaan. Tämän myötä kävin uimassa.
Triathlonin jälkeisellä viikolla kävin kerran uimassa, pari kertaa juoksemassa ja pyöräilin lyhyitä arkimatkoja melkein päivittäin (kuitenkin sen verran, että matkaa kertyi yhteensä 207 km). Yhtään kovaa treeniä en tehnyt.
Täytyy todeta, että palautuminen on oikeastaan aika mahtavaa! Tässä tuntee sen miten oma keho muuttuu ensin aiempaan verrattuna hyvin raihnaisesta ja osatoimintakykyisestä taas takaisin tunti tunnilta ja päivä päivältä kykenevämmäksi ja parempivointiseksi. Hyvä muistutus siitä, miten iso rooli fyysisellä suorituskyvyllä on omaan jaksamiseen, toimintakykyyn ja mielen hyvinvointiin.
Iso kiitos valmentaja Kirsi Päiväniemelle ja kaikille muille Helsinki Triathlon Seuran valmentajille unelmien mahdollistamisesta. Kiitos myös kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Vaikka suurimmalla osalla tästä alkaa juuri kaikkein kovin kisakausi, tykkään itse siitä, että voin ajoittaa vuoden ”tärkeimmän” tai kovimman suorituksen juuri kesäloman alkuun ja sitten lomalla voi ottaa rennosti ilman treeniohjelmaa.
Hyvää kesää kaikille! Mutta mitä seuraavaksi?
Täällä lyhyt kirjoitus vuoden takaisesta omatoimitriathlonista.
